keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

Juuria etsimässä

Olen aina pitänyt itseäni perisavolaisena, vaikka isäni äiti oli kotoisin Salmista, Karjalasta ja äitini äiti on lähtöisin Hankasalmelta, Keski-Suomesta. Teimme pikaisen kesäretken tuonne mummoni syntypitäjään. Vierailimme haudoilla ja mummon rippikirkossa. 

Hankasalmen kirkon (kuten niin monen muunkin) suunnitteli Josef Stenbäck (1854-1929) ja se valmistui 1892. Kyseessä on Keski-Suomen suurin puukirkko ja Stenbäckin ensimmäinen kirkko. Päätytornillinen pitkäkirkko edustaa tyyliltään uusgotiikkaa. 
Hankasalmelaiset olivat aloittaneet rukoushuoneen rakentamisen jo ennen rukoshuonekunnan muodostamista. Pitäjään nousi rukoushuone vuonna 1798. Rukoushuone vihittiin kirkoksi maaliskuussa 1805, kun Hankasalmi oli saanut kappeliseurakunnan aseman 1802. Kirkko oli rakenteeltaan suoranurkkainen ristikirkko, jossa mainitaan olleen jonkinlainen torni. Seurakunta itsenäistyi 1860.
Pienoismallitulkinta aiemmasta Hankasalmen kirkosta.
Vanhaa kirkkoa korjattiin jo 1800-luvun alkupuolella. Kirkonrakentajasukuun kuulunut Erik Leppänen (vrt. Petäjäveden vanha kirkko) rakensi 1830-luvulla kirkon perustuksesta alkaen uudelleen, kun se oli käynyt seurakuntalaisille pieneksi. Kirkko valmistui 1838, mutta katto ja sortumaisillaan oleva torni tarvitsivat jälleen korjausta 1840-luvulla. Kirkon sisustus oli ilmeisesti maalaamatonta puuta, jonne käsityöläismaalari Carl Fredrik Blom koristeli kuorin, alttarin, lukkarinpenkin ja saarnastuolin. Blomin käsialaa olivat myös 1840-luvulla maalatut alttaritaulu ja Mooseksen ja Martti Lutherin muotokuvat. Saman tekijän samanlaiset Mooses ja Luther löytyvät myös Petäjäveden vanhasta kirkosta.
Vanhan kirkon alttaritaulu C.F. Blom: Ristiinnaulittu ja Mooses ja Luther, 1840-luku.
Hilja Bergman-Karolan alttaritaulu Getsemane (1927) oli Hankasalmen kirkon alttaritauluna vuosina 1927-1955.
Nykyistäkin kirkkoa on remontoitu vuosisadan varrella. Viimeisin täydellinen remontti toteutettiin vuosina 1993-1995. Saneerauksen myötä mm. alttarin rakenne muuttui, kuoriin tuli uusia kalusteita, kirkkosali pieneni kolmen penkkirivin verran pääoven puolelta ja sakastin huonejärjestys uusiutui.
Valvokaa ja rukoilkaa!
Kirkon ja hautausmaakierroksen jälkeen ajoimme vielä Hankamäelle katsomaan maisemia. Maaseutumatkailua parhaimmillaan:
Sieltä se kirkko kohoaa.
Tällaisista retkistä se hyvä kesä(loma) muodostuu. Ja näitä retkiä on tulossa vielä lisää.

6 kommenttia:

  1. Kun teit postauksen Petäjäveden vanhasta kirkosta niin minä selasin valokuvat moneen kertaan. Aivan ihana kirkko. Tämän uuden kirkon tunnistaisin helposti kuvien perusteella suomalaiseksi. Siinä on niin tyypillistä suomalaista kirkkoarkkitehtuuria.
    Minulla ei ole kesälomaa, olen ikuisella lomalla, mutta liikun paljon ulkona kuten tavallisestikin. Retket lähiympäristöön ovat aina antoisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa kiva kuulla, että Petäjäveden kirkko teki niin suuren vaikutuksen. Se onkin kaunis.
      Mutta kuten sanoit, kyllä suomalaisen arkkitehtuurin tunnistaa. Johtuu osittain siitä, että iso osa kirkoista on pienen arkkitehtipiirin suunnittelemia.

      Nykyisiä uusia (2000-luvun) kirkkoja onkin sitten vaikeampi vetää samaan nippuun. Rakennukset ovat monimuotoisia kokonaistaideteoksia, joissa ei ole enää perinteisiä alttaritauluja vaan arkkitehtuuri sulautuu kuvataiteeksi.

      Lähimatkailu kunniaan! :)

      Poista
  2. Komea on niin kirkko kuin maisemakin. Hankasalmi kuulostaa tutulle, eli on varmasti ollut jonkun matkani varrella elämän jossakin vaiheessa. Mutta en muista koskaan pysähtyneeni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Bussit ja junat kulkevat Hankasalmen kautta Jyväskylään. Paikka on kuitenkin sen verran pieni, että tämä oli ensimmäinen kerta kun tuli lähdettyä ihan varta vasten paikkakunnalle. Täällä on kyllä hyvä kirpputori: Aseman kirppari.

      Poista
  3. Kauniisti olet kuvannut Hankasalmen rippikirkkoni <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos,mukava kuulla. Olet siis päässyt ripille samassa kirkossa, jossa mummoni aikoinaan. :)

      Poista