Viikonlopun vapautta

 

Pääsin lähtemään töistä vielä täydessä auringonpaisteessa. Päätin bussin sijaan kävellä ja katsella samalla aurinkoista maisemaa. Huomasin käveleväni hitaammin kuin yleensä. Olisiko johtunut siitä, että ihmisiä ei ollut liikkeellä tavalliseen tapaan. Sitä jotenkin kiirehtii muiden mukana.


Hitaammin kulkiessa sitä kiinnitti enemmän huomiota ympäristöönsä. Huomasin saman tien varressa, jota olen kulkenut usein edestakaisin, lumesta nousevia kukkia. Tai eivät kai se oikeasti kukkia olleet, mutta näyttivät siltä kuin olisivat nousseet katsomaan aurinkoa.


Isomman tien varteen tullessani huomasin taas nopeuttavani kävelyä, kun autot huristivat ohi. Kotiovelle päästyäni taivas ei enää ollut niin kirkkaan sininen, vaan oli jo pilvien peitossa. Mutta olipa mukavaa tulla kotiin kun eteisen pöydällä odotti kirje ja paketti. Paketissa tuli pari tilaamaani elokuvaa, joten viikonloppuna on tiedossa leppoisa leffailta. Kirje, tai oikeammin kirjekortti, tuli serkultani. Tuntui hienolle lukea kuulumisia tuollaisessa perinteisessä muodossa. Myönnettäköön, että tulen todennäköisesti vastaamaan sähköpostilla. Huonoa omaatuntoa on silti turha potea, sillä joulu- ja ystävänpäiväkorttien lisäksi olen lähettänyt perinteisen postin kautta lähiaikoina aimo nipun syntymä- ja nimipäiväkortteja kuulumisten kera.


Kotimatkalla testasin samalla uuden laukkuni, jonka ostin eilisiltana Kuopion taidemuseolta. Kunnon kokoinen laukku Rembrandtin grafiikalla. Ihastuin laukkuun oitis ja olihan se saatava mukaan, vaikka tällä hetkellä mitään ylimääräisiä ei paranisi juurikaan ostella...Erityisesti pidän laukussa siitä, että kantohihnat ovat kankaiset, eivätkä ala murtua pakkasissa kuten edelliselle laukulleni on alkanut käydä.

Viikonlopun odotuksen kruunaa vielä ystäväni vierailu. Olemme sopineet tapaamisen lauantaiksi ja ajattelin laittaa jotain pientä purtavaa. Sitä ennen voisi hieman siivoilla ja koettaa saada keittiöön pari taulua seinälle, joista lisää ehkä myöhemmin. Mutta kaikin puolin mukava viikonloppu edessä!