Millaista taidetta tavallisilla asukkailla on kotinsa seinällä? Tähän pääsee tutustumaan Jyväskylän taidemuseon Kotien taidetta -näyttelyssä. Ajatus syntyi keskisuomalaisen naisen ehdotuksesta Laura Suhosen Jyväskylän yliopistoon tekemään pro gradu -tutkielmaan. Pro gradussa tutkittiin keskisuomalaisten asenteita suomalaisia taidemuseoita ja Jyväskylän taidemuseota kohtaan. Ehdotuksessa haluttiin nähdä taidetta ihmisten kodeista.
Jyväskylän taidemuseo etsi ja osallisti keskisuomalaisia näkyvästi somessa ja lehdistössä tuomaan kotien taidetta esille näyttelyä varten.
"Teokset on valittu näyttelyyn avoimen haun kautta, johon kaikki keskisuomalaiset saivat osallistua. Vapaaehtoisista koostuva 40-jäseninen raati teki valinnat yhteensä 240 ehdotuksen joukosta. Esillä on monipuolinen kattaus niin ammattilaisten kuin harrastajienkin teoksia.
(---) Valintaraatiin kutsuttiin jäseniä ympäri Keski-Suomea ja mukaan ilmoittautui ihmisiä 14 paikkakunnalta, Jyväskylän lisäksi edustettuina olivat mm. Pihtipudas, Joutsa, Uurainen, Jämsä, Äänekoski ja Kivijärvi."
Näyttelyidea on loistava, sillä olen itsekin joskus miettinyt, kuinka jännittävää olisi päästä näkemään taidetta ihan tavallisista kodeista. Millaisia teoksia ihmiset hankkivat kotiensa seinille? Ehkä teoksia tärkeämpiä ovat jopa teosten yhteydessä olevat kertomukset siitä, miksi kyseinen taideteos on omistajalleen merkityksellinen. Tarinoista käy ilmi, että tunnetasolla sillä ei ole merkitystä, onko teos ammattilaisen vai harrastajan tekemä, jos se puhuttelee sisällöllään omistajaansa.
 |
| Sampsa Sarparanta: Taivas repeää, 2000-luvun alku. |
"Ostin taulun 2007 Sarparannan näyttelystä Galleria Uusitalosta. Se oli arvokas, mutta taiteilijan vaatimuksesta tauluilla oli opiskelijoille edullisempi hinta. Opiskelin töiden ohella ja hankin sen heräteostoksena. Seinällemme sijoitettu taulu oli paitsi vaikuttava, myös pelottava pienten lastemme silmissä. Taulu oli seinällä joitain vuosia, mutta sittemmin lasten kasvettua ja siirryttyä omiin huoneisiinsa, taululle ei ollut paikkaa. Sen jälkeen taulu oli sijoitettuna sitä ihailleen ystävämme seinällä vuosia. Nyt halusimme ison taulun kaikkien nähtäville museoon."
 |
| Erkki Heikkilä (1933-1996): Tornado I, 1961. |
"Teoksen hankki isäni 1960-luvulla osamaksuna tai palkkiona tekemästään työstä, jota taiteilijalla tai taidekauppiaalla ei ollut varaa maksaa muutoin. Isääni teos muistutti nuoruuden pelottavasta kokemuksesta Tampereen Näsijärvellä. Hän oli kalassa omatekoisella kangaskajakilla. Järvellä nousi myrsky ja sen yhteydessä tornadon kaltainen korkea pyörre. Siksi juuri tämä teos tuli kotiimme Jyväskylän Tikkaan. Äitini nimitti teosta 'räjähtäneeksi sillitynnyriksi', eikä pitänyt taulusta. Vanhempieni syntymävuosi on 1921 ja molemmat ovat edesmenneitä. Teos on muisto heistä ja siirtynee tyttärelle."
 |
| Taiteilija ei tiedossa: Ei teosnimeä, 1942/43. |
"Taulu on mummuni ja pappani kihla- tai häälahja heidän työnantajaltaan. Hämärän hyssy, jossa tunnelma ja hetki tulevat lähelle katsojaa. Mummuni kannusti minua kovasti pienenä lukemisessa ja aina aamuisin aapisen välissä oli käynyt aapiskukko munimassa. Milloin 5 penniä, milloin suklaakarkin. Lukeminen ja tarinat olivat ja ovat edelleen minulle tie toisiin maailmoihin. Taulun kultareunukset ovat ajan saatossa tippuneet, kuten ne tippuvat joskus arjessakin. Taulu on minulle rakas ja tärkeä osa elämäni tarinaa."
 |
| Anja Kokko: Hiirenkorva-aika, 1981. |
"Evakkotaustaisella lähisukulaisellani oli tämä teos seinällä, kun olin lapsi. Kooltaan teos tuntui valtavalta ja sen tunnelma maagiselta. Tekstiilitaide on kiehtovaa, ja tämä linnunpesä on täydellinen sekä katsoen että koskien. Teos tuo aina mieleeni mummoni Emmin, jonka koti oli Sortavalassa, Kirjavalahden rannalla, jäi rajan taakse järvineen ja laululintuineen. Paljon ei mahtunut mukaan lähtiessä, eikä meillä ole kuin kuvia ja kerrottuja muistoja. Nämä linnut muuttivat mukanani Helsinkiin ja palasivat pesimään Jyväskylään. Toivon, että lintujen koto tuo kaikille turvaa ja rauhaa."
 |
| Matti Pikkujämsä: Keltainen lintupuu, 2020. |
"Olen päätynyt keräämään pienoisen kokoelman lintuaiheista taidetta. Tyttäreni nimitti itseään pienenä titilinnuksi, ja lintu aiheena symboloikin minulle jonkinlaista lapsenomaista vapautta ja onnellisuutta. Tässä vanerille maalatussa teoksessa on kolme pikkulintua kotipuussaan - kuin kolme tyttöäni. Siksi teos tuntuu itselleni erityiseltä."
 |
| Anja Santala (1936-2021): Olipa kerran Eerolan talo. |
"Muistuma kadonneesta Tourulasta. Eerola oli toinen Jyväskylän Tourulan alueen kahdesta kantatilasta. Eerolan talo rakennettiin vuonna 1905. Tourulan alueen kaavoitusratkaisut 1980-luvun alussa johtivat siihen, että talo purettiin vuosina 1992-1993. Anja Santalan naivistis-humoristisen tyylin mukainen maalaus oli nähtävänä Galleria Beckerissä Jyväskylässä kevättalvella 2002. Taulun nykyinen omistaja on lapsena asunut Eerolassa."
 |
| Kirsi Neuvonen: Vintagepuku 1L, 2012. |
"Äitini kuoli vuonna 2012. Sain perinnöksi rahaa ja ostin taidetta. Halusin kunnioittaa äitini muistoa taiteella ja myös kuvan puvulla. Äitini nimittäin teki vaatteita itselleen ja minulle sekä veljilleni."
 |
| Veli-Pekka Honkimäki: Erityisen aurinkoinen päivä, 2015. |
"Kun talvi alkaa raottelemaan oviaan ja valo tuikahtaa sisälle, otan esiin kesäajan tauluja ja siirrän talviajan tauluja lepoon. Oheinen 'Erityisen aurinkoinen päivä' on yksi kesätauluista, joka vie minut kesän säteilevään hehkuun ja energiaan neljällä auringollaan. Tätä työtä katsellessani pitkään pääsen sen sisään ja voin levätä sen maagisessa taiassa ja käyskennellä siinä maailmassa. Tämän taiteilijan mieli on vapaa kahleista sallien kuvien kanavoitua näkyviksi sellaisina kuin ne tulevat universumista muokkaamatta niitä maailman mittapuille sopiviksi."
 |
| Anni Honkala: Itämisvaihe, 2024. |
"Itämisvaihe herättää minussa toiveikkaan tunteen. Värien raikkaus ja takaa tuleva vaikutelma valosta herätti kiinnostukseni. Löysin taulun vuoden pimeimpään aikaan ja se muistutti minua vuodenajan vaihtumisesta. Myös kasviaihe on sydäntäni lähellä."
 |
| Martta Wendelin (1893-1986): Anna Elina, 1953. |
"Martta Wendelin maalasi muotokuvani Juthbackan kartanossa Uudessakaarlepyyssä. Olin silloin 6-vuotias. Hän oli ystävällinen, hiljaisen ja kiltin oloinen pitkässä työtakissaan. Valokuvia ei käytetty. Vilkkaalle tytölle mallina istuminen oli todella pitkäpiimäistä. Kuvassa minulla on kummitätini Anssu (Anna-Liisa) Salomaan neuloma pusero. Anssi oli isoisäni rovasti Hjalmar Paunun taloudenhoitaja Jyväskylän pappilassa. Kuvaan liittyy muisto kuumasta kesäpäivästä, joka piti viettää hiljaa mallina istuen, ilo uudesta kauniista puserosta ja kummitäti Anssusta. Wendelin maalasi samaan aikaan muotokuvat neljästä sisaruksestani. Kuvat olivat lapsuudenkodissani olohuoneen seinällä."
 |
| Kain Tapper (1930-2004): Kianto ajan muistoja, 1973. |
"Kain Tapper lahjoitti teoksen Mikko Niskaselle 1974 Kianto ajan muistojen yhteydessä. Mikko Niskanen lahjoitti teoksen äidilleni, Leila Öhmanille, hänen täyttäessään 50-vuotta, 8.4.1984, Laukaan Vehniällä. Mikko Niskanen tuli Käpykolosta Konginkankaalta taksilla juhlistamaan syntymäpäivää yöllä klo 00.00. Syntymäpäiväpuhe kesti noin 2 tunta ulkona portailla ja vettä satoi. Tauluun jäi kastuessaan jäljet, jotka muistuttavat tilaisuudesta."
Vapaaehtoisten valinnat
Näyttelyssä on paljon hyviä teoksia ja mielenkiintoisia tarinoita. Itse olisin kuitenkin jättänyt näyttelystä pois teokset, jotka ovat taiteilijoiden itsensä tekemiä tai sukulais/ystävyyssuhteilla hankittuja/saatuja. Tällaiset siteet vaikuttavat väkisin taiteen valinnassa, eikä se ole enää pelkkä teos, joka puhtaasti puhuttelee. Poikkeuksena koin Tarja Malisen veistoksen Pekka, jossa taiteilija oli käsitellyt poikansa kuolemaa. Teoksen omistaa taiteilijan sisko, joka avasi tarinassa veistoksen taustoja.
Näyttelyssä on hyvä muistaa, että teosvalinnat on tehnyt vapaaehtoisraati. Ammattilaiset olisivat kuratoineet näyttelyn todennäköisesti hieman toisin, mutta pidän arvokkaana alueellisten asukkaiden osallistamista näyttelyn kokoamiseen. Tarinat ovat näyttelyn parasta antia, etenkin ne, joissa kerrotaan ensimmäisistä taideostoista. Mikä teoksessa on vetänyt puoleensa niin paljon, että sen on halunnut ostaa oman kodin seinälle.
Oletin etukäteen näkeväni enemmän nimekkäiden taiteilijoiden teoksia, mutta näyttelyhaussa ei ymmärtääkseni edes määritelty, että teoksen tulisi olla ammattitaiteilijan työ. Halukkaat saivat tarjota kotoaan tosin vain yhden teoksen näyttelyyn tarinan kera.
Mitä itse ehdottaisit näyttelyyn?
Toivon tämän näyttelyidean leviävän myös muualle Suomeen. Taidemuseoiden kokoelmissa teoksilla on alueellisuuden lisäksi myös valtakunnallista merkittävyyttä. Yksityiskodeissa on kuitenkin paljon teoksia, jotka eivät välttämättä koskaan pääse isomman yleisön nähtäville. Tämän vuoksi olisi kiinnostavaa nähdä, että millaisia teoksia ympäri Suomea yksityiskotien seinille päätyy.
 |
| Antti Tanttu: Pieni liikuteltava kaipuu, 1/4, 2019, puupiirros. |
Jos minun pitäisi valita oman kotini seinältä vain yksi teos julkisesti esiteltäväksi, vaihtoehto vaihtelisi todennäköisesti päivän ja tunnelman mukaan. Uusin taideostoni on Mira Kankaanrannan teos Lähtö, mutta siitä huolimatta asettaisin tällä hetkellä ehdolle Antti Tantun puupiirroksen Pieni liikuteltava kaipuu.
Tarkemman kuvailun teoksesta ja sen ostosyistä voitte lukea yllä linkitetystä tekstistä, mutta kirjoitin siitä muun muassa näin:
"Kaipuuseen liittyy usein surua, kaihoa tai haikeutta. Minulle kaipuu on toisaalta myös eteenpäin syöksevä voima. Kaipuuta voi olla menneisyyteen tai tulevaisuuteen. Oli tunne kumpaan suuntaan tahansa, Tantun teos liikkuu mukana. Voimme kaivata jotain fyysistä; ihmistä tai asiaa, mutta myös näkymätöntä hetkeä, aikaa, tunnetta tai tunnelmaa. Menneestä on helppo kaivata haikeasti jotain, mutta tulevan kaipuussa on aina toivoa. Uskoa siihen, että kaikki on hyvin, kaipuun kohde saavutetaan. Tunne täyttyy."
Millaista teosta sinä ehdottaisit kotoasi tällaiseen näyttelyyn?
Kotien taidetta on esillä Jyväskylän taidemuseossa 27.4.2025 saakka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti