Jääjälkiä

Kävin tänään katsomassa Siilinjärven pääkirjastolla olevan näyttelyn Jääjälkiä (yllä oleva kuva ei ole näyttelystä). Kiinnostus oli suuri, sillä valokuvien takana oli entinen luokkakaverini Portaanpään Taideateljee ajoilta. Lumipyryssä astelin sisään ja yleistunnelma tilassa oli hallittu ja rauhallinen. Näyttelyssä oli esillä mustavalkoisia itse vedostettuja valokuvia sekä huovutustekniikalla valmistettuja tekstiilejä.

Ensinäkemän täyttivät mustan, valkoisen, harmaan ja sinisen eri sävyt. Ripustus oli onnistunut, ei liian täyteen ahdettu. Tarkemmin kierrellessä valokuvista paljastui pieniä, kauniita hetkiä Suomen luonnosta. Teoksessa Viimeinen valo veden alta nousevissa oksissa jääpisarat olivat kuin koristehelmiä. Seuraava teos oli valkoisesta huovutetusta villasta valmistettu Särkynyt. Teokseen oli luotu jään lohkeaminen ja irrallisten lohkareiden välissä sinisen sävyjä heijastava organzakangas väreili kuin oikea vedenpinta.

Tekstiiliteos Kuura oli herkkä. Pidin tavasta, jolla huopa oli leikattu epäsymmetrisesti ja yläreunassa oleva kimaltelevista langoista sommiteltu kokonaisuus toi mieleen puun oksat, jotka kimaltelevat ja kiiltelevät kirpeässä pakkassäässä. Keskellä huonetta oli puku, joka oli nimetty Jäämorsiameksi. Puku oli todella kuin suoraan Lumikuningattaren yltä. Valkoinen, helmillä ja kankaanmaalauksella koristettu, johon huopa toi pehmeyttä.

Kaikki valokuvat oli mielestäni hyvin rajattu, intiimisti ja mielenkiitoisesti. Erilaiset terävyysalueet toivat myös oman mausteensa ja salaperäisyyden. Pidin siitä, että perusturvallista keskeissommitelmaa oli vältetty niin valokuvissa kuin tekstiileissäkin. Kaikissa teoksissa oli hieman abstraktinen ote, joten työt eivät olleet aivan yksiselitteisiä. Tekstiileissä oli hyvin luotu kolmiulotteisuutta erilaisilla pintastruktuureilla, kun valokuvissa oli toimivat valöörit.

Koko näyttelyn kohokohta oli itselleni valokuvavedos Aurinko jää, jossa jään pintaan heijastui vasempaan reunaan puun oksia ja oikeassa yläreunassa hehkui aurinko. Upea! Auringon heijastuessa jäähän jään pinnalla näkyi jääkukkasia. Tuijottelin kuvaa monta tovia. Harkitsin jo vakavissani kuvan varaamista itselleni, mutta teos ei ollut myytävänä... Ymmärrän kyllä miksi.

Hieno näyttely, joka osui oivaltavasti Suomen talvisäähän; kirpeään pakkaseen ja toisaalta tulevaan kevääseen. Suosittelen vierailua, jos liikutte Siilinjärven suunnalla tai kenties ajatte vaikka ohi :)