Pitkästä aikaa on sellainen olo että sanaista arkkuaan ei blogin puolella saa avattua. Kuin ei olisi mitään kirjoitettavaa, vaikka olen lounastanut ystävän kanssa, katsonut uusimman Hobitin elokuvissa ja kourallisen muita ihania kotona, syntymäpäiväkin oli ja meni. Näyttelykierrosta ei ole vielä tämän vuoden osalta korkattu ja se onkin seuraava päämäärä.
 |
| Sieltä se aurinko yrittää epätoivoisesti kurkistella harmaan pilviverhon takaa. |
Ehkä tämä hiljaiselo on jäänyt joululta kun kuviakaan ei ole tullut juurikaan napsittua tässä iänikuisessa pimeydessä. Missä on ne tammikuun kimaltavan valkoiset kinokset ja paukkupakkaset?? Jouduin vaihtamaan peitonkin kevyempään kesäversioon kun yöt ovat vuodenaikaan nähden tavallista lämpimämpiä. Haaveilen pienestä irtiotosta vaikka vuosi on tuskin ehtinyt edes alkaakaan. Arjet menevät gradun parissa ja enää en ihmettele kuinka samassa tilanteessa olevat eivät halua puhua aiheesta. Kirjapinot lattialla sen kun kasvavat ja ahdistaa ajatus ettei niistä pääse eroon kuin vasta sitten kun projekti on saatu valmiiksi... Asunto alkaa muistuttaa sotkuista kirjastoa.
 |
| Seinälautanen kirpparilta 6 euroa. Hyvä muistutus että sateestakin pitää yrittää löytää ilon aiheita. Tyylistä tuli mieleeni jonkin kuvittajan kädenjälki mutten muistanut nimeä. |
 |
| Kun ikkunasta ei näy kuin pelkkää mustaa sitä suuntaa katseensa kodin seinille. Siellä on Timo Kokkoa ja Päivi Hintsasta Pariisin ja Rooman tuliaisten kanssa sulassa sovussa. Vasemmanpuoleisen Kokon lasista heijastuu vastakkaisen seinän omia töitä vuodelta 2007. |
Jottei tästä välittyisi aivan masentunut mielikuva niin graduaihe kiinnostaa edelleen ja kaikkien odotusten vastaisesti myös teoriapohja taiteen teologiasta, fenomenologiasta ja estetiikasta alkaa kiehtoa mitä enemmän aiheisiin syventyy. Mutta ensimmäistä kertaa elämässäni huomaan että tuo ikkunan takaa avautuva ilmanala vaikuttaa myös mielialaan.
Tämän hetken ilon aiheita ovat Yle Teeman konsertit:
Mari Boine: Gillvve gollát (Kylvö kultaa)
Värttinä: Emoton
Kuinkas siellä on vuosi lähtenyt käyntiin?
Minä en toivo valkoista talvea tänne, mutta musta Suomi kuulostaa kyllä ankealle. Toivon siis lunta teille! Tänään täällä aurinko lupaili säteitään ja vietimme kolmen ja puolen tunnin jumalanpalveluksen suitsutuspilvessä. Se oli uutta ja uusihan aina virkistää….
VastaaPoistaMine: Se on kyllä mukavaa että päivät pidentyvät koko ajan ja kevättä kohti mennään!
PoistaMinulle lumettomuus sopii. Toki vesisade tekee pimeästä niin tylsän. Täällä lounaassa talvet ovat usein (muutamaa viime talvea lukuunottamatta) lumettomia. On ainakin ollut hyviä kävelykelejä, kun ei ole ollut edes liukasta. Kohta alkaa päiväkin olla pidempi, joten valon määrän lisääntyessä se olokin varmaan piristyy. Synkkänä ollaan täälläkin pelkästään siitä, että 2½ viikon epärytmittömyys loppuu huomenna ja todellinen arki töineen, kokouksineen ja perheen nuorison harrastusrumbineen alkaa taas.
VastaaPoistaMari: Lumeen tottunut ja pakkaskelillä syntyneenä sitä pitää lumetonta tammikuuta pelottavana. Mutta ihanaa että päivät pitenevät, vaikka ei sitä vielä ainakaan täällä huomaa. Totta, kävelylenkit ovat turvallisempia kun ei ole liukasta, mutta minä olisin tahtonut hiihtämään ja se ei taida tänä vuonna onnistua.
PoistaSama juttu täällä; arjen rytmittäminen normaaliksi tekee kipeää.
Kuulostaa hyvin tutulta, vaikka itselläni on paljon aiheita josta kirjoittaa, ei silti postaaminen luonnstu sittem millään! Harmi ettei edes siellä ole lunta, pääkauounkiseudulla on turhaa edes haaveilla lumesta, vettä vaan sataa nytkin :D Lehdissä taisi olla jotain juttua siitä miten eteläänkin saadaan pian talvi, toivottavasti pitää paikkansa!
VastaaPoistaCulturelle: Mukavaa kuulla että joku muukin jakaa saman inspiraation puutteen, vaikka se ikävää onkin. Koitan käydä herättelemässä inspiraatiota lähiaikoina jossain näyttelyssä, jospa se tästä.
PoistaVoi tulisipa pakkanen!
Kyllä harmaata ja lämmintä piisaa! Aina hiki ulkoillessa. Mutta vuosi on pyörähtänyt kivasti liikkeelle. Paljon ideoita ja inspiraatiota. Melkein kaipaan sitä, että kuitenkin haluisin enemmän vain köllötellä villasukat jalassa sohvalla ja haaveilla :) ja suonkin sellaisia hetkiä itselleni. Vielä ei tarvitse touhottaa täysillä. Iloa ja innostusta sinnekin!
VastaaPoistaSini: Kiva kuulla että vuosi on lähtenyt hyvin käyntiin. Täällä se alkoi vauhdikkaasti sillä että otin taas itseäni niskasta kiinni koulujuttujen kanssa ja nyt menee suurin osa aamusta, päivästä ja iltapäivästä siihen että kirjoitan, kirjoitan ja kirjoitan. Mutta hyvin etenee.
PoistaPitää sitä toki muistaa köllötelläkin ja varattiin helmikuulle pieni lomamatka Etelä-Suomeen :)