Miten maailma makaa?

Maailma on näyttäytynyt lähiaikoina melko mustalta paikalta elää. Suomen taloustilanne, Syyrian kriisi, huoli ympäristöstä, kotimaan liikenneonnettomuudet. Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Myönnän, että median uutisoinnit ovat vaikuttaneet paitsi arkielämän tunnelmiin myös tulevaisuuden näkymiin. Se yliopistoon astumisen myötä räjähtänyt "Täältä tullaan! Pois alta risut ja männynkävyt!" -asenne on kärsinyt kolauksia ja harmikseni huomaan, että mieleen on hiipinyt epäilyksiä, epävarmuutta ja suoranaista pelkoa mitä lähempänä valmistumisajankohta häämöttää.

Esko Valtaoja. Kuva: Inka Soveri.

Tällaisissa tilanteissa tarvitsee jonkun ravistelemaan ja katsomaan tilannetta ja maailmaa vähän laajakulmaisempien silmälasien läpi. Näin teki avaruustähtitieteen professuurista eläkkeelle jäänyt Esko Valtaoja jäähyväisluennossaan. 

Valtaojakin sanoi median myrkyttäneen nuorison tulevaisuuden, sillä muutaman vuoden takainen nuorisobarometri osoitti, että toivoa kokee vain 3,7 prosenttia nuorista, kun pelko on saanut otteen 15,5 prosentista. Kysymyksenä oli: miltä maailman tulevaisuus tuntuu? 

Francisco Goya: And There's Nothing to Be Done/The Disasters of War, 1810-1812, etsaus, kuivaneula, 14.5x16.5 cm. Kuva: The Metropolitan Museum of Art.

Lohduttomuus ja synkkyys ovat Valtaojan mukaan kaikkialla, "koska näinhän se maailmanhistoria lyhyesti menee: Ennen oli kaikki hyvin, oli punainen tupa ja luomuperunamaa ja aurinko paistoi." Maailma alkoi luisua alamäkeen luonnonkatastrofien, maailmansotien, terroritekojen ja talouskatastrofien myötä. "Eli huonosti menee ja vielä huonompaa on tulossa."  

Francisco Goya: The Third of May 1808, 1814, öljyväri kankaalle, 268x347 cm. Museo del Prado. Kuva: Wikipedia.

Valtaoja halusi kuitenkin vakuuttaa, että asiat eivät ole ihan näin huonosti. Hän myönsi, että optimismi on tällaisina aikoina vaikeaa, mutta on turvauduttava realismiin. "Millainen maailma todella on, mistä tullaan, missä ollaan ja minne ollaan kenties menossa?" Yksi syy maailman pessimistiseen ajattelutapaan on Valtaojan mukaan putkinäköisyys, johon liittyy aina tietynlainen menneisyyden yliarviointi.

"Putkinäköisyyttä pahentaa myös media. Me unohdamme niin kovin usein, että uutiset eivät ole historiaa ja ne todella tärkeät tapahtumat eivät koskaan näy iltapäivälehtien ykköslööppeinä eikä television ykkösuutisina. Ainoastaan huonot uutiset ovat hyviä uutisia. Mitä karmeampi katastrofi on tapahtunut, sitä varmemmin me ryntäämme kioskille ostamaan iltapäivälehden. Ainoa positiivinen uutinen joka kelpaa on suomalainen keihäsmitali [ja muut urheiluonnistumiset]. Putkinäköä lisää myös se, että emme katso tarpeeksi laajalle, emme vain ajassa vaan myös paikassa."

Kuva täältä.

Ihmiskunnan ajattelutapaan liittyy myös voimakas tarve uskoa luuloon tiedon sijaan. Gallupeissa Valtaojan mielestä paljastuu se, kuinka vähän me maailmasta todellisuudessa tiedämme. "Tietämättömyys ei korreloi mitenkään iän, koulutuksen eikä sukupuolen kanssa." Esimerkkinä Valtaoja kertoi tuoreimmasta taloustutkimuksesta, jossa kysyttiin kehitysyhteistyöasioista. Mitä kuuluu köyhyydelle maailmassa? "Ja jokainenhan tietää, että se on lisääntymässä. Ei tartte muuta kun seurata uutisia." Tulokset olivat seuraavia:

• 76% luulee äärimmäisen köyhyyden lisääntyneen maailmassa
• 13% ei osaa sanoa
• 11% tietää sen vähentyneen

Tietävistä osallistujistakaan kukaan tuskin tiesi kuinka paljon ja dramaattisesti köyhyys on vähentynyt. Tällä hetkellä absoluuttisessa köyhyydessä elävät alkavat olla vähemmistössä kaikkien maailman asukkaiden joukossa.
"Tämän hetken uutiset: Putin, Syyria, velkakriisi... Höh, pikku-uutisia. Ne on unohdettu muutaman kymmenen vuoden kuluttua. Mikä on se suurin ja tärkein asia mitä maailmassa on tapahtunut 10-15 vuoden aikana? Se on juuri tämä. Arviolta jopa miljardi ihmistä on noussut absoluuttisesta köyhyydestä kohti vähän parempaa elämää."

Kuva täältä.

Näin suuri ja hieno uutinen, mutta samalla olemme siitä vähiten tietoisia. Ihmiset ruksivat kyselyissä usein lähes miettimättä sen huonoimman mahdollisen vaihtoehdon. Toinen Valtaojan esimerkki koski koulutusta. Kuinka suuri osa maailman lapsista pääsee aloittamaan koulunkäynnin? "No ei monikaan. Kaikkihan me tiedämme kuinka surkeesti maailmassa menee. 30 prosenttia oli se keskiverto ruksaus."
Todellinen luku on kuitenkin huikeat 95 prosenttia! Valtaojan mukaan on käytännössä mahdollista, että tämän vuosikymmenen aikana päästään lähes sataan prosenttiin. Miksi ne hyvät uutiset eivät kelpaa? "95 prosenttia luulee, että maailma menee koko ajan vain huonompaan suuntaan ja vain 5 prosenttia tietää, että se menee parempaan suuntaan."

Jan Brueghel the Elder: Paradise and the Fall, n. 1615, öljyväri paneelille, 74x115 cm, Mauritshuis. Kuva täältä. 

Provosoiden Valtaoja ilmoitti maailman nykytilasta: "Tervetuloa paratiisiin!" Tällä hän tarkoitti verrata laajasti pidemmän aikavälin tapahtumia nykytilanteeseen: "Kovin moni humanisti haaveilee renessanssista: ah Michelangelo, ah Botticelli, ah sitä kulttuurin ylevyyttä! Unohtaen sen ikävän asian, että 99 prosenttia eli silloin siellä absoluuttisessa köyhyydessä, joka ei olisi voinut vähempää välittää tästä. Nyt on se todellinen kulta-aika. Koskaan ei ole maailmassa ollut niin paljon ihmisiä, joilla on sekä aikaa että mahdollisuuksia sekä nauttia kulttuurista kaikissa muodoissaan että tehdä  sitä kulttuuria. Ajatellaan vaikkapa vain luku- ja kirjoitustaidon lisääntymistä maailmassa."

Valtaoja sanoi, ettei kukaan koskaan nosta esiin sitä tärkeintä kysymystä, josta voimme oppia: "Mitä olemme tehneet oikein?" Maailma porskuttaa laajalla mittakaavalla koko ajan kohti ihmisarvoisempaa tulevaisuutta. "Kun opimme ymmärtämään maailmaa, opimme myös vaikuttamaan siihen. Siinä on meidän maailmanhistoria, se on se ilmiö, joka sai noususuhdannekäyrän kasvamaan tieteen ja teknologian avulla. Näiden rinnalle tarvittiin valistuksen aika, joka ei ole edelleenkään ohi. Tarvittiin myös parempaa viisautta, filosofiaa, yhteiskuntaoppia, koulutusta, politiikkaa jne."

Henkilökohtaista olotilaani helpotti Valtaojan kommentti akateemisesti koulutetuista: "Uutisoidaan, että ihmisiä ylikoulutetaan, akateemisilla ei ole töitä. Mutta akatemiaihmiset ovat niitä todellisia yksilöitä, joilla on valta vaikuttaa näkyvästi tulevaisuuteen ja rakentaa parempaa maailmaa, nostaa esille epäkohtia."

"Kyllä me saamme maailmanlopun aikaiseksi jos pistämme kaikki voimamme yhteen. Tai aika paljon pahemman tulevaisuuden kuin mikä on mahdollista. Mutta onko se välttämätöntä?" Valtaojan mukaan haaste tulevaisuudelle löytyy ideologioista: kun luulo pyrkii kumoamaan tiedon. Tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet (mm. World Happiness Report) että maailmassa elää yhä onnellisempia ihmisiä. Se on se vähän laajempi mittakaava mitä tarvitaan ja mitä ei tulisi unohtaa.

Kuva täältä.

Mikään näistä realistisen positiivisista tuloksista ei poista sitä tosiasiaa, että maailmassa on vielä paljon parannettavaa. Valtaojan luento poisti kuitenkin sellaista maailmantuskaa, joka tässä lähiaikojen uutisoinneissa on päässyt syntymään. Tallensin luennon suosikkeihini ja tulen todennäköisesti palaamaan siihen aina silloin, kun tuntuu että maailma kaatuu niskaan.