Tulkoon vaan silmitön talvi

Niin se uusi luentokausi starttasi täälläkin. Graduilu jatkuu edelleen mutta sen ohella osallistuin Taidehistorian näkökulmia tunteiden ja kuvataiteen suhteeseen sekä Suomen kuvataide ja taidekokoelmat kursseille. Ensimmäisessä sivutaan sitä esteettistä elämystä, josta kirjoitin edellisessä postauksessa ja jota käsittelen lyhyesti myös gradussani. Toisella kurssilla tutustutaan vierailijaluennoitsijoiden opastamana mm. mesenaatteihin, taiteen keräämiseen, yritysten taidekokoelmiin, taideväärennöksiin ja onpa siellä Hagelstamin huutokaupasta Johanna Lindforskin puhumassa taidekaupan näkymistä ja huutokaupan historiasta. Mielenkiintoista! Minä niin rakastan tätä! 

Tosin juuri tänään keskusteltiin opiskelijakaverin kanssa kuinka joulun alla meinasi tulla itku niiden esseepinojen kirjoittamisen kanssa kun ei vaan pysty. Vaikka aihe olisi miten mielenkiintoinen tahansa, vuorokauden tunnit ja deadlinet eivät olleet riittäviä. Samaa on odotettavissa myös tältä keväältä vaikka yritin tehdä leppoisan lukujärjestyksen. 

Joulunalusaikaa masensi myös sää, joka nyt alkaa näyttää oikeanlaiselta. Olen tietoisesti vältellyt sanaa talvi, kuin mielenosoituksena pakkasukolle, mutta nyt pakkanen ja aurinko antoivat sitä energiaa joka minulla vuodenvaihteessa yleensä on. Tällä jaksaa ryhdistäytyä loman jälkeen uuteen arkeen. 

Pakkasen puremat poskipäät, ripset kuurassa ja reisilihakset kohmeessa pyöräilyn jälkeen ja tämä tyttö vaan hymyilee! Kyllä tätä on odotettukin!  

Tulkoon vaan silmitön talvi,
hyytyköön maa.
Rakkauden riepuun me kietoudutaan.
Silmitön talvi,

järjetön sää.
Meitä ei kylmetä routa ja jää.

Valoisaa viikkoa!