Kahden teoksen ilta

*Lippu saatu

Birgitte Skands. Still / Dancing / Body. Kuva: Bruno Volpe ja AdeY. Tanssiteatteri Minimi.

Harvat nykyiset ihmiset ympärilläni tietävät, että minulla on tanssitaustaa. Yläkoulu- ja lukioaikoina harrastin streetjazzia ja nykytanssia. Meillä oli oma tanssiryhmäkin, jonka kanssa kiersimme esiintymässä. Noista vuosista tarttui kiinnostus tanssiin, vaikka kyseinen harrastus on omalta osaltani jäänyt. Koen siitä olleen kuitenkin hyötyä myöhemmin erilaisiin esiintymistilaisuuksiin valmistautuessa. Rohkeutta heittäytyä, ja olla ottamatta itseään liian vakavasti.

Kuopiossa toimii valtakunnallisestikin merkittävä ja palkittu Tanssiteatteri Minimi. Sen taiteellisena johtajana aloitti 1.8.2024 Taneli Törmä. Helmikuun lopussa 2025, Törmän debyytti-iltana, esitettiin Kahden teoksen ilta: Still / Dancing / Body ja Vapaa Pudotus.

Siitä huolimatta, että tanssitaide kiinnostaa, se on minulle vaikea laji ymmärtää. Ymmärsin sitä paremmin tanssiessani itse, mutta taidemuotona olen vielä raakile analysoimaan lajimuotoa. Ja juuri siksi haluan yrittää.

Still / Dancing / Body

"Still / Dancing / Body on tanssiesitys, jonka Taneli Törmä on tehnyt yhteistyössä Birgitte Skandsin kanssa. Taneli ja Birgitte aloittivat tämän projektin koronapandemian aikana vuonna 2020. Viikoittaisista kävelyretkistä puistoissa ja keskusteluista tanssista ja elämästä muodostui rutiini, joka ruokki heidän taiteellista yhteistyötään.

(---) Filosofis-fyysisellä lähestymistavalla taiteilijat pyrkivät syventymään elettyyn kokemukseen sekä kiteyttämään Birgitte Skandsin yli 60-vuotisen elämän ja tanssin."

Teos alkoi siten, että Birgitte Skands alkoi taputtaa rytmissä, johon yleisö tuli mukaan. Tämän jälkeen lavan takana olevalle isolle valkokankaalle heijastettiin kuvat valkoisesta materiasta, joka näytti ensinäkemältä jäiseltä seinämältä. Kuvat olivat toisensa peilikuvia. Näytti siltä kuin jääseinämät tai mannerlaatat olisivat hanganneet toisiaan vasten. Äänimaailma oli tasainen kohina. Skands otti kontaktia valkokankaan seinämään.

Ajan kuluessa "jäiset seinämät" paljastuivat lentokoneen ikkunasta kuvatuiksi pilvimassoiksi. Kuvat olivat vaakasuunnan sijaan pystykuvia. Lentokoneen siipi vilahteli liikkuvassa kuvassa ajoittain. Tämä osio päättyi kirkkaaseen auringonpaisteeseen. Tanssijan liike näyttäytyi minulle rauhallisena, mutta jatkuvana.

Kuva: Bruno Volpe ja AdeY. Tanssiteatteri Minimi.

"Välikohtauksessa" Skands pysähtyi, meni lavan sivussa istuvan Taneli Törmän ja pöydän ääreen ja kertoi yhteistyöstään hänen kanssaan. Tai lähinnä Skands muisteli yhtä päivää Törmän kanssa Kööpenhaminassa. Tuolloin ei Skandsin mukaan ollut aurinkoa, vaan  usvaa ja sumua, ja he myöhästyivät Törmän kanssa junasta. Skands joi vettä ja rauhoitti itsensä. Tämän tarinan yhteydessä olisin kaivannut mikrofonia, sillä ääni ei kantanut laajalle, ja englanninkielisestä puheesta oli ajoittain vaikea saada selvää.

Kuva: Bruno Volpe ja AdeY. Tanssiteatteri Minimi.

Seuraava osio alkoi pimeydestä. Birgitte Skands seisoi lavan keskellä ja teatterisavu valtasi lavan. Valoilla luotiin upea, jopa elokuvamainen tunnelma, kun tanssija seisoi savupilvien keskellä. Skands katosi ajoittain savun taakse. Hän tanssi pimeässä seinän vieressä. Tämä tuntui välillä harmilliselta, sillä tanssijan liikkeitä ei koko ajan nähnyt, vaikka savun keskellä ne olivatkin paikoin isoja ja laajoja liikeratoja. 

Savupilvien jälkeen musiikki vaihtui meneväksi ja tarttuvaksi. Tuntui kuin tanssija olisi halunnut saada musiikin rytmin kiinni - jalkojensa alle. Askeleet ikään kuin vastasivat musiikin "koputuksiin". Viimeisessä osiossa oli iloa, isoa liikettä ja katsetta yleisöön.

Skands tanssi esityksen aikana todella paljon selin katsojiin, mikä tuntui itsestäni kummalliselta. Ymmärsin tämän merkityksen alussa, jossa tanssija oli kontaktissa valkokankaan videoon, mutta muuten olisin toivonut enemmän liikekieltä kohti katsojia. Tosin, tällä tavalla esityksestä välittyi voimakkaasti tanssijan sisäisen maailman liikekieli. Ei esiinnytty välttämättä yleisölle, vaan kuten esittelytekstissäkin sanottiin:

"Still / Dancing / Body on osoitus siitä, miksi monilla tanssitaiteilijoilla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin luoda taidetta ja olla antamatta periksi."

Kuva: Bruno Volpe ja AdeY. Tanssiteatteri Minimi.

Birgitte Skands tuntui sydämelliseltä ja iloiselta persoonalta. Teos sen sijaan oli minulle vaikea. Ehkä en omaa tarpeeksi elämänkokemusta, että olisin voinut samaistua sen rytmiin ja tunnelmiin. "Filosofis-fyysisellä lähestymistavalla taiteilijat pyrkivät syventymään elettyyn kokemukseen sekä kiteyttämään Birgitte Skandsin yli 60-vuotisen elämän ja tanssin." Sisäinen palo ilmaista itseään liikkeen kautta sen sijaan välittyi minulle voimakkaana. Yhä / Tanssii / Keho.

 

Vapaa Pudotus

Illan toinen esitys sen sijaan iski johonkin syvälle tunnehermoon ja liikutti. Teos alkoi pimeydestä. Kun valot sytytettiin,  tanssija Katja Mustonen oli lattialla hartoidensa varassa, koko keho ja jalat kohti kattoa. Vartalon ylösalaisin oleva alkuasetelma oli outo, kummallinen ja jopa hieman pelottava. Ja siksi äärimmäisen kiehtova.

Kuva: Petra Kuha. Tanssiteatteri Minimi.

"Vapaa Pudotus on tanssiteos epätasapainossa olemisesta – kontrollin ja antautumisen dialogista.

Taneli Törmä on kierrättänyt vanhan teoksensa teemaa Vapaa Pudotuksen pohjana. Alkuperäisen teoksen Trust Off hän teki vuonna 2010 Tanskassa ja 2011 Saksassa kolmelle tanssijalle. Nyt vanhasta liiketutkimuksesta ja aiheesta on syntynyt uusi sooloesitys Katja Mustoselle.

Vapaassa pudotuksessa liike irtoaa tasapainosta ja tuo mukanaan aistimuksen putoamisesta. Esitys tutkii välitilaa, jossa et voi hallita kaikkea. Teoksessa tasapainossa pysyminen ja siitä luopuminen vuorottelevat sekä liikkeen että merkityksen tasolla."

Mustosella oli yllään valossa flueresoiva asu. Valosuunnittelusta vastasi Ruben Rissanen ja se tuki etenkin ensimmäisen tanssiosion tunnelmaa vahvasti. Hehkuva asu ja Mustosen liikkeet olivat kuin toisesta maailmasta. Mustonen liikkui sulavasti ja etenkin jalkatyöskentelyä oli hienoa katsoa. Monesti tanssiammattilaiset puhuvat "kontaktista lattiaan" ja sitä oli tässä tarjolla. Vaikka keho pyöri ja liikkui, jalkaterät ohjasivat upeasti liikkeiden suuntaa liukuessaan lattialla.

Katja Mustonen oli ensimmäisen osion koreografiassa lähes pysähtymätön. Hänen vartalonsa ei kertaakaan ollut täysin pystysuorassa, vaan putoamisen ja kaatumisen tunnelma oli havaittavissa selvästi. Tasapainon uhmaamista ja hallintaa. Vartalo ja sen liike tuntui kuin aaltoilevan. Tätä osiota olisin jaksanut katsoa loputtomiin. Valon, äänen ja liikkeen kokonaisuus oli todella kauniisti toteutettua. Jopa hypnoottista.

Kuva: Petra Kuha: Tanssiteatteri Minimi.

Toinen osio keskittyi katosta roikkuvaan keppiin, sen pyörivään ja heiluvaan liikkeeseen sekä tanssijan kontaktiin kepin kanssa. Mustonen mukaili kepin liikkeitä, pyrki irti ja takaisin kontaktiin. Hienosti oli toteutettu myös hetki, jossa tanssijan keho aaltoili sivuverhojen liikkeen kanssa. Mustonen piti verhoista kiinni ja kurottautui keskellä lavaa olevaa keppiä kohti. Ote verhoista irtosi ja tasapaino tuli hakea uudelleen.

Teos loppui siihen, kun roikkuva keppi jäi itsekseen heilumaan. Liike hidastui ja hidastui. Tanssija liikkui kyljellään kepin alta tönäisten sitä vielä hieman liikkeeseen. Näytti kuin keppi olisi lävistänyt tanssijan kehon. Hän jäi kyljelleen käpertyneenä makaamaan lattialle (kuin pudonneena, kuolleena), kun keppi vielä jatkoi hidasta liikettään. Lopputulos oli surullinen, mutta kokonaisuudessaan esitys oli todella vaikuttava.

Illan ensimmäisestä teoksesta tunsin jääväni ulkopuoliseksi, vaikka yleisöä otettiin mukaan kontaktiin taputusrytmillä. Vapaa Pudotus puhutteli odottamattomasti. Esittelytekstissä teosta kuvailtiin muun muassa näin:

"(---) Mikä on kontrollin ja irtipäästämisen välinen tila? Mitä jos voisimme horjua siinä hetkessä loputtomiin?"

Ehkä tavoitin tämän tunnelman siksi, että olen joutunut pohtimaan samoja teemoja lähiaikoina itsekin. Väitin tanssitaidetta vaikeaksi ymmärtää, ja näin jouduin pyörtämään ajatukseni saman illan esitysten aikana. Huomasin omassa kehossani samaan aikaan iloa ja surua. Minulle taiteesta hurmioituminen sisältää katharsismaisia piirteitä. (Olen kirjoittanut tästä aiemmin otsikolla: Kun taide saa itkemään) Kun äkkinäisen voimakkaan tunnetilan - usein surun, kivun, menetyksen - kautta saavutettava hyvänolon (tai tunteiden puhdistautumisen) tunne synnyttää hurmioita. Niin kävi Vapaan Pudotuksen aikana. Huomasin pidätteleväni kyyneliä, sillä teos oli samaan aikaan tunnelmaltaan kivulias ja kaunis.

Ehkä tanssitaide ei lopulta olekaan niin vaikeaa kuin olen kuvitellut? 

Kun uskaltaa päästää irti.