Taidehistoria on pullollaan kopioita kun nuoremmat ovat vuosisatojen ajan yrittäneet oppia mestareiltaan. Mutta varsinaisista kopioista poiketen myös taidehistorian vaikuttajat ja inspiroijat ovat mielenkiintoinen tutkimusalue. Tänään Taidehistorian näkökulmia tunteiden ja kuvataiteen suhteeseen kurssilla sivuttiin sitä kuinka teoksista on suoraan havaittavissa viitteitä toisiin teoksiin jos oma taidehistoriallinen kuvasto on siinä määrin hallussa että rinnastuksia osaa havaita. Tämän vuoksi olen hieman pettynyt yliopiston uuteen linjaan supistaa kaksi taidehistorian peruskurssia yhdeksi ja karsia näin samalla sitä opeteltavaa kuvastoa. Onneksi ehdin itse käydä ne perinteiset "kuvasulkeiset".
Tässä muutama esimerkki siitä kuinka teoksissa on havaittavissa jotain samaa vaikka ovat itsenäisiä ja erillisiä kokonaisuuksia:
 |
| Vasemmalla Herman Obrist: Project for a Monument, 1898-1900. Kuva täältä. Oikealla Vladimir Tatlin: Monument to the Third International, 1919-1920. Kuva täältä. |
 |
| Vasemmalla Jules Bastien-Lepage: Pauvre Fauvette, 1881. Kuva täältä. Oikealla Akseli Gallen-Kallela: Poika ja varis, 1884. Kuva täältä. |
|
|
 |
| Ylhäällä Francisco de Goya: The Third of May 1808, 1814. Kuva täältä. Alhaalla Edouard Manet: Execution of Emperor Maximilian of Mexico, 1868. Kuva täältä. |
 |
| Ylinnä Giorgione: Sleeping Venus, 1508-1510. Kuva täältä. Keskellä Tizian: Venus of Urbino, 1538. Kuva täältä. Alhaalla Edouard Manet: Olympia, 1863. Kuva täältä. |
 |
| Vasemmalla Guido Reni (tai Elisabetta Sirani): Portrait of Beatrice Cenci, n. 1662. Kuva täältä. Oikealla Jan Vermeer: Girl with a Pearl Earring (Head Of Girl In A Turban), n. 1665. Kuva täältä. |
 |
| Vasemmalla etruskien arkaainen hymy. Kuva: Hurmioitunut. Oikealla Leonardo da Vinci: Mona Lisa, 1503-1505. Kuva täältä. |
Kiinnostuneet voivat käydä lukemassa Annika Waenerbergin
viimeiseen kuvapariin viittaavan artikkelin
Mona Lisan hymy ja tunne tulkinnan työkaluna täältä.
Taidehistorian alumnina uusi linjaus yhdistää kaksi taidehistorian peruskurssia yhdeksi ja vielä kaventaa kuvaston opiskelemista ei kuulosta hyvältä :( "Kaanonin" tunteminen on perusasioita, johon asiantuntijuus perustuu. Miten voi rakentaa heikolle perustalle hyvää / loistavaa asiantuntijuutta?
VastaaPoistaCefuts: Olen ehdottomasti samaa mieltä, sillä itsekin huomaan hyödyntäväni usein niitä peruskursseilla opeteltuja taideteoksia kun vaikka tulkitsen nykytaidetta. Aina voi löytää viitteitä aiempiin mestariteoksiin vaikka se ei tulkinnan kannalta välttämätöntä olisikaan. Mutta kyllä minusta taidehistorioitsijan tulee tuntea kaanon ja sen merkkiteokset. Nyt opiskelijoille jää paljon oman opettelun varaan. En tiedä että suositellaanko kurssilla olemaan oma-aloitteisia ja tutkimaan kuvia kurssin sisällön ulkopuolelta. Olen huomannut että vaikka itse olen käynyt ne kuvasulkeiset, eteen tulee edelleen silloin tällöin "uusia" teoksia jotka pitäisi tietää ja ne tallentuvat saman tien vihkoni sivuille. Noita teoksia voi sitten hyödyntää vaikka täällä blogin puolella, jolloin ne "työstämisen" kautta jäävät paremmin mieleen.
PoistaHyvänä esimerkkinä ensimmäisen vuoden kurssiessee jossa piti kirjoittaa kubismista ja sehän syntyi kuin itsestään kun olin aiemmin täällä blogissani pyöritellyt kubismin termejä ja historiaa.
Meille onkin kurssien ohessa mainittu että nykyisellä opintosysteemillä ei voi rakentaa mainitsemaasi loistavaa asiantuntijuutta. Miten voidaan olettaa että ihminen saa kaiken tarvitsemansa tiedon viidessä vuodessa? Hyvä kun ehtii tutkintoon vaadittavat kurssit suorittaa (sivuaineineen), saati sitten syventää osaamisaluettaan! Saa nähdä millaiselta meidän "asiantuntijuus" tulevaisuudessa näyttää...
Myöhään tulee kommentoitua, mutta teen sen silti. Tämä on hauska yhteensattuma, sillä tein graduni näistä vaikutuksista. Aiheeni tosin korosti sitä, että jostain teoksesta lainatut elementit ovat vaihtaneet merkityssisältöä.
VastaaPoistaMielestäni taidehistorian opiskelussa historia on jäänyt altavastaajaksi. On jokseenkin vaikeaa saada hyvää kuvaa jonkin alueen taiteellisesta kehityksestä, jos ei ymmärrä sen historiaa. Toisaalta opiskelujen tarkoitus on antaa työkaluja, joilla voi tarpeen tullen lähteä etsimään tietoja.
t: Eero
Eero: Kommentoida saa milloin tahansa, ei nämä aikaa katso. Kommenttien tarkastuksen vuoksi saan ilmoituksen, mikäli vanhempiin teksteihin tulee kommentteja, että voin reagoida niihinkin.
PoistaMielenkiintoinen graduaihe!! Saako udella millä otsikolla gradusi kulkee?
Olen samaa mieltä, että historiallinen näkökulma on jäänyt valitettavan vähäiseksi. Se historiallisen kehityksen ymmärtäminen avaa yksittäisiäkin teoksia paljon paremin kuin vain nykykontekstissa tulkitseminen. Ja suoraan sanoen, joidenkin teosten sisältö ei avaudu toisille ollenkaan, jos ei ole tietoinen niistä linkeistä menneisiin vaikutteisiin.Ymmärrän toki senkin, että opiskelijoiden tulee olla itsekin aktiivisia tietojen keräämiseen, mutta minua huolestuttaa kehitys, jossa kaksi taidehistorian peruskurssia on nykyisin niputettu yhdeksi kurssiksi. Siinä ajassa ei kyllä ehdi opiskella sitä peruskuvastoa mikä tulisi olla jokaisen taidehistorioitsijan pohja tuleville tiedoille.
Gradu kantaa nimeä: "Vaihdin : kielitieteen ja semiotiikan käsitteitä visuaalisessa analyysissä "
PoistaPiti katsoa JYKDOk:sta, kun olen ehtinyt unohtaa oman tekeleeni nimen. :D
Suppeasta kuvastosta ja siitä opitusta voi olla hyötyä, kun näkee itselleen tuntematonta kuvastoa. Kun vertaa näkemäänsä aiempaan tietoon, niin ehkä teoksen voi sitten sijoittaa jonkin arbitraarisen aikajanan sisälle.
Eli: "Tämä teos näyttää samalta, kuin ne joihin tutustuin kurssilla x." Tunnistettavia piirteitä voivat olla esim. tietynlaiset sommitelmat, värit, materiaalit.
t: Eero
.
Eero: Juurikin noin. Itselleni on ollut hurjasti hyötyä siitä, että opettelin ne loputtomilta tuntuvat klassikkoteokset, koska nyt osaan nopeasti tehdä rinnastuksia aiheisiin, sommitelmiin jne.
PoistaPitääpä jossain vaiheessa kurkata graduasi. :)