keskiviikko 6. huhtikuuta 2011

Berliinin valtakunnankanslia

 
Käsittelemme kulttuurintutkimus kurssilla Kolmatta valtakuntaa ja sen kulttuuria. Luennoilla käsitellään historiaa, filosofiaa, kuvataiteita, arkkitehtuuria, elokuvaa, kirjallisuutta ja musiikkia. Niin paljon kuin toinen maailmansota ja Hitlerin aikaansaannokset minua suututtavatkin, syntyi arkkitehtuuria käsittelevällä luennolla jotain hyvääkin. Nimittäin Berliinin valtakunnankanslia.

Vuoden 1938 tammikuun loppupuolella Adolf Hitler määräsi hänen suosikkiarkkitehtinsa Albert Speerin rakennuttamaan uuden rakennuksen valtakunnankanslialle, ehdottaen että rakennus voitaisiin rakentaa valmiiksi vuodessa. Hitlerin mielestä vanhempi, Otto von Bismarckin ajoilta peräisin ollut Valtakunnankanslia ei ollut sopiva ja oikeanlainen Saksan valtakunnan pääkansliaksi. Uusi Valtakunnankanslia tuli maksamaan yli 90 miljoonaa valtakunnanmarkkaa. Sen rakennustöiden parissa työskenteli yli 4000 ihmistä.
Toisen maailmansodan Berliinin taistelussa vuonna 1945 uusi Valtakunnankanslia vaurioitui merkittävästi. Sodan jälkeen Valtakunnankanslian rippeet joutuivat neuvostoliittolaisten miehittäjäjoukkojen tuhoamiksi. Osaa rakennuksen marmoriseinistä käytettiin neuvostoliittolaisen sotamuistomerkin rakentamiseen, ja osaa sodassa tuhoutuneen Mohrenstraßen metroaseman uudelleenrakentamiseen. Osaa tästä punertavasta marmorista käytettiin myös Moskovan palatsimaisissa metroasemissa.
” (Wikipedia)

Berliinin valtakunnankansliaa ei enää ole, mutta siitä on säilynyt niin valokuvia kuin kirjallisiakin lähteitä. Kirjallisissa lähteissä kansliaa kuvataan loisteliaaksi palatsiksi, taideteokseksi täynnä upeita materiaaleja pronssista marmoriin ja lasista kristalliin. Valtakunnankanslia sai kävijät haukkomaan henkeään ja ihastumaan. Kuvien perusteella aloin jo ikävöidä rakennusta. Minkä kulttuuri- ja taidehistoriallisen palatsin maailma menettikään!

Toisaalta rakennuksen tuhoamisen ymmärtää; se oli natsi-Saksan ja Hitlerin ilmentymä, josta haluttiin päästä eroon. Kuitenkin, eihän rakennus ole tehnyt kenellekään pahaa vaan ihmiset. Ihmiset ovat ideologiallaan saastuttaneet myös rakennuksen. Olisiko valtakunnankanslia voitu ”puhdistaa” ideologiasta ja säästää nykyihmisille?

On hieman hassua, että suurin osa maailman rakennuksista, joita taidehistoriakin arvostaa korkealle, ovat itsevaltiaiden ja diktaattorien rakennuttamia. Ei Versailles’ta tai Eremitaasia olisi rakennettu nykyisissä mittasuhteissaan demokratian vallitessa. Tuskin kansa olisi tahtonut käyttää varojaan linnojen ja palatsien rakentamiseen, vaan muuhun hyvinvointiin.

Kurkataanpa hieman menneisyyteen ja Berliinin valtakunnankansliaan.

Pohjapiirros:


Pääsisäänkäyntiä koristivat kaksi pronssipatsasta, Wehrmacht (Armeija) ja Partei (Puolue).


Pääsisäänkäynnin ja ensimmäisen hallin jälkeen saavuttiin lasikattoiseen mosaiikkisaliin.


Mosaiikkisalin jälkeen oli pyöreä, kupolikattoinen rotundasali.


Pyöreän salin jälkeen saavutiin pitkään, 145 metriseen marmorigalleriaan, joka oli saanut vaikutteita Versailles’n peilisalista. Tietyin välimatkoin gallerian toiselle seinälle oli asetettu istuin- ja sohvaryhmiä, ylellisiä mattoja sekä kauniisti valaisevia lampetteja. Toisella seinällä oli pitkä rivi suuria, lattiasta kattoon ulottuvia ikkunoita. Iltavalaistuksessa näky on ollut kertoman mukaan häikäisevä.



Keskeltä marmorigalleriaa oli käynti Hitlerin omaan työhuoneeseen, jota vartioi aina kaksi SS-miestä. Huoneessa oli valtavat huonekalut ja kasettikatto.



Varsinainen vieraiden vastaanottosali sijaitsi marmorigallerian perällä. Hitler otti vastaan vieraansa näiden kristallikruunujen alla, kun vieraat ensin olivat kulkeneet ja ihmetelleet miltei koko rakennuksen läpi.


Kaikesta huolimatta, tuo olisi ollut uskomaton kulttuurin, taidehistorian ja arkkitehtuurin luomus. Valitettavasti se on nyt poissa.

Kuvat täältä.
 

6 kommenttia:

  1. Siis tämä on minusta käsittämätöntä, ihminen on syvimmiltään sabotööri! Buddhan patsaan hajottaminen, Egyptissä patsaiden kasvojen rikkominen, muinainen intiaanikulttuuri ja nyt tämäkin!

    En ole materialisti, mutta esineissä elää ihmisen luovuus, nerous. Niihin siirtyy osa ihmisen kauneimmasta puolesta syvimmiltään, vaikka niiden ympärillä raivoaa viha ja myrskyt. Sitten me näemme vain sen negaation.

    VastaaPoista
  2. Metsätonttu: Mitä tuohon voi enää lisätä...

    VastaaPoista
  3. Metsätonttu kirjoitti asiaa, mutta ekana mieleeni tulee, että vitsi mäkin haluun taas kouluun. Kuulla ja oppia asioita.

    Kiitos tästä mielenkiintoisesta kirjoituksesta ja ihanaa viikonloppua!

    VastaaPoista
  4. Uuden Kuun Emilia: Koulussa on mukavaa silloin kun tuntee olevansa oikeassa koulussa ja itselle tärkeiden asioiden kanssa tekemisissä :) Uutta tietoa on kyllä tarttunut jo ensimmäisen vuoden aikana paaaljon.

    Mukavaa viikonloppua Sinullekin, toivotaan edes hieman auringonpaistetta.

    VastaaPoista
  5. Parhaiten asiaan perehtyy Albert Speerin omaelämäkerrassa, Sanoo yksi maallikko.

    VastaaPoista