Perhosia ja papukaijoja

Joensuun retki päättyi Botaniaan. I-HA-NA paikka! En ollut koskaan aiemmin täällä käynyt, joten en ollut ihan varma mitä odottaa. Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa vierailin maaliskuussa 2014, mutta Joensuu päihitti Helsingin kyllä ihan 6-0. Kohta näette miksi.

Botaniassa yhdistyy kasvitieteellinen puutarha sekä trooppinen perhospuutarha. Noin 600 lajin kokoelmakasvihuoneissa on edustettuna neljä eri suurilmastoa: tropiikki, subtropiikin kesä- ja talvisadealueet sekä aavikko. 

Kultatöyhtökakadutyttö Juuso.

Kierros alkaa tropiikista, jossa kukkien ja kasvien lisäksi saa tervehtiä kolmea siivekästä kaveria: kultatöyhtökakadu Juusoa sekä kultaposkiamatsoni Ilmaria ja kultaotsa-amatsoni Lassea. Nimistään huolimatta Juuso ja Lasse ovat naaraita. Botanian todellinen julkkis on Juuso, joka huikkailee kävijöille tervehdyksiä jos hänestä siltä tuntuu. Me saimme kuulla pari sanaa ja vislauksia. Oppaan mukaan Juuso pitää enemmän miehistä kuin naisista ja työntekijöistä osa on päässyt neidin sisäpiiriin. Juuso on iältään 25-vuotias mikä tuntui hurjalta, mutta vielä enemmän yllätti tieto, että yksilöt voivat elää jopa yli 70-vuotiaiksi jos niillä ei ole luontaisia saalistajia. Lintuhan on miltei kilpikonna!

Kultaposkiamatsoni Ilmari.

Ilmarille ja tämän puolisolle oli tullut parisuhderiitaa, joten ne oli sijoitettuna eri häkkeihin. Linnut ovat tulleet Botaniaan yksityiskodeista, kun omistajat ovat halunneet/joutuneet niistä luopumaan. Kaverukset saavat aamuisin lentää tropiikissa vapaasti. 

Tällaiset sisäpuutarhat ovat hyvän mielen paikkoja. Kasveista ei välttämättä tarvitse tietää etukäteen mitään, kun tulee vain tunnelmoimaan kasvien luomaa kokonaisuutta, niiden elinympäristöä, tuoksuja ja värejä. Uskalsimme koskettaa yhtä kasvia, kun sen kerrottiin kosketuksesta sulkevan avoimet lehtensä. Tuntui jännältä, että kasvi oli niin elävä.

Vielä lintukavereita kivempia olivat mielestäni perhospuutarhan asukit. Kotimaan päiväperhosiin verrattuna nämä olivat "kesympiä" ja uskalsivat olla kuvattavana pidempiä aikoja lähtemättä lentoon. Askeliaan ja liikkumistaan sai varoa, sillä niitä tuntui olevan joka puolella. Osa lepuutti siipiään lattialla, joten ei riittänyt se että varoi huitomasta kasveja, piti tarkkailla myös jalkojaan.

Heliconius charitonia - Seeprakaposiipi.

Perhoset tulevat Botaniaan koteloina Englannista (Stratford-Upon-Avon Butterfly Farm), joista aikuiset perhoset kuoriutuvat. Ne lentelevät vapaasti, ruokailevat mm. kukilla ja kirvojen mesikasteella. Perhoset myös munivat sopiville ravintokasveille, joihin toukat lopulta koteloituvat. Uusi perhossukupolvi lähtee lentoon yleensä muutaman viikon kuluttua. Botaniassa voi siis nähdä kaikki perhosen kehitysvaiheet.

Anartia amathea - Punanauhakapteeni.

Papilio polytes - Ketjuritarikoiras.

Papilio polytes - Ketjuritarinaaras.

Caligo memnon - Kultapöllökäs.

Muut perhoset eivät olleet pelottavia, mutta lehdelle munimaan istunut pöllökäs teki poikkeuksen. Suurikokoinen perhonen, joka tuijotti siipikuvioillaan.... Mikäli tuo olisi tuosta lehahtanut yhtäkkiä lentoon, olisin joutunut ehkä kiljahtamaan. Ihmetyttää kuinka luonto on keksinyt antaa perhoselle pöllön silmät. Muutenkin tuo hyönteisten/eläinten suojaväri/pelottelukuvio on jännä ilmiö.

Heliconius hecale - Kirjokaposiipi.

Perhosia, hyönteisiä, skorpioneja ja sirkkoja sai katsella kokoushuoneessa olevissa kokoelmavitriineissä. Onneksi Suomessa ei ole luonnonvaraisena sen kokoisia ötököitä.... :S

Ihmeköynnöksestäkin opin uutta: varsinaiset kukat ovat punaisten lehtien keskelle syntyvät valkoiset kukinnot. Aniliininpunaiset lehdet eivät siis ole kukkia, vaikka näyttävimmät osat kasvissa ovatkin.

Botanian kasvimaailma ulottuu myös rakennuksen ulkopuolella olevaan puutarhaan, jossa kukki vielä yllättävän paljon kaikenlaista.

Botanian kahvion yhteydessä on myös pieni myymälä, josta toin mukanani oman Juuson. Olin ihan häkeltynyt miten kiva paikka Botania on! Kokemukseen vaikuttivat myös hyvä seura ja kaunis sää. Terveiset myös työvuorossa olleelle oppaalle! Ensivaikutelma paikassa kuin paikassa on tärkeä ja täällä se onnistui. Joensuusta jäi hyvä fiilis ja Botaniaan tahdon toistekin. Mikäli olisin aikoinani opetellut biologiaa vähän ahkerammin, voisin kuvitella työskenteleväni taidemuseokentän lisäksi kasvi/luonnontieteellisissä museoissa.

Botanian perhosia ja papukaijoja pääsee moikkaamaan ympäri vuoden.