More than meets the eye

 

Ukrainalainen taidemaalari, Oleg Shuplyak (s. 1967), antaa teoksilleen kaksi eri merkitystä. Idea ei sinänsä ole uusi, ja lapsena tällaisia piilotettuja kuvia oli kiva katsella; eikä se mielenkiinto ole vuosien saatossa minnekään kadonnut. Taitavaa sommittelua, jotta saa molemmat kuvat toimimaan. Shuplyak opiskeli arkkitehdiksi, vaikka maalaaminen on ollut hänen intohimonsa. Usein taiteilija piilottaa teoksiinsa kuuluisia henkilöitä.

Kuvat: Oleg Shuplyak





Taiteilijan omakuva:


_______________________________________________

Blogi on saanut uusia lukijoita, tervetuloa mukaan! :)
 

Blogihiljaisuutta

 

Tauot blogitekstien välillä pidentyvät, sillä keskitän huomioni muun opiskelun ohella kirjoitettavaan taidehistorian kanditutkielmaani. Maaliskuun lopussa tulisi kaiken olla valmista, sillä seminaaripäivä on lyöty jo lukkoon. Viikon verran olen iltaisin suomennellut saksankielistä tekstiä, ja viimeistään helmikuun alussa alkaa todellinen kirjoitusrupeama. Tammikuun alusta saakka on uppouduttu muun muassa kuvassa näkyvään kirjallisuuteen. Täyttä blogihiljaisuutta ei toivottavasti tule, sillä välillä on hyvä irrottautua tutkimuspuuhista.

Aurinkoisia pakkaspäiviä!
 

Berliinin valtakunnankanslia osa 2

 
Kirjoitin täällä Albert Speerin Hitlerille suunnittelemasta uudesta ja upeasta Valtakunnankansliasta, joka tuhottiin toisen maailmansodan jälkeen.

Saksassa on nyt luotu uudelleen 3D:nä tuo Hitlerin Berliini valtakunnankanslioineen.

Neue Reichskanzlei dokumentin traileri



Hermann Göring museon 3D-toteutus valtakunnankansliasta alkuperäisten piirustusten mukaan.



Sodassa tuhoutuneen Valtakunnankanslian osaa marmoriseinistä käytettiin Mohrenstraßen metroaseman uudelleenrakentamiseen. Tässä pätkässä kuvaa marmoriseinistä uusiokäytössä.



Muita mielenkiintoisia Berliini-aiheisia dokumentteja voi tarkastella ja tilata täältä.

Ps. Jos kiinnostaa Pohjois-Hollannin kultakausi 3D:nä, kirjoitin siitä täällä.
 

Taidemaailman tenavatähti

 


Tammikuun alussa Liv-kanava näytti dokumentin (Taidemaailman tenavatähti, alkup. My Kid Could Paint That,2007) 4-vuotiaasta amerikkalaislapsesta, Marla Olmsteadista, josta tuli hetkessä taidemaailman supertähti. Marla oli ihastellut taiteilijaisänsä työskentelyä maalaustensa ääressä ja kysynyt, voisiko hänkin tehdä samoin. Isä oli antanut Marlalle maalit ja paperin, ja tyttö lumoutui väreihin.


Marla maalasi abstrakteja ja värikylläisiä teoksia. Lähipiiri ja ystävät olivat ihastelleet Marlan kädenjälkeä, ja vähitellen nuoren taiteilijan työt alkoivat kiinnostaa suurempaakin yleisöä. Pian taidekeräilijät ja media repivät perhettä ja tyttöä moneen suuntaan samalla, kun vanhemmat yrittävät miettiä mikä tytölle olisi parasta. Taiteilijaisä puhui tytön ja tämän menestyksen puolesta, kun äiti yritti pitää Marlan elämän normaalina.


Suosio nosti Marlan maalamien teosten hinnat päätähuimaaviksi ja tytön töitä verrattiin jopa Jackson Pollockin tuotantoon. Tähdenlento alkoi hiipua, kun 60 minuuttia ohjelma kyseenalaisti Marlan teosten aitouden. Heräsi kysymys oliko taiteilijaisä avustanut tai jopa maalannut osan teoksista. Perheen maine kärsi pahoin, eikä kukaan enää halunnut ostaa Marlan teoksia. Tähdenlento oli sammunut.


Dokumentti oli äärimmäisen upeasti toteutettu. Tekijä, Amir Bar-Levi, halusi kuvata ja näyttää objektiivisen näkökulman tilanteesta. Dokumentissa esiintyvät Marlan teosten puolesta ja vastaan puhuvat. Mielipiteeni teosten aitoudesta muuttuivat sitä mukaa kun puhujatkin vaihtuivat, mikä oli mielestäni hyvän dokumentin merkki. Bar-Levi ei ottanut itse kantaa teosten aitouteen, vaan antoi asianomaisten puhua ja katsojien muodostaa omat mielipiteensä.


Lopputuloksesta ei voinut olla varma oliko Marla maalannut kaikki työt itse vai oliko isällä näppinsä pelissä, vaikka perhe oli kuvannut Marlan taulun valmistumisprosessin alusta loppuun. Äiti vaikutti vilpittömältä, mutta ajatukset isästä muuttuivat koko dokumentin ajan. Perhe halusi Bar-Levin dokumentin myötä puhdistaa maineensa, vaikka se ei ollut Bar-Levin lähtökohta. Dokumentti huojutti samalla taidemaailman sääntöjä ja abstraktin taiteen sanontaa "lapsikin osaisi maalata tuon".


Muusta en voi olla varma kuin siitä, että Marla nautti maalaamisesta ja osa töistä oli häikäiseviä. Hän vaikutti olevan kuin kuplassa, omassa maailmassaan värien keskellä. Oli ihanaa katsella onnellisen näköistä pientä tyttöä kädet maalissa ja levittämässä väriä kankaalle. En tiedä mitä Marla tekee nykyisin, vieläkö hän maalaa vai ovatko kiinnostuksen kohteet vaihtuneet. Minusta on kuitenkin hienoa, että Marla pääsi pois julkisuuden suurimmasta valokeilasta, vaikka nettisivuilla hänen töitään edelleen myydäänkin. Hän sai takaisin tavallisen lapsuuden.

Marlan nettisivut.

Maalausprosessien dokumentaariot.

Dokumentin traileri


 

Viikko

 

Ei ole ihan äsken tarvinnut olla yliopistolla jo klo 8, mutta nyt perjantaisin pitää olla aamuvirkkuna opiskelemassa ruotsia.


Klo 12.

Ensimmäinen kouluviikko on takana joululoman jälkeen, ja kylläpä tuntui pitkältä viikolta. Nyt alkoi sitten se kauan pelätty pakollinen ruotsin kurssikin. Kaksi kertaa viikossa tunneilla puhutaan vain ja ainoastaan ruotsia, sillä opettaja on ruotsinkielinen. Pelko oli kuitenkin turhaa, sillä ymmärrän ruotsia hyvin. Ainoa mikä aiheuttaa ongelmia on itse puheen tuottaminen. Opettaja on mukava ja hauska, joten sekin motivoi opiskelussa. Viikon lomassa ehdittiin myös pitää hauskaa.





 

Albert Edelfelt

 

Albert Edelfelt on taiteilijana ja tuotantonsa puolesta tutkittu läpikotaisin. Albert Edelfeltin säätiö on kuitenkin yhdessä Helsingin yliopiston museologian opiskelijoiden kanssa toteuttanut kivat nettisivut, jotka löytyvät täältä. Jos jollain on vielä aukko Edelfeltin elämästä, kurkatkaapa tiivistä tietoa Edelfeltin ateljeen nettisivuilta. Tuollainen nettisivuprojekti voisi olla mukavaa vaihtelua tavalliseen opiskelurutiiniin.
 

Au printemps á Paris!

 

Kevät tulee olemaan työntäyteinen muun muassa kanditutkielman ja museologian seminaarin järjestämisen kanssa. Kanditutkielmasta olen innoissani, mutta samaan aikaan suoritettavat kielten opinnot verottavat ajankäyttöä. Aikataulutus tulee siis olemaan tärkeässä asemassa.

Kaiken kiireen ja mahdollisen stressin keskellä voin kuitenkin suunnata katseen kevääseen, sillä olemme päättäneet ystäväni kanssa toteuttaa pitkäaikaisen haaveen ja suunnata Pariisiin. Ystäväni opiskelee muun muassa ranskaa, joten pääsen ilmaisen tulkin kanssa matkaan. Minä voin vastavuoroisesti jakaa tietouttani taiteesta ja arkkitehtuurista.

Alustavia suunnitelmia kohteista:


Montmartre. (Kuva Google)


Pere Lachaisen hautausmaa. (Kuva Google)


Sainte Chapellen goottilainen kappeli ja sen upeat lasimaalaukset. (Kuva Google)

Claude Monet'n puutarha Givernyssä.


Synttärikorttini mukana tuli lahjakortti.
 

Sunnuntai

 
Viimeinen laiska sunnuntai ennen opintojen jatkumista. Kunhan saan vaihdettua yöpaidan ulkovaatteisiin, taidan suunnata ystävän luo "aamukahville". Koska ajatukset ovat vielä blogin suhteen joululomalla, tässä odotellessa kuvia kotoa.







 

Lahjoja

 
Joulu ja uusi vuosi menivät, samoin 25-vuotissynttäritkin. Nyt kurkistus saatuihin lahjoihin (joulu/synttäri).

Koruja:


Rakastan kaikenlaisia koruja ja paketeista paljastui koruhuivi, nappikaulakoru, Aurinkoleijona, sotilaskaulakoru sekä Anu Pylsyn peilikoru, joka on saanut muotonsa kalliomaalausten hirvestä.

Pannun- ja lasinalusia:



Lukemista ja katsottavaa:


Tutki ja kirjoita kirja tulee tarpeeseen kanditutkielmaa kirjoitettaessa. Tulppaanikuume kirja oli ihana yllätyslahja ystävältä, jonka käsialaa on myös ylimmän kuvan nappikaulakoru.

Tuoksuja:


Salvador Dali: Dalilight. Ihanan kevyt ja raikas tuoksu.

Lämmintä:


On ilo tuntea ihmisiä, jotka neulovat. Valkoinen tuubihuivi, kauluri ja villasukat.

Tätä neitiä on nyt lahjottu yltäkylläisesti.
 

Ion B:n maailma

 

YleTeema näyttää uusintana upean Emmy-palkitun dokumentin kodittomasta romanialaisesta kollaasitaiteilijasta Ion Barladeanusta. Taiteilija nousi Euroopan taidemaailman uudeksi sensaatioksi.

Kirjoitin ajatuksiani dokumentista viime helmikuussa, ja niitä voi käydä kurkkaamassa uudelleen täältä.

Mikäli et ole vielä dokumenttia nähnyt, kannustan avaamaan television tänään klo 20.00.
 

2012

 
Hyvää uutta vuotta! Felice Anno Nuovo! Joulunpyhät pitivät blogini hiljaisena, toisin sanoen aika on mennyt laiskotellessa ja hieman kanditutkielmaa suunnitellessa. Niin, ja kävimmehän me keilaamassakin. Joulun ja uuden vuoden välipäivät olivat myös hyvää aikaa kurkistella muiden joulunviettoa ja lahjasaalista blogeista.

Nyt on hyvä aika kiittää kaikkia blogini lukijoita ja kommentoijia; paljon on käynyt hiljaisiakin vierailijoita, kiitos myös teille. Toivon että viihdytte blogissani vielä tulevanakin vuonna ja hurmioidutte elämän pienistä asioista.