Museologian seminaarissa tänään viimeisenä kuultu Miina Savolaisen luento Maailman ihanimmasta tytöstä teki vaikutuksen ja kosketti syvältä. Kotiin tultua piti lähteä selvittelemään ajatuksia kävellen. Asiat saivat uusia ulottuvuuksia, ja omat pienet negaatiot jäivät taka-alalle.
Yliopiston kursseilla on saanut venyttää ajatuksiaan ja luovuuttaan äärimmilleen kirjoittamalla, ja joskus oppimispäiväkirjojen kanssa ollaan jo mitä ihmeellisimmissä sfääreissä. Luento palautti tähän hetkeen, tähän päivään ja konkreettisiin asioihin.
(Kuvassa yhdet minun maailmani ihanimmista tytöistä)Kävellessä hymyilin näille asioille:
- joutsenaura
- kuralammikossa pomppiva tyttö aniliininpunaisissa kumppareissaan
- asfaltti ja hiekkatie
- kolmipyöräisella polkeva lapsi isän juostessa vierellä
- auringon lämpö kasvoilla
- vesilammikossa uiva sorsa
- vihreä nurmi
- sulava lumi ja juokseva vesi
(Viikonloppuna kenties enemmän sekä museologian seminaarista, että Miina Savolaisen voimauttavasta valokuvasta.)
maailman ihanin tyttö on ihan superihana kirja! luin sen samalta istumalta kannesta kanteen.
VastaaPoistaja voimauttava valokuvaus vaikuttaa tosi mielenkiintoiselle. tänään just luin miina savolaisesta erään lehtijutun. :)
taitava tyttö: On aivan äärettömän ihanaa että valokuvauksella, ja taiteella ylipäänsä, voi tehdä ja saada jotain noin hyvää aikaan. Tällaisista projekteista on aina mukava kuulla! Vuoden aikana olen saanutkin hyviä esimerkkejä taiteen parantavasta voimasta :)
VastaaPoistaSavolainen tekee tärkeää työtä ja hän on osannut valjastaa taiteen oikein hyvään käyttötarkoitukseen. Tunnutukset ja palkinnot, mitä hän on saanut työstään, on mennyt oikeaan osoitteeseen.
VastaaPoistaCefuts: Ehdottoman samaa mieltä!
VastaaPoista