"- No on!"
(---)
"Tämä tekstuuri on ihana. Tekee mieli hypisellä. Siitä kai tulee se tunne, että haluaisin tämän kotiin."
(---)
"Nyt mä olen tosi vaikuttunut..."
"-Ihana!"
 |
| Yksityiskohta Aino Kajaniemen kuvakudoksesta Havinaa 1, 2013, pellava, puuvilla, villa, viskoosi, siima. |
Näin eteni kahden nuoren (18-25-vuotiaan) naisen kommentit Keski-Suomen museon ylägalleriassa olevassa Aino Kajaniemen Läheltä kauas kuvakudos- ja ryijynäyttelyssä. Ennen tyttöjä olin itse ehtinyt makustella näyttelyä jo jonkin tovin ja huomasin, että itselläni oli syntynyt samanlaisia ajatuksia.
 |
| Lattialla Aino Kajaniemen Labyrintti, 2013, villa, puuvilla, pellava, viskoosi, akryyli. |
Aiemmin tilassa ollut ryijynäyttely veti kertaheitolla jalat alta. Tässä ei käynyt ihan samanlaista rysäystä, sillä ennakkoasenne oli jo etukäteen positiivisen tunnelman puolella, mutta tutkiva mieli heräsi nopeasti ja tekniikka sai hämmästelemään. Kajaniemi on halunnut pohtia teoksissaan ihmisen tarvetta etsiä paikkaansa maailmassa, sen löytämisen haasteita ja epävarmuutta, mutta myös rohkeutta ja kannustusta. Vuonna 2014 vietettiin suomalaisten siirtolaisten USA:han muuton 150-vuotisjuhlavuotta. Osa näyttelyn teoksista heijastelee kyseistä teemaa.
 |
| Aino Kajaniemi: Elämän kaari (seinällä), 2015, pellava, puuvilla, villa, viskoosi; Suru, 2015, villa, puuvilla, pellava, viskoosi, akryyli. |
En kuitenkaan itse alkanut etsiä teoksista linkkejä juhlavuoteen, vaikka monesta teoksesta kuvastui pieniä hetkiä elämästä, niitä mielensisäisiä liikkeitä: pelkoa, rohkeutta ja iloa. Ensinäkemältä olisi kuvitellut, että nämä naishahmoihin keskittyvät teokset olisivat ihan minun juttu, mutta huomioni kiinnittyi nopeasti ihmisistä kasviaiheisiin. Ihmishahmojen katseet ja tekemiset veivät huomion pois tekniikasta, joka oli itselleni oleellinen osa teoksia. Kasviaiheissa kuvakudostekniikka kietoutui mielestäni paremmin osaksi aihetta. Kuvakudokset joihin oli kuvattu ihmisiä, muistuttivat kauempaa katsoen grafiikkaa ja joistain teosten naisista tuli aika ajoin mieleen Kirsi Neuvosen teokset.
 |
| Aino Kajaniemi (ylhäältä alas): Näkemys, 2013, pellava, puuvilla, viskoosi, hiukset; Mieli, 2011, pellava, puuvilla, viskoosi; Puolitie, 2012, pellava, puuvilla, villa. |
 |
| Etualalla oikealla Aino Kajaniemen Havinaa 2, 2015, pellava, puuvilla, villa, viskoosi, siima. |
Kasviaiheet olivat tietyllä tavalla ihmisaiheita abstraktimpia, joten niissä säilyi arvoituksellisuus pidempään. Tekniikan taidokkuus ja sen luomat mahdollisuudet tiivistyvät mielestäni parhaiten juuri Havinaa (1 ja 2) teoksissa. Katsokaa nyt miten kauniisti valo heijastuu tuon lehtikuvion läpi ja saa langat kimaltamaan!
 |
| Aino Kajaniemi: Mahdollisuus 1, 2015, pellava, puuvilla, villa, viskoosi, akryyli, hamppu. |
Omiksi teossuosikeiksini (Havinaa teosparin lisäksi) nimesin Mahdollisuus 1-4 sarjan siemenkota-aiheet. Joku hortonomi voi valaista minkä kasvin siemenet ovat kyseessä (ehkä se olisi antanut tulkinnalle lisätasoja?). Mahdollisuus-sarja nimensä mukaisesti pitää siemenissä mahdollisuuden: uudesta elämästä, levittäytymisestä, kasvusta, juurtumisesta, maatumisesta. Koko elämänkaari.
 |
| Aino Kajaniemi: Mahdollisuus 2, 2015, pellava, puuvilla, villa, viskoosi, akryyli, hamppu. |
Näissä teoksissa huomioni kiinnittyi myös Kajaniemen oikean alareunan signeeraukseen. Visuaalisesti pieni nimikirjainneliö oli kiva lisä, joka muodollaan muistutti taidehistoriasta ja keskiajan kalligrafiasta.
 |
| Aino Kajaniemi: Samassa, 2012, pellava, puuvilla, villa, viskoosi, silkki. |
Taidehistoriasta ja keskiajasta päästäänkin loistavan aasinsillan kautta Kajaniemen teokseen Samassa. Epäilen, että yksikään taidehistorioitsija ei voi katsoa yllä olevaa teosta ja olla tekemättä mielessään jossain määrin mielleyhtymiä Pariisin Musée national du Moyen Âge museon (ent. Musée de Cluny) kuvakudossarjaan neidosta ja yksisarvisesta. Noita keskiajan kuvakudoksia voi käydä vilkaisemassa myös Kaponieerin ja Olipa kerran Pariisi -blogeista.
Kajaniemen Samassa herättää mielleyhtymiä tuon keskiajan merkkiteoksen lisäksi taruista, legendoista ja kristinuskosta. Neito ja yksisarvinen viittaa taruun, jonka mukaan vain neitsyt voi koskemattomuudellaan saada yksisarvisen kiinni. Kajaniemen teoksessa yksisarvinen makaa rauhassa ja kesytettynä(?) tytön vieressä, kun tyttö puolestaan yrittää tavoitella lentoon lähtenyttä kyyhkystä. Onko valkoinen kyyhky tässä merkki rauhasta vai kenties Pyhästä Hengestä?
 |
| Neito ja yksisarvinen (La Dame à la licorne) -kuvakudossarjasta teos Näkö, n. 1500. Kuva täältä. |
 |
| Aino Kajaniemi: Polku, 2014, villa, puuvilla, pelava, viskoosi, akryyli, niini, hamppu, juutti; seinällä Luottamus (iso pystyteos), 2014, pellava, puuvilla, villa, viskoosi, juutti, siima, sisal; lattialla Haljennut myllynkivi, 2014, villa, puuvilla, pellava; seinällä oikealla Palapeli, 2015, pellava, puuvilla, villa, viskoosi, hiukset. |
Värimaailmoiltaan teokset olivat suurimmalta osin vaaleita ja maanläheisiä. Väripilkkuina toimivat muun muassa sammaleisiksi kiviksi naamioidut ryijyteokset. Suurta näyttelyhallia oli hyödynnetty onnistuneesti, sillä teosten ajoittain satumainen leikkimaailma siirtyi seiniltä lattialla oleviin teoksiin ja päinvastoin. Lattialla ollut Haljennut myllynkivi toisti murtumateemaa seinän Palapeli teoksessa ja Unessa teoksessa tyttö juoksee kivien välissä, kun samalla haaveilin itse hyppiväni paljain varpain Polku -sarjan kiveltä toiselle. Tämä kosketusefekti tuo näyttelyihin aina ristiriitaisen kutkuttavan tunnelman. Mutta kun ei saa koskea. Museotöissä rakastan niiden valkoisten hanskojen lisäksi sitä, että pääsee koskettamaan esineitä käytännön syistä. Luvan kanssa.
 |
| Aino Kajaniemi: Unessa, 2014, pellava, puuvilla, villa, akryyli, viskoosi, kultalanka; lattialla Polku 2014, villa, puuvilla, pellava, viskoosi, akryyli, niini, hamppu, juutti. |
 |
| Yksityiskohta Aino Kajaniemen teoksesta Polku. |
Kokonaisuus oli pehmeää ja herkkää niin vertauskuvallisesti kuin konkreettisesti. Tämä laittoi niiden tyttöjen kommenttien lisäksi miettimään, että onkohan tässä mitään tarttumapintaa miehille... Yhden kolmekymppisen miehen näyttelyssä näin, mutta hän oli yksin, joten en voinut "salakuunnella" kommentteja eikä tullut siinä hetkessä mieleen kysyä hänen ajatuksiaan.
 |
| Aino Kajaniemi: Havinaa 1, 2013, pellava, puuvilla, villa, viskoosi, siima. |
Noiden Havinaa teosten läpikuultavat ja hehkuvat langat piirtyivät verkkokalvoille pysyvästi. Suoraan seinälle ripustettuina teokset eivät toimisi. Kokonaisuudessaan virkistävä ja erilainen näyttely. Melko harvoin tulee loppujen lopuksi katsottua tekstiilitaidetta.
Aino Kajaniemen Läheltä kauas -näyttely Keski-Suomen museossa 18. lokakuuta 2015 saakka.
Aivan ihana näyttely ja tuo sammalkivi on upea sekä toi Havinaa-teos. Todella upeita, kiitos näistä kuvista :)
VastaaPoistaSatuKoo: Tämä näyttely yhdisteli kivasti nykytaiteen ja tekstiilitaiteen elementtejä. Nuo Havinaa-teokset kävisivät loistavasti johonkin julkiseen tilaan ihasteltaviksi.
PoistaKauniita ovat, nuo seinällä olevat. Maassa olevat ihan mielenkiintoisia.). Me kävimme Ateneumissa satujen maailmoissa. Paljon oli kaunista katsottavaa sielläkin.
VastaaPoistaPaluumuuttajatar: Siitä Ateneumin Tarujen kansoista olen kuullut paljon hyvää. Theodor Kittelsenin kuvitukset olisivat kiinnostaneet, mutta tuskin tulee lähdettyä Helsinkiin enää tässä kuussa.
PoistaAino Kajaniemen sammaleiset kivet ovat tosi sympaattisia, jos näin voi sanoa. Lähikuvassakin tosi aidon tuntuinen vaikutelma. Halusiin hiplailla! :D Myös tuo Havinaa näyttää hienolta - pääsisipä näkemään itsekin sen livenä. Täytyy laittaa Kajaniemen nimi muistiin.
VastaaPoistaLiiolii: Laita ihmeessä muistiin, kyllä tuo teosten tekstuuri on paljon vaikuttavampaa livenä ja eri valaistuksissa. Kävin katsomassa Kajaniemen sivuja ja Helsinkiin on tulossa ensi vuonna (2016) hänen näyttelynsä Galleria Katariinaan.
PoistaJess, hienoa!
PoistaJoo, on kyllä aivan hurmaavia kuvia tässä postauksessa. Nimenomaan tekisi mieli hypistellä, kurkistella ja tutkia noita kauniita yksityiskohtia vaikka kuinka kauan, on tosiaan harmi että asun ihan liian kaukana.
VastaaPoistaVähän sivuhuomautuksena mielestäni on aivan hirveän ihanaa se, miten osaat kuvata näyttelyitä juuri sen verran houkuttelevasti, että kiinnostus herää niin että näyttelyyn haluaa vielä itsekin mennä kurkistelemaan. Onhan siinä nimittäin tietenkin myös riskinsä, kun näyttelystä kertoo, varsinkin jos ottaa näinkin monta kuvaa läheltä ja kaukaa.
Kiitos sinulle! Jatka samaan malliin. ♥ Uskon, että olet jo herättänyt vaikka kuinka monen ihmisen kiinnostuksen Suomen taidemaailmaan.
Noora Karoliina: Voi kiitos! ♥ Et tiedäkään kuinka kommentillasi piristit aamuani!
PoistaOlen siis onnistunut päämäärässäni. Tarkoitukseni on nimenomaan avata näyttelyitä sen verran, että kiinnostus herää, mutta ei esitellä näyttelyä "lattiasta kattoon". Ja vaikkei mielenkiinto jossain postauksessa heräisikään, kenties tekijöitä ja taideteoksia jää siitä huolimatta mieleen. :)
Tätä kirjoittaessani huomasin, että karsin lähes kokonaan kaikki ihmishahmoja kuvaavat teokset, mikä antaa näyttelystä vähän liian rajoittuneen mielikuvan, mutta toisaalta tämä on minun näkemykseni ja ajatukseni näyttelystä. Joten näyttelyyn jäi kyllä vielä monta seinää ja nurkkaa esittelemättä. ;) Mielestäni kuvien avulla tekstikin pysyy mielenkiintoisempana jos mukana on sekä yleiskuvia, teoskuvia ja jotain yksityiskohtakuvia. Kokonaisista teoskuvista kun ei aina saa hahmotettua sitä tekstuuria. Pääsette näin samalla "tutkimusmatkailemaan" kanssani erilaisiin näyttelyihin.