torstai 10. syyskuuta 2015

Graduilusta joogamatolle

Kun kansalaisopiston kurssitarjontalehtinen kolahti postiluukusta ajattelin, että voisin taas pitkästä aikaa aktivoitua johonkin harrastukseen. Katselin kuvataiteita ja kieliä, mutta ajattelin pitäytyväni tutussa ja turvallisessa tanssissa. Mitään inspiroivaa tanssikurssia ei kuitenkaan tuntunut löytyvän (tai hyvään ajankohtaan) ja selailin sivuja eteenpäin. Joogan alkeet. En ole koskaan ajatellut olevani jooga-ihminen, sillä tanssitaustaisena tuntuu luontevammalta liikkua musiikin tahtiin kuin ilman sitä. Muistan kuitenkin aika ajoin valitelleeni ystäville ja tuttaville sitä, että hengitystekniikassani olisi parantamisen varaa. Parilta taholta oli tullut suositus kokeilla astangajoogaa. Nämä kannustukset kaikuivat muistissani ja ajattelin, että nythän se olisi hyvä hetki kokeilla. 
Oppaassa luki: "harjoitus vaatii peruskuntoa" ja aloin miettimään, että olenko peruskuntoinen? Nykyisin suurin osa tuntuu hurahtaneen fitness-buumiin, joten jos nykykäsityksen mukaan peruskuntoinen on kuntosalilla huhkiva lihaskimppu, en ole peruskuntoinen. En ollut etukäteen ihan varma siitä mitä astangajooga edes on, joten googlailin lisätietoa. Joka paikassa toitotettiin fyysisyyttä, voimakkuutta ja sitä, että se on tavallista joogaa raskaampaa. En ollut aiemmin kokeillut minkäänlaista joogaa, joten en osannut verrata. YouTube auttaa aina. Videoiden perusteella alkoi kuitenkin vähän epäilyttää: päälläseisontaa.... Ystäväni onneksi huomautti, että se on alkeiskurssi. Tuskin siellä ensimmäisellä tunnilla päällä seisotaan.
Toinen ajatuksia herättänyt asia oli se, voiko amatööri aloittaa suoraan astangajoogasta vai olisiko fiksumpaa käydä ensin ne joogan alkeet. Tässäkin sain onneksi rohkaisua, ettei ole mitään sääntöä miksei voisi aloittaa suoraan astangasta. Eipähän ole muiden joogamuotojen opittuja tapoja taustalla ja voi suoraan aloittaa puhtaalta pöydältä. Vaikken ollut joogaa aiemmin harkinnut saati kokeillut, ajatus oman kropan käyttämisestä painona ja notkeuden ja tasapainon parantaminen kuulostivat hyvältä. Juuri noita tarvitsin vastapainoksi gradun ääressä istumiselle.
Eilen oli sitten vihdoin ensimmäinen tunti ja vielä siinä salin lattialla istuessa mietin, että olisiko sittenkin pitänyt ilmoittautua sinne joogan alkeisiin. Ohjaaja painotti fyysisyyttä nimittäin monessa lauseessa ennen varsinaisia harjoituksia. Kun sitten lähdettiin tutkimaan hengitystä, tervehtimään aurinkoa ja tekemään koiravenytyksiä(?) ajattelin, että eihän tämä niin pelottavaa ja vaikeaa ollutkaan. Ainut miinuspuoli hommassa oli se, että huomasin omaavani ylikääntyvät polvet, joka vaikeuttaa niiden soturiasentojen ym. suorittamista. Täytyy keskittyä enemmän ettei päästä polvia lukkoasentoon.
Jo sen yhden tunnin jälkeen oli huomattavasti parempi ryhti ja hengitys kulki ihan toisella tavalla! Sain jopa pieninä hetkinä kiinni siitä ujjayi-hengityksen "kohinasta". Tanssitaustasta on näemmä hyötyä tasapainon hallinnassa.
*Huomio tältä aamulta: hartioihin sattuu ja polvitaipeet ovat jumissa, joten on tässä matkaa vielä aktiivijoogaajaksi....

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti