Due Nelimarkka

Terveiset Joensuusta! Pohjois-Karjalan vierailu alkoi Onnista. Taidemuseon alakerta hehkui väreillään jo käytävässä, kun ensimmäinen kerros oli varattu Due Nelimarkalle - Eero ja Riitta Nelimarkalle. Eero Nelimarkka (1891-1977) tunnetaan kenties parhaiten Pohjanmaan lakeuksien maalarina ja ihmiskuvaajana. Värimaailma on usein maanläheinen, jossa sävyt sointuvat toisiinsa. Riitta Nelimarkka (1948-) on Eeron pojantytär ja kuvataiteilijan lisäksi hänet tunnetaan kirjailijana ja elokuvaohjaajana. Riitan tuotanto oli itselleni vieraampaa kuin Eeron, vaikka hän on tehnyt muun muassa grafiikkaa, animaatioita, maalauksia, taide- ja runokirjoja sekä taidetekstiilejä. Nuo taidetekstiilit valtasivat mielenkiinnon näyttelyssä ensimmäisinä. 

Oikealla Riitta Nelimarkan: Concentration in a private car and its confirmation, villareliefi, 180x250 cm.

Aino Kajaniemen näyttelyssä ehdin jo julistaa, että tekstiilitaidetta tulee nähtyä aika harvoin. Nyt kuitenkin tuntuu, että kyseinen taidemuoto pilkistelee sieltä täältä. Onko museoissa tekstiilitaidebuumi vai kiinnitänkö siihen vain aiempaa enemmän huomiota?

Riitta Nelimarkka: Kaalikääryleen haltuunotto, 2015, villareliefi, 150x200 cm.

Riitta Nelimarkan työt yllättivät. Väriä ei oltu säästelty, teokset olivat iloisia ja naivistisen surrealistisia ja huumori kukki viimeistään teosten nimissä. Villareliefit olivat valtavan kokoisia, jotka jättivät serigrafiat varjoonsa. Ryijymäinen tekniikka sai miettimään, että tässä olisi loistavia helmiä Tuomas Sopasen kokoelmaan! Ehkä juuri tämä tekniikan muokkaaminen nykytaidekäyttöön ja värien ryöppy sai aikaan hyvänolontunteen. Tehosteväreillä maalatut seinät loivat vielä voimakkaamman värikylvyn.

Vasemmalla seinällä Riitta Nelimarkan Aikuisten lastenjuhla, 2010, villareliefi, 170x230 cm; oviaukosta näkyy osa teoksista The African ballet (ylhäällä), villareliefi, 100x150 cm ja Every day the birth day! (alhaalla), 2012, villareliefi, 180x200 cm; etualan vitriineissä puuveistoksia vuosilta 2010-2013.

Oviaukossa Riitta Nelimarkan Three little alibis, villareliefi, 170x240 cm; punaisella seinällä Eero Nelimarkan maisema- ja interiöörimaalauksia vuosilta 1941-1954, Etelä-Pohjanmaan aluetaidemuseo/Nelimarkka-Rahasto säätiö/Yksityiskokoelma.

Due Nelimarkka näyttely aiheutti myös ristiriitaisia tunteita. Riitan teokset tuntuivat vaativan kaiken huomion itselleen, kun joukkoon ripotellut Eeron teokset näyttivät pieniltä ja väreiltään vaatimattomilta pojantyttären teosten rinnalla. Aluksi olo tuntui sekavalta: oli Riitan huone, oli Eeron huone, yksi yhteinen tila ja lopuksi vielä Riitan huone. Teokset olivat keskenään niin erilaisia väreiltään, tunnelmiltaan ja muodoiltaan, että tuntui kuin näyttelyssä olisi ollut kaksi täysin eri näyttelyä. Tiesin etukäteen pitäväni Eeron maisemakuvauksista ja interiööreistä ja pidin Riitan villareliefeistä. Meni kuitenkin jokunen tovi ennen kuin sulatin näiden taidemaailmojen yhdistämisen. 

Eero Nelimarkka: Istanbul, 1954, öljyväri kankaalle, 46x65 cm, Nelimarkka-museo Etelä-Pohjanmaan aluetaidemuseo/Nelimarkka-Rahasto säätiö.

Se mikä hieman ärsyttää, tutkimusten mukaan myös toimii. Kokonaisuutta joutui pureskelemaan enemmän ja eri tavoin kuin jos Eeron ja Riitan näyttelyt olisivat olleet erillään. Olen itse ehkä liikaakin lukkiutunut siihen turvalliseen kronologisuuteen tai tyylilliseen jatkumoon joita museoissa näkee (kuten Onnin ylemmissä kerroksissa), joten tällainen räikeä yhdistelmä tuntui turvattomalta ja irralliselta. Hienoa tässä oli se, että taidehistorian ja nykytaiteen yhdistäminen antaa kenties useammalle vierailijalle jotain. Jos ei pidä Eerosta, voi pitää Riitasta ja toisinpäin tai ainakin annetaan mahdollisuus tutustua taidekenttään laajemmin. Taidekentän ulkopuolelta tuleva ystäväni piti teosten yhdistämistä virkistävänä ja mielenkiintoisena, joka osoitti sen, että allekirjoittanut on aika ajoin liian juurtunut omiin (opittuihin?) ajatusmaailmoihinsa.  

Eero Nelimarkka: Sotatalvi 1940, öljyväri kankaalle, 65x83 cm, Nelimarkka-museo Etelä-Pohjanmaan aluetaidemuseo/Nelimarkka-Rahasto säätiö.

Kun Riitan töissä valloittivat värit, Eeron töissä hurmasi juuri värien niukkuus. Yllä oleva teos vuoden 1940 sotatalvesta lumosi pitkäksi aikaa. Miltei mustavalkoiseksi tulkittava maalaus antoi läheltä tarkasteltuna erittäin hienovaraisesti soljuvia valkoisen sävymaailmoja. Pakkanen ja kuura kuuluvat vuodenajoista voimakkaasti myös omaan identiteettiini. Ilman teoslapun lukemista maalaus on vain hiljainen ja kaunis kuvaus talvesta, mutta nimi tuo talvisodan sisällöllään aivan toisenlaisen tunnelman. Ristiriitoja saattoi siis löytää myös yksittäisten teosten sisältä.

Eero Nelimarkka: Hartaushetki Alaviitalassa, 1924, öljyväri kankaalle, 145x210 cm, Nelimarkka-museo Etelä-Pohjanmaan aluetaidemuseo/Nelimarkka-Rahasto säätiö.

Eeron ja pojantyttären teosten välisiä rinnastuksia oli varsinaisesti havaittavissa vasta kolmannessa salissa. Tämäkään kohtaaminen ei sujunut täysin ilman ajatusten konflikteja, sillä rauhallisen raukea tunnelma rinnastettuna iloisen riehakkaaseen innostukseen aiheutti hämmennystä.

Vastakkaisille seinille oli asetettu sekä Eeron että Riitan tulkinta uskonnosta. Hartaushetkessä seurakuntalaiset istuivat ääneti, nöyrinä ja katseet alaspäin suunnattuina papin lukiessa Raamattua, kun Riitan pitkänenäinen ja raidallinen olio tuntui kuin karttavan Raamattua, joka ajaa ohi oikealta. Tunnelmia vuosilta 1924 ja 1995.

Riitta Nelimarkka: Raamattu ajaa ohi oikealta, 1995, samettikuvakudos, 80x9 cm.

Sinisellä seinällä Riitta Nelimarkan villareliefejä vuosilta 2007-2013, katossa 3 kpl villamobileja, oikealla seinällä sarja hiili ja pastelliliitu/rasvaliitupiirroksia.

Vasta viimeisessä salissa kiinnitin huomiota varsinaisesti myös Riitan piirrosjälkeen. Abstraktit teokset olivat kuin lasten käsistä syntyneitä piirroksia väreineen. Teosten nimet avasivat ajatuksia kertomuksiin, joista yksi tiivisti omat ajatukseni Due Nelimarkka näyttelyn kokonaisuudesta: Mielialahyppy, joka ärsyttää ulkopuolisia. Näyttely oli tosiaan melkoinen hyppy mielialojen välillä. Mutta kuten sanoin, se mikä ärsyttää myös toimii, sillä se synnyttää ajatuksia, mielipiteitä ja tunteita.

Riitta Nelimarkka: Mielialahyppy, joka ärsyttää ulkopuolisia, 1990, hiili ja rasvaliitu japaninpaperille, 26x35 cm.

Due Nelimarkka näyttely Joensuun taidemuseossa 4. lokakuuta 2015 saakka.