Aamun valo

Olen nyt kuukauden verran käynyt perjantaisin aamujoogassa ennen töihin menoa. Tarkoittaa käytännössä sitä, että kello soi vaille neljä, jotta ehdin normaalissa aamurytmissäni bussilla joogatunnille klo 7. Etukäteen ajatus vähän hirvitti, mutta nyt siihen on jo tottunut. Olen joka tapauksessa aina ollut enemmän aamu- kuin iltaihminen. Ajankohta on loistava, sillä työpäivän jälkeen pääsee sitten suoraan viikonlopun viettoon (ja kuittaamaan univelat).

Joogatunnit ollaan toistaiseksi pidetty hämärässä tilassa ilman valoja. Tai no, on siellä aina pari pientä irtovalaisinta, mutta pääasiassa kaikki valo tulee salin ikkunoista, ja se lisääntyy pikkuhiljaa aamun edetessä. Tämä on osoittautunut ihanaksi aamun avaukseksi, vaikka ei olekaan verrattavissa aiemmin kokeilemaani astangaan. Rauhallisen joogan jälkeen on hyvä mennä virkeänä ja vetreänä töihin.

Tuli hännän alla

Aiemmassa arkipäivityksessä kerroin gradun olevan ohjaajalla luettavana ja nyt on palaverikin tekstin pohjalta pidetty. Hyvältä näyttää muuten, mutta ajankohtaisia kulttuurikonteksteja tulee vielä kirjoittaa lisää tekstin syventämiseksi. Itse tutkimustuloksissa ja sen kulussa ei ollut huomautettavaa. Ainut miinus tuli lähdeluettelosta, joka tulisi tehdä virallisesti RefWorksillä, joten minut patistettiin muistelemaan sen hyödyntämistä käytännössä parin tunnin intensiivikurssille. Kinasteltiin ohjaajan kanssa myös hieman valokuvaajien oikeuksista, kun hidastin toimintaani kuulema ihan turhaan lupia kyselemällä. Netistä löytyviä kuvia saa hyödyntää opinnäytetyössä lupia kyselemättä, kun muistaa asianmukaiset viittaukset ja tutkimuskäytännöt. (Tekijänoikeuslaki 404/1961 25 §:n 1 momentti.) Aiemmin ei ole ollut tätä ongelmaa, kun olen käyttänyt vain omia kuviani. Olen silti sitä mieltä, että lupien kyseleminen on hyvän netiketin mukaista. Piste. (Heikki, jos luet näitä rivejä, aiheesta ei enää keskustella. :P )

Niin, ja sain kuulla myös sen, että gradu ei ole enää (1.8.2015 lähtien) pro gradu -tutkimus vaan maisterin tutkielma. Minä aion kyllä kirjoittaa (puheessa) tutkimukseni graduna loppuun saakka, kun sillä nimellä olen sen aloittanutkin. Gradu on paljon nopeampi ja helpompi lausua kuin maisterin tutkielma. Miten se muokkautuu arkikäytössä, matuksi?

Kiirettä on pitänyt sekä opintojen että blogin puolella siinä määrin, etten ole ehtinyt päivittää uutta kalenteriani ajan tasalle. Tämä johti sitten keskiviikkona tilanteeseen, jossa luulin viettäväni ihanan hidasta aamua ennen iltapäivän joogatuntia. Meillä oli edellisen yön ollut kyläilemässä harvoin nähty Sveitsin-vieras, jonka tuliaisena tuomia lahjasuklaita mutustelin onnellisena, kunnes puhelin soi ja ystäväni tiedusteli, että olenkohan mahdollisesti tulossa sinne RefWorks-infoon, joka alkaisi niin kuin näillä minuuteilla... *kirosana* Olin unohtanut totaalisesti, että ensimmäinen infopäivä oli jo keskiviikkona. Siinä sitten paniikissa ja puolipukeissa vedän vaatteita päälleni, kampaan hiukset, harjaan hampaita, pakkaan joogakamoja iltapäivän tunnille ja huutelen samalla K:lle, että heittelee mukaan jääkaapista hedelmiä eväiksi. Otin varmuuden vuoksi läppärinkin mukaan, mikäli luokassa ei olisi ollut tarpeeksi koneita. Ihmeisiin sitä ihminen näköjään pystyy, sillä en myöhästynyt tunnilta kuin 15 minuuttia. Piti tosin istumaan ennätettyä tarkistaakseni kysyä, ettei naamaani ollut jäänyt hammastahnaa... Ei ollut.

Kun syke oli tasaantunut pikapyöräilystä ja infomäärän sisäistämisestä ehdin käydä syömässäkin ennen joogatuntia. Sähköpostiin oli ilmestynyt kuvapyyntö eräältä seurakunta- ja aikakauslehdeltä, jonne sain myytyä yhden kuvan. Tämäkään homma ei mennyt ihan kuin Strömsössä, sillä kuva piti lähettää pikaisella aikataululla. Sanoin lähettäväni kuvan ennen alkuiltaa, kunhan pääsen oman tietokoneeni äärelle. Tajusin vasta joogatunnin jälkeen kotiin pyöräillessäni, että minulla oli ollut se oma kone mukanani koko päivän! Noh, kuva ehti deadlineen mennessä perille ja hyvä niin. 

Kaiken lisäksi joogatunti tuntui ensimmäistä kertaa todella raskaalta, vaikka samoja liikkeitä oli tehty useammalla tunnilla. Käsistä oli kadonnut vähäisetkin voimat ennen ensimmäistäkään alaspäin katsovaa koiraa. Ei siis ollut maailman rentouttavin päivä, mutta onneksi sää oli aurinkoinen ja kotona odotti ne lahjasuklaat.

Kuvituksena viikonlopun kunniaksi mieltä rauhoittavia tunnelmia alkusyksyn usvaisista aamuista.

Graduilusta joogamatolle

Kun kansalaisopiston kurssitarjontalehtinen kolahti postiluukusta ajattelin, että voisin taas pitkästä aikaa aktivoitua johonkin harrastukseen. Katselin kuvataiteita ja kieliä, mutta ajattelin pitäytyväni tutussa ja turvallisessa tanssissa. Mitään inspiroivaa tanssikurssia ei kuitenkaan tuntunut löytyvän (tai hyvään ajankohtaan) ja selailin sivuja eteenpäin. Joogan alkeet. En ole koskaan ajatellut olevani jooga-ihminen, sillä tanssitaustaisena tuntuu luontevammalta liikkua musiikin tahtiin kuin ilman sitä. Muistan kuitenkin aika ajoin valitelleeni ystäville ja tuttaville sitä, että hengitystekniikassani olisi parantamisen varaa. Parilta taholta oli tullut suositus kokeilla astangajoogaa. Nämä kannustukset kaikuivat muistissani ja ajattelin, että nythän se olisi hyvä hetki kokeilla. 

Oppaassa luki: "harjoitus vaatii peruskuntoa" ja aloin miettimään, että olenko peruskuntoinen? Nykyisin suurin osa tuntuu hurahtaneen fitness-buumiin, joten jos nykykäsityksen mukaan peruskuntoinen on kuntosalilla huhkiva lihaskimppu, en ole peruskuntoinen. En ollut etukäteen ihan varma siitä mitä astangajooga edes on, joten googlailin lisätietoa. Joka paikassa toitotettiin fyysisyyttä, voimakkuutta ja sitä, että se on tavallista joogaa raskaampaa. En ollut aiemmin kokeillut minkäänlaista joogaa, joten en osannut verrata. YouTube auttaa aina. Videoiden perusteella alkoi kuitenkin vähän epäilyttää: päälläseisontaa.... Ystäväni onneksi huomautti, että se on alkeiskurssi. Tuskin siellä ensimmäisellä tunnilla päällä seisotaan.

Toinen ajatuksia herättänyt asia oli se, voiko amatööri aloittaa suoraan astangajoogasta vai olisiko fiksumpaa käydä ensin ne joogan alkeet. Tässäkin sain onneksi rohkaisua, ettei ole mitään sääntöä miksei voisi aloittaa suoraan astangasta. Eipähän ole muiden joogamuotojen opittuja tapoja taustalla ja voi suoraan aloittaa puhtaalta pöydältä. Vaikken ollut joogaa aiemmin harkinnut saati kokeillut, ajatus oman kropan käyttämisestä painona ja notkeuden ja tasapainon parantaminen kuulostivat hyvältä. Juuri noita tarvitsin vastapainoksi gradun ääressä istumiselle.

Eilen oli sitten vihdoin ensimmäinen tunti ja vielä siinä salin lattialla istuessa mietin, että olisiko sittenkin pitänyt ilmoittautua sinne joogan alkeisiin. Ohjaaja painotti fyysisyyttä nimittäin monessa lauseessa ennen varsinaisia harjoituksia. Kun sitten lähdettiin tutkimaan hengitystä, tervehtimään aurinkoa ja tekemään koiravenytyksiä(?) ajattelin, että eihän tämä niin pelottavaa ja vaikeaa ollutkaan. Ainut miinuspuoli hommassa oli se, että huomasin omaavani ylikääntyvät polvet, joka vaikeuttaa niiden soturiasentojen ym. suorittamista. Täytyy keskittyä enemmän ettei päästä polvia lukkoasentoon.

Jo sen yhden tunnin jälkeen oli huomattavasti parempi ryhti ja hengitys kulki ihan toisella tavalla! Sain jopa pieninä hetkinä kiinni siitä ujjayi-hengityksen "kohinasta". Tanssitaustasta on näemmä hyötyä tasapainon hallinnassa.

*Huomio tältä aamulta: hartioihin sattuu ja polvitaipeet ovat jumissa, joten on tässä matkaa vielä aktiivijoogaajaksi....