Tuli hännän alla

Aiemmassa arkipäivityksessä kerroin gradun olevan ohjaajalla luettavana ja nyt on palaverikin tekstin pohjalta pidetty. Hyvältä näyttää muuten, mutta ajankohtaisia kulttuurikonteksteja tulee vielä kirjoittaa lisää tekstin syventämiseksi. Itse tutkimustuloksissa ja sen kulussa ei ollut huomautettavaa. Ainut miinus tuli lähdeluettelosta, joka tulisi tehdä virallisesti RefWorksillä, joten minut patistettiin muistelemaan sen hyödyntämistä käytännössä parin tunnin intensiivikurssille. Kinasteltiin ohjaajan kanssa myös hieman valokuvaajien oikeuksista, kun hidastin toimintaani kuulema ihan turhaan lupia kyselemällä. Netistä löytyviä kuvia saa hyödyntää opinnäytetyössä lupia kyselemättä, kun muistaa asianmukaiset viittaukset ja tutkimuskäytännöt. (Tekijänoikeuslaki 404/1961 25 §:n 1 momentti.) Aiemmin ei ole ollut tätä ongelmaa, kun olen käyttänyt vain omia kuviani. Olen silti sitä mieltä, että lupien kyseleminen on hyvän netiketin mukaista. Piste. (Heikki, jos luet näitä rivejä, aiheesta ei enää keskustella. :P )

Niin, ja sain kuulla myös sen, että gradu ei ole enää (1.8.2015 lähtien) pro gradu -tutkimus vaan maisterin tutkielma. Minä aion kyllä kirjoittaa (puheessa) tutkimukseni graduna loppuun saakka, kun sillä nimellä olen sen aloittanutkin. Gradu on paljon nopeampi ja helpompi lausua kuin maisterin tutkielma. Miten se muokkautuu arkikäytössä, matuksi?

Kiirettä on pitänyt sekä opintojen että blogin puolella siinä määrin, etten ole ehtinyt päivittää uutta kalenteriani ajan tasalle. Tämä johti sitten keskiviikkona tilanteeseen, jossa luulin viettäväni ihanan hidasta aamua ennen iltapäivän joogatuntia. Meillä oli edellisen yön ollut kyläilemässä harvoin nähty Sveitsin-vieras, jonka tuliaisena tuomia lahjasuklaita mutustelin onnellisena, kunnes puhelin soi ja ystäväni tiedusteli, että olenkohan mahdollisesti tulossa sinne RefWorks-infoon, joka alkaisi niin kuin näillä minuuteilla... *kirosana* Olin unohtanut totaalisesti, että ensimmäinen infopäivä oli jo keskiviikkona. Siinä sitten paniikissa ja puolipukeissa vedän vaatteita päälleni, kampaan hiukset, harjaan hampaita, pakkaan joogakamoja iltapäivän tunnille ja huutelen samalla K:lle, että heittelee mukaan jääkaapista hedelmiä eväiksi. Otin varmuuden vuoksi läppärinkin mukaan, mikäli luokassa ei olisi ollut tarpeeksi koneita. Ihmeisiin sitä ihminen näköjään pystyy, sillä en myöhästynyt tunnilta kuin 15 minuuttia. Piti tosin istumaan ennätettyä tarkistaakseni kysyä, ettei naamaani ollut jäänyt hammastahnaa... Ei ollut.

Kun syke oli tasaantunut pikapyöräilystä ja infomäärän sisäistämisestä ehdin käydä syömässäkin ennen joogatuntia. Sähköpostiin oli ilmestynyt kuvapyyntö eräältä seurakunta- ja aikakauslehdeltä, jonne sain myytyä yhden kuvan. Tämäkään homma ei mennyt ihan kuin Strömsössä, sillä kuva piti lähettää pikaisella aikataululla. Sanoin lähettäväni kuvan ennen alkuiltaa, kunhan pääsen oman tietokoneeni äärelle. Tajusin vasta joogatunnin jälkeen kotiin pyöräillessäni, että minulla oli ollut se oma kone mukanani koko päivän! Noh, kuva ehti deadlineen mennessä perille ja hyvä niin. 

Kaiken lisäksi joogatunti tuntui ensimmäistä kertaa todella raskaalta, vaikka samoja liikkeitä oli tehty useammalla tunnilla. Käsistä oli kadonnut vähäisetkin voimat ennen ensimmäistäkään alaspäin katsovaa koiraa. Ei siis ollut maailman rentouttavin päivä, mutta onneksi sää oli aurinkoinen ja kotona odotti ne lahjasuklaat.

Kuvituksena viikonlopun kunniaksi mieltä rauhoittavia tunnelmia alkusyksyn usvaisista aamuista.