Toisista välittämisen merkitys

Jukka Silokunnas & Jonna Suurhasko: Local Block, 2024, pihakatuteos.

Jyväskylän taidemuseon kesänäyttelyissä on esillä raskaita aiheita, vaikka alakerran värit ovat iloisia ja yläkerrassa on muistumia lapsuuden leikkikentiltä. Alakerrassa on kuraattori ja kuvataiteilija Anna Ruthin kokoama näyttely Nykyisyys - In the Current. Ruth on koonnut mukaan viiden nykytaiteilijan teoksia: Cécile Bicler (s.1977, Ranska), Samuel Lehikoinen (s.1990, Jyväskylä), Anna Ting Möller (s. 1991, Hunan, Kiina), Johanna Pöykkö (s. 1977 Rovaniemi) ja Vidha Saumya (s.1984 Patna, Intia).

Johanna Pöykkö: Värikäs hurrikaani, yksityiskohta, 2024, serigrafia lakanakankaalle.

Häiriö ilmakehässä

Nykyisyys houkuttelee sisäänsä Johanna Pöykön tekstiiliteoksella Värikäs hurrikaani. Lakanakankaista koostuvat kangassuikaleet heiluvat ilmavirran mukana: 

"Hurrikaani on kuin elämä itse, yhtä ennustamaton ja muuttuva. Hurrikaanin syntymiseen tarvitaan liikkeelle paneva häiriö ilmakehässä. Hurrikaani on tulossa joksikin, menossa johonkin."

Pöykkö on värittänyt hirmumyrskyä kuvaavan ilmavirtojen aiheuttaman tuhovoiman kirkailla väreillä. Tuuli, joka kangaspaloja heiluttaa on teoksessa kuitenkin maltillinen ja kaunis. Nykyisyys on aiempaa enemmän myös äärimmäisiä sääolosuhteita.

"Lakana on minun A4. Se on minun päivän työkangas. Se kertoo kaikista niistä voimista, mitä taiteen takana on. Iloitsen siitä, mutta samalla uutisista tulee läpi kaikki kauheudet, luonnon katastrofit. Tekeminen on minulle fyysistä ja leikkaan kaikki teokset käsin. Lakanoissa on myös sisäänladattua tunnetta siinä, mihin käyttötarkoitukseen ne on alun perin tehty ja mihin niitä käytetään", Johanna Pöykkö kertoo.

Johanna Pöykkö: Värikäs hurrikaani, yksityiskohta, 2024, serigrafia lakanakankaalle.

Johanna Pöykkö: Värikäs hurrikaani, yksityiskohta, 2024, serigrafia lakanakankaalle.

Väkivaltaa värikynin taltutettuna

Värikkään hurrikaanin takana avautuu näkymä Cécile Biclerin teokseen Kukat:

"Teos on kohtaus George A. Romeron ohjaamasta zombikauhuelokuvien klassikosta Kuolleiden aamunkoitto (Dawn of the Dead, 1978). Bicler on käyttänyt kauhuelokuvia materiaalinaan pitkään. Niiden kautta on mahdollista käsitellä pelkoja ja vaikeita tunteita mielikuvituksellisilla tavoilla."

Cécile Bicler: Kukat, 2023/2024, värikynä paperille.

Cécile Bicler kertoi taiteilijatapaamisessa, että hän tutkii taiteessaan väkivaltaa rauhan alaisuudessa. Hänen teoksensa voivat omien sanojensa mukaan Suomessa hyvin. Kaikki näyttää Suomessa rauhalliselta, ihmiset puhuvat hiljaa, vaikka sisällä voi riehua tulivuori. Biclerin mukaan Ranskassa kaikki on päinvastoin. Ihmiset ovat äänekkäämpiä ja äkkipikaisempia. Hänen taustansa on elokuvateollisuudessa, mutta koki sen niin fasistiseksi ja väkivaltaiseksi, että päätti vaihtaa alaa:

"Piirtämisen kautta voin käsitellä väkivallan tunteita turvallisesti. Kynä on minulle väkivallan väline, mutta en satuta ketään. Paperille piirtäminen on minulle välillä hyvin fyysinen ja aggressiinen ilmaisukeino. Kynällä voi tarvittaessa painaa ja hangata paperin rikki."

Cécile Bicler: Kukat, yksityiskohta, 2023/2024, värikynä paperille.

Bicler on turhautunut ranskalaiseen elokuvamaailmaan, joka on hänen mukaansa valheellista:

"Ranskassa syntyi 1950-luvulla niin sanottu Uusi aalto (La nouvelle vague), jossa itsenäisesti toimivat ohjaajat tuottivat omakohtaisia elokuvia. Uusi aalto tarjosi pienen budjetin elokuvia, sillä ohjaajat tulivat köyhistä oloista ja olivat porvaristoa vastaan. Elokuvien tekeminen siirrettiin studioista Pariisin kaduille. Nykyisin elokuvaohjaajat tulevat porvaristosta, rikkaista perheistä, mutta tekevät silti uuden aallon elokuvia. Se on valheellista."

Vidha Saumya: Jelly, yksityiskohta, 2020-2024, ristipistokirjonta kankaalle.

Ristipistomustelmia

Väkivaltaa käsittelee teoksissaan myös Vidha Saumya. Hän on yksi Suomen edustajista Venetsian biennaalissa 2024. Taiteilija on kerännyt internetistä valokuvia mustelmista, jotka on muuttanut ristipistotöiksi:

"Kauniin värikkäät, abstrakteilta näyttävät kuvat kätkevät sisäänsä muistoja tuntemattomien ihmisten kivun hetkistä."

Saumyan teoksissa kangas on muuttunut ihoksi, jonka läpi hän on pistellyt langoilla värikkäitä yksityiskohtia. Ylioppilaiden terveydenhuoltosäätiön sivuilla mustelmien syntyä kuvaillaan näin:

"Mustelma johtuu pienten ihonalaisten verisuonten rikkoutumisesta, jolloin alueelle leviää verta. Kestää päivän pari ennen kuin veri leviää iholle ja näkyy mustelmana. (---) Mustelmat paranevat itsestään. Elimistön siivoojasolut poistavat vuotaneen veren runsaassa viikossa. Ensin mustelmaan ilmaantuu kellertäviä sävyjä, minkä jälkeen mustelma häipyy pois."

Vidha Saumya: Jelly, yksityiskohta, 2020-2024, ristipistokirjonta kankaalle.

Mustelmia syntyy meille kaikille jossain vaiheessa elämää, mutta silloin, jos mustelmat aiheutuvat toisen ihmisen aiheuttamana, ne saavat vakavamman sävyn. Oli mielenkiintoista seurata omien tunnetilojen muutoksia Saumyan teosten ääressä. Pelkkinä ristopistoina mieli katseli vain väripintoja ja muotoja, mutta samalla ajatus yhdistyi ihoon ja niihin todellisiin kuviin, jotka taiteilija on kankaalle jäljentänyt. Kankaalla mustelmat ja niiden aiheuttajat eivät katoa.

Täyttymätön

Museon yläkerrassa on esillä Vuoden nuori taiteilija 2023 -palkinnon voittaneen Eetu Huhtalan (s.1993 Äänekoski) näyttely Divided into two Equal Parts. Esillä on isokokoisia teoksia, joiden keskiössä ovat arkiset esineet.

"Lainaan teoksiini arkisten esineiden muotoa tai toiminnallisuutta. Arkinen ympäristö toimii inspiraationani. Teokseni lähtevät yleensä henkilökohtaisista kokemuksista tai minua kiinnostavista asioista, ehkä tietynlaisista traumoistakin. Lähden hakemaan, mikä se kokemus on. Teokset pureutuvat tuntemuksiin, jotka ovat meille kaikille yhteisiä ja nivoutuvat myös yhteiskunnallisiin kysymyksiin, joissa kokemukset ovat läsnä," Huhtala kertoo työskentelynsä taustoista.

Eetu Huhtala: Unfullfilled, yksityiskohta, 2021.

Kävijän vastaanottaa ensimmäisenä teos Unfullfilled, jossa vesi juoksee tasaisena nauhana kylpyammeen pohjalle. Veden ääni näyttelytilassa tuntuu mukavalta, mutta teos ei koskaan tuota sitä täyttymystä, mitä todellinen tilanne antaisi. Vesi katoaa pohjalle, mutta se ei koskaan täytä ammetta kylpytarkoituksessa. Kotioloissa veden valuminen hukkaan tietäisi vesilaskun kasvamista ja veden tuhlaamista. Katsojana tunnen samaan aikaan ahdistusta epämiellyttävästä tilanteesta ja lumoutumista veden äänestä ja aineesta.

Eetu Huhtala: Unfullfilled, yksityiskohta, 2021.

Liike on loppumaton, mutta amme ei koskaan täytä sitä tehtävää, mitä varten se on tehty: pitää vettä sisällään. Veden läpijuoksu tekee sen tarpeen tarpeettomaksi. Tämä sai miettimään teoksen symbolista sisältöä. Jos ammeen pohjalla oleva tulppa painettaisiin kiinni, vesi täyttäisi ammeen ja sen tehtävä olisi kirjaimellisesti täytetty. Mitä kaikkea elämästämme juoksee läpi ilman, että pysähdymme odottamaan jonkin tarpeen täyttymistä? Välillä tuntuu, että länsimainen yhteiskunta on niin dopamiinihakuista hyvänmielen hamstraamista, että odottaminen on vain sietämätöntä malttamattomuutta. Kaikkimullehetinyt - eikä osata nauttia odottamisen antamasta hetkestä.

Pohjaton

Bottomless esittää parvekkeen suojakaidetta, mutta sekin on vailla tarkoitusta. Kaide on kiinnitetty seinään, mutta teoksessa sillä ei ole pohjaa. Ei ole mitään mitä suojata ja turvata.

Eetu Huhtala: Bottomless, 2023, alumiini.

Yhteiskunnallisesti symbolinen ajatus on lohduton ja surullinen. Jos pohjaa ja perustaa ihmisen kannattelulle ei ole, on turha rakentaa suojakaiteita. Se laittaa hyvinvointiyhteiskunnan termille uuden merkityksen.

"Bottomless on kopio Huhtalan kodin parvekeesta, mutta siitä puuttuu pohja. Parvekkeella on taiteilijalle henkilökohtainen merkitys. Siitä tuli paikka, jonne hän ajoittain vetäytyi läheisen perheenjäsenen menehdyttyä. Teoksen merkitys laajenee jonkin vakaana ja turvallisena koetun asian äkilliseen menettämiseen."

Puolitettu

Lohduttomuutta ja surua aiheutti myös näyttelyn vaikuttavin teos Halved. Keinutelineestä on kadonnut puolet siten, että keinu roikkuu vain toisen kettingin varassa keinulaudan koskettassa maata. Yksi lapsuuden stereotyyppisistä kuvauksista esittää onnellisen ja iloisen lapsen keinumassa hymyillen ja nauraen. Usein tähän mielikuvaan sisältyy myös vanhemman läsnäolo vauhtia antamassa. Musta keinuteline näyttää muuttuneen eräänlaiseksi hirsipuuksi, jossa keinulauta roikkuu vailla tarkoitusta. Lapsuus on kadonnut, se on rikki tai lasta ei enää ole.

Eetu Huhtala: Halved, 2024, teräs.

Toivo etsii lohduttomuuteen ratkaisua rakentamalla kuvaa uudelleen. Keinuteline kaipaa toista puolikasta täyttääkseen tehtävänsä ja ollakseen turvallinen, toimiessaan iloa tuottavana elementtinä. Teos on mielestäni vahva kannanotto siihen, että yhteiskunta ei toimi, eikä siinä pärjää ilman tukea. Nojautumalla toisiimme rakennamme tukevia siltoja kannatella keinujia tai vahvistamalla pohjarakennetta, johon kiinnittää suojakaiteita, ettemme putoa.

Eetu Huhtalan näyttely on sisällöltään rujo, mutta tarpeellinen. Hänen teostensa sisältöä kuvailtiin Vuoden nuori taiteilija -näyttelyssä näin:

"Eetu Huhtalan teokset ilmentävät energian ja resurssien kulutusta ja hukkaan valumista. Hänen taiteensa heijastelee inhimillistä kokemusmaailmaa nykyisen tieto-, teknologia- ja kulutusyhteiskunnan arkisten objektien, toiminnan ja tilanteiden äärellä. Siihen liittyy paljon turhautumisen, kyvyttömyyden ja voimattomuuden kokemuksia. Ihminen tavoittelee tiettyjä päämääriä, mutta usein asiat eivät etene, ne epäonnistuvat ja aiheuttavat pettymyksiä, kokemuksen siitä, että vaivannäkö valuu lopulta hukkaan. Yhteiskunta haaskaa suuren osan resursseistaan tai niitä kohdistetaan väärin, mihinkään johtamattomalla tavalla."

Huhtala osoittelee teoksillaan yhteiskunnan kipukohtiin. Jos emme tee mitään, teosten luomat maailmankuvat arkipäiväistyvät yhtä yleisiksi kuin Huhtalan töissään käyttämät esineet. Näyttelyn nimi muistuttaa tasavertaisuudesta: Jaettu kahteen yhtä suureen osaan. Alakerran Nykyisyys -näyttelyn teosten taustateemat vahvistavat inhimillisyyden ja toisista välittämisen merkitystä.

Eetu Huhtala - Divided into two Equal Parts 

ja Nykyisyys - In the Current -näyttelyt 

ovat esillä 8.9.2024 saakka.