Ihmemaassa

Viikko sitten vietin siskon kanssa iltapäivän Kuopion kaupunginteatterissa. Edellisestä teatterikäynnistä on aikaa ainakin vuosi, ellei enemmän, ja tämä taitaa olla itse asiassa blogihistorian ensimmäinen teatteripostaus.  

Kuopion kaupunginteatteri on tuonut näyttämölle Olli-Matti Oinosen sovituksen L. Frank Baumin lastensadusta Ihmemaa Oz (The Wonderful Wizard of Oz, 1900). Minulle tutumpi on kuitenkin vuonna 1939 tehty samanniminen elokuva (The Wizard of Oz), jossa Dorothya esittää Judy Garland ja jokainen osannee ainakin kertosäkeen ikonisesta kappaleesta Over the Rainbow. Ihmemaa Oz on vuosikausia ollut yksi ihanimmista hyvänmielen elokuvistani. Yksi pysäyttävimmistä efekteistä nuorempana oli se, että mustavalkoisuus vaihtui värien ilotulitukseen maiskisten maassa. Lempparihahmoni elokuvassa on Bert Lahrin esittämä pelkurimainen Leijona.  

Kun ensimmäisen kerran kuulin, että Ihmemaa Oz tulee Kuopioon, olin innoissani. Katsoin kesällä elokuvan uudelleen ja sen jälkeen aloin pelätä, että mitä jos teatteriesitys ei ylläkkään sille tasolle mitä toivoisin, kun elokuvaversio on niin huikea. Ja entä ne musiikit? Eihän ne toimi suomenkielisinä.

Sali hämärtyi ja teatterin lavalle juoksi Dorothy (Katri-Maria Peltola). Alusta saakka oli selvää, ettei näytelmässä yritetty suoraan kopioida ikonista elokuvaa. Dorothy asuu setänsä ja tätinsä sijaan sairaan isänsä luona ja keltaista tiilitietä ajetaan vanhalla autolla eikä tanssahdellen. Runko on tietenkin sama: ensin poimitaan mukaan Variksenpelätin (Antti Launonen), joka tahtoo aivot, sitten ruostunut Peltinen mies (Pekka Kekäläinen), joka tahtoo sydämen ja lopuksi pelkurimainen Leijona (Ilkka Pentti), joka tahtoo rohkeutta. Lähdetään täyttämään toiveet suuren ja mahtavan Oz-velhon luo. Matkalla sattuu ja tapahtuu, kun Länsi-noita yrittää estää kumppanusten pääsyn Smaragdimaahan.

Näyttelijäntyöt olivat hyviä, mutta Antti Launosen Variksenpelätin jättää muut varjoonsa. Jos elokuvaversiossa Bert Lahr on heittäytynyt Leijonan rooliinsa täydellisesti, näytelmässä Antti Launonen on päälaelta varpaanpäihin saakka eläytynyt velttoon heinämieheen, joka luulee tarvitsevansa itselleen aivot. Petri Tiainen ansaitsee hatunnoston laulujen sävellyksestä, sillä näytelmässä ei ole suomennettu alkuperäisiä kappaleita vaan tehty tunnelmaan ja tähän esitykseen sopivat kokonaisuudet. Huikein elementti on tietenkin se visuaalisuus. Lavastuksesta on vastannut Marjatta Kuivasto ja puvustuksen ja maskeerauksen suunnittelusta Mirkka Nyrhinen. Yhdessä he ovat luoneet sen maailman, joka sai Ihmemaan heräämään eloon. Väriä, kimallusta, heiluvia helmoja, erikoisia muotoja, pelottavia liskoja, iloisia maiskiksia, lelumaan kansalaisia. 

Launosen lisäksi Tapani Korhonen on valloittava, hassunhöpsö Oz-maan velho. Meidän näytöksessämme velhon parta putosi tahtomatta, mutta Korhonen improvisoi sattumuksen hienosti osaksi hetkeä, jolloin suuri ja mahtava velho oli jo paljastunut ihan tavalliseksi ihmiseksi: "Tässä roolikin jo karisee." Näytelmässä on mukana myös Savonia ammattikorkeakoulun tanssinopettajaopiskelijoita, joiden sulavat liikkeet ovat omiaan esimerkiksi unikkopellon kukkien liikkeisiin.

Pelko siitä, että näytelmä olisi jäänyt elokuvan varjoon oli turha, sillä se oli sopivalla tavalla tulkittu uudelleen ja raikkaasti. Ja tarinan opetushan on ajaton: "Ihmemaa Oz korostaa ystävyyden ja yhdessäolon merkitystä. Samalla se kehottaa meitä kaikkia uskomaan itseemme. Älkäämme antako huonon itsetunnon heikentää meitä, sillä me olemme sankareita kaikki omassa elämässämme jos vaan niin haluamme."  

Kuva: Ari Ijäs/Kuopion kaupunginteatteri.

Elokuvan lopussa on suomenkielinen versio Over the Rainbowsta, Sateenkaaren tuolla puolen, mutta se toimi. Turha lähteä kilpailemaan Garlandin version kanssa. Näin tarinallisuus säilyi alusta loppuun myös lapsikatsojille. Tämä muistutti taas siitä, miksi teatterissa pitäisi käydä useammin.

Ihmemaa Oz Kuopion kaupunginteatterissa 1.12.2015 saakka.