keskiviikko 10. elokuuta 2016

Ajan haltuunottoa

En sano, että kesä olisi ohi, sillä minun kesälomani on vasta tuloillaan. Mutta sinne ne helteiset kesäpäivät katosivat, töiden katveeseen. Itse asiassa olin kesäkuussa niin uppoutunut töihin, että huomasin keskittyväni vain niihin. Päivät kulkivat rytmiltään samanlaisina, kunnes havahduin miettimään, että jos en ala tehdä töiden lisäksi jotain muutakin, ei tästä kesästä jää mitään muistoja. Blogistakin näkyy, että heinäkuussa vapaa-aikana ravattiin tapahtumasta ja tilaisuudesta toiseen, tehtiin niitä muistoja. Paluumuuttajatar kirjoitti oivallisesti eräässä postauksessaan, että ei sitä aikaa tule, jollei sitä itselleen ota. Niin paljon kuin työstäni pidänkin, ei sen tule olla elämän keskipiste. Kiitollinen saa ja pitääkin olla, mutta työminä on vain yksi osa minua. Hetken aikaa muut minät olivat kadoksissa. 

Yksi minä, blogiminä, on ollut hiljainen arkisen höpöttelyn suhteen, sillä blogiminään kietoutuivat henkilökohtaisen minän olotilat. On ollut hyviä ja huonoja hetkiä ja niitä molempia on jaettu kasvotusten blogin ulkopuolella. Kahvihetket, tapaamiset, itkut ja naurut ovat näkyneet blogin ulottumattomissa. Töiden jälkeen en ole jaksanut istua enää iltaisin koneella ja jälkikäteen niihin hetkiin palaaminen on tuntunut hankalalta - onko tässä enää mitään kerrottavaa? No onhan siinä! Huomaan kaipaavani tätä - hurmioituneen höpöyksiä, ajatuksenvirtaa, tunnelmia.
Olen seurannut blogimaailmaa, mutta kommentoinut laiskasti. Yksi blogihaastekin on jäänyt roikkumaan, vaikka ajattelin siihen vastata. Ja vastaankin, mutta vasta sitten kun tuntuu siltä. Ja hei, käykääpä kurkkaamassa Taiteentuntijaakin, mikäli ette ole hetkeen siellä vierailleet. Sitäkin olen kesän aikana päivitellyt omaan tahtiinsa.

Hurmioitunut on aina ollut minulle hyvänolon paikka. Niin nytkin. Tässä joitain kesän aikana pyörineitä hyvänolon ajatuksia:
  • Uskon siihen, että jokainen voi vaikuttaa omaan elämäänsä.
  • Iloitsen toisen työsaavutuksista.
  • Ihana huomata, kuinka se serkku, jonka kanssa oltiin lapsena kuin paita ja peppu, on paiskinut töitä unelmiensa eteen samalla tavoin kuin minäkin. Polkumme ovat erilaiset, mutta suvun temperamentti lienee tehnyt meistä itsepäisen kovapintaisia silloin, kun saamme jotain päähämme. 
  • Sisko ♥
  • Hassua ajatella, kuinka niin erilaisilta ihmisiltä voi loppujen lopuksi saada niin paljon.
  • Parisuhteen myötä saatu toinen suku.
  • Sangria-kannun siivittämänä tanssitut ysärihitit.
  • Pohdiskelevat ihmiset.
  • Positiivinen ikävä.
  • Jokainen kahvikupin ääressä nautittu juttutuokio.
  • Se tunne, kun vaikealla hetkellä voi konsultoida toista.
  • Kulttuuri-ihmiset.
  • Helkkarin kauniit työmatkamaisemat tekevät bussissa istumisesta mukavaa.
  • Kaupan kassalla juttelevat (höpöttelevät!) ja hymyilevät myyjät.
  • Kaikki te, jotka olette toivoneet minulle hyvää, luottaneet ja kannustaneet. Mahdollistaneet asioita.
Tarkempia tunnelmanostoja ja arkipuuhiakin on tulossa,
mutta ajattelin rikkoa höpöttelyhiljaisuuden kynnyksen näin.
Noin. Nyt se on tehty.
Höpöttelläänkö yhdessä?

6 kommenttia:

  1. Suuri koko sylin täyteinen kesälomahalaus!

    Tunnistan usein itseni nuorena sinussa. Oma tytär taitaa olla sinun ikiäsi, ehkä hieman vanhempi. Hän on kiinnsotunut paljon aivan muusta kuin minä mutta paljon meillä on yhteistäkin juteltavaa.

    Kesää ei tullut koskaan, kolme-neljä hellepäivää ja sitten tuli heti perään syksy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Eikä siinä kiinnostuksessa ole mitään pahaa, sehän pitää elämän mielekkäänä, mutta ei pidä uppoutua lopullisesti yhteen asiaan, sopivassa suhteessa kaikkea niin pysyy tasapaino.

      Poista
    2. Kaikessa on tarkoituksensa. Ja kaikelle on oma aikansa. Ehkä nämä on ne minun kannattelevat ajatukset. Ja se taiteilun paikka on se asioihin pysähtyminen ja ajan ottaminen hetkiin. Ja ihmisten erilaisuus ja ainutlaatuisuus on minustakin pelkästään lahja. En voi ymmärtää sitä haukkumisen määrää teityillä kommenttilaatikoilla, kun pitää haukkua eritavoin tekeviä ja ajattelevia ihmisiä. Miksi ihmeessä? Ihanaa lomaa sinulle, kun sen aika lopulta koittaa!

      Poista
    3. Noita arkeen pysähtymisiä on tapahtunut paljonkin, jonka vuoksi oli ikävä tänne kirjoittelua. Ei vain ollut aikaa ja jaksamusta.

      Kiitos, lomailua jo vähän odottelinkin, siitäkin lisää ajallaan. Ja kiitos ihanasta blogistasi, joka sytyttää ajatuksia, tunteita ja ideoita! :)

      Poista
  2. Piti lukea muutamaan kertaan nuo hyvänolon ajatuksesi. Monet niistä kolahtivat. "Iloitsen toisen työsaavutuksista." Itselleni, pikkuisen kielen suomentajalle, on tullut viime vuosina monia uusia kääntäjäkollegoita, jotka ovat kirineet reippaasti edelleni ammatillisessa mielessä. Ensin tunsin pientä kateutta, mutta pian iloa ja ylpeyttä. Ja yhteenkuuluvuutta. <3 Ja tämä: "Positiivinen ikävä." Kyllä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Liiolii, ihana kuulla että jaat samoja hyvänolon ajatuksia. Kommenttisi ammatillisuudesta innoitti pohtimaan omaa työminääni, sillä sekin on tässä puolen vuoden aikana mietityttänyt. Ehkäpä avaan ajatuksiani siitäkin myöhemmin.

      Ps. Positiivinen ikävä on ihana tunne! Itse asiassa se on minulle ihan uusi tunne.

      Poista