Lunta tuiskusi ja ulkona näytti miltei tältä.
Perus leppoinen lomapäivähän se eilinen sunnuntai oli. Miehinen puolisko pelaili tavalliseen tapaansa jotain pelejään, kun minä puolestani ihastelin siivouspalkintojani, tulppaaneja. Tämän lisäksi olin innoissani kirpparilöydöstä, vanhasta kynttilänjalasta, joka toivottaa vieraat tervetulleeksi eteisessä :)
Illalla selailin kirjaa, jonka ostin mummolle joululahjaksi, mutta joka luettuaan palautti sen takaisin minulle. Mikä sopi molemmille osapuolille hyvin; mummon kirjahylly kun on jo täynnä ties mitä kirjoja. Kirja on ”Me kestimme – naisten ja lasten talvisota”. Teokseen on kerätty naisten ja lasten muistoja talvisodasta. Vaikuttaa mielenkiintoiselta, jonka vuoksi sen mummollekin ostin, kunhan ehtisi vielä itse tutustua siihen tarkemmin. On nimittäin vielä yksi toinen kirja hieman kesken.
Illan elokuvaklassikkoa Yksin pimeässä (Wait until dark, 1976) odotellessa napostelin popkornien sijaan viinirypäleitä. Audrey Hepburn oli kyllä loistava roolissaan; rikollisten jahtaamana sokeana naisena. Taustatiedot kertoivat, että Hepburn sai roolistaan viidennen Oscar-ehdokkuutensa. Elokuva oli ajoittain jopa niin jännittävä, että unohdin välillä hengittää, joka aiheutti ahdistusta. Olen joitain Hepburnin elokuvia nähnyt ja miettinyt, osasiko hän todella näytellä vai johtuiko suosio vain hänen kauneudestaan. Yksin pimeässä kyllä todisti minulle hänen näyttelijänlahjansa; 47-vuotias Hepburn oli uskottava ja häikäisevä sokean naisen roolissaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti