Kirppislöytöjä

Kirppiksillä on mielestäni parasta etsiä huonekaluja, mutta valitettavasti niille ei ole tarvetta, sillä valtaosa käytössä olevista huonekaluista on peritty ja täyttävät kodin jo kiitettävästi. Monen monta kertaa olen joutunut jättämään kivoja pöytiä, kaappeja ja hyllyjä ostamatta vain siksi, ettei niille olisi tilaa. Perityillä huonekaluilla on myös tunnearvoa, jonka vuoksi minun on todella vaikea luopua niistä vain hetkellisen sisustusinspiraation vuoksi.

Nyt sain jatkosijoitettua pitkäaikaislainaan kaksi olohuoneessa ollutta Parolan Rottingin nojatuolia siskolle, jolloin minulle avautui mahdollisuus etsiä "uusia" tuoleja. Rottinkituoleissa on hyvä istua (hyvä muotoilu ja leveys), mutta olen pidempään kaivannut kokonaan pehmeää nojatuolia.

Pehmeyden lisäksi asetin nojatuolille kriteeriksi muotoilun, joka sopii 50-luvun taloon. Olin haaveillut vaikka millaisista design-klassikoista ja niiden löytämisestä. Näitä Askon valmistamia Richard-nojatuoleja liikkuu melko paljon nettikirppiksillä. Nojatuolin malli on alun perin 1940-luvulta. Kävin koeistumassa nojatuolin myös Askon liikkeessä ja totesin, että muotoilu on kiva, istumatuntuma erinomainen ja korkea selkänoja plussaa.

Olin avoin muillekin kirppislöytövaihtoehdoille, mutta tämän parempaa löytöä en olisi voinut kuvitella. Richard-tuoleja on sen sadassa eri värissä, joten tämä vihertävänharmaa versio oli täydellinen löytö olohuoneen värimaailmaan. Nojatuolissa on lisäksi samanväriset puujalat kuin vieressä olevassa Pohjanmaan Kalusteen sohvassa. Ihan kuin olisivat samaa tuoteperhettä. Tuoli on juuri sellainen mitä nojatuolilta odotan: tapeeksi leveä ja syvä, että siinä mahtuu istumaan myös sivuittain, tukeva istuinosa ja hyvin muotoiltu selkänoja. Maksoin nojatuolista 70 euroa (uutena kyseinen Askon tuoli maksaa noin 1300 euroa).

Kuopion kaupunginkirjaston poistomyynnistä ostin musiikkia ja Anna Kortelaisen romaanin 1€/kpl. Pienten paikkakuntien kirpparit ovat hyviä aarreaittoja. Kuten aiemmasta postauksesta (Vapriikin satunäyttely) saatoitte huomata, rakastan vanhoja satuja. Nämä kaksi kirjaa löytyivät Suonenjoelta. Astrid Lindgrenin kirjasta maksoin euron ja Selma Lagerlöfin kirjasta kolme euroa. Kuopiosta tuskin koskaan löytää tällaisia klassikkokirjoja alle 10 eurolla.

Suonenjoelta löytyi myös tämä Kupittaan saven pieni seinälautanen. Minulla on pienehkö intohimo pieniin kasvikuvioisiin seinälautasiin. Kotoa löytyy useampia Esteri Tomulan kuvittamia seinälautasia. Minulla ei ole kuitenkaan tarvetta kerätä koko sarjaa, vaan ostan lautasia vain silloin jos kuva ja hinta miellyttävät. Tässä Kupittaan saven lautasessa miellyttivät värien lisäksi vahva kädenjälki. En ole vielä tulkinnut kääntöpuolen signeerauksia, kuka/ketkä mahtavat olla kyseessä.

Nämä löydöt toivat hyvää mieltä ja löytämisen riemua.