Joensuun reissulle sattui ihanan aurinkoiset syyskelit, mikä innoitti pienelle luontoretkelle. Kohteeksi valikoitui Höytiäisen kanavan suiston luonnonsuojelualue, joka on linnustollisesti tärkeää aluetta. Seitsemän metriä korkea lintutorni on valittu jopa Suomen parhaaksi lintutorniksi vuonna 2002. Vajaan kolmen kilometrin mittaisella kierroksella saa kävellä pitkospuita pitkin, joten mikäs sen parempi reippailukohde. Mikäli retkeen sisältyy pitkospuilla kävelyä, ei kokemus voi olla muuta kuin onnistunut.
Tuo okrankeltaiseksi kääntyvä luonto näyttää auringonvalossa upealta. Ihan kuin aurinko olisi paahtanut vihreän värin ennen sen lopullista katoamista.
Kuvista melkein välittyy tuon suon tuoksu!
VastaaPoistaMari: Oli kyllä ihan paras hetki päivästä kävellä tuolla, aurinkoa oli juuri sopivasti ja oltiin jo laskun puolella. En edes muista milloin olisin tuollaisessa korkeassa ruovikossa päässyt kulkemaan, parhaillaan oli minunkin mittaista heinää. Yksi pitkospuukohta oli vähän veden alla, mutta muuten oli todella hyväkuntoisia lankkuja.
PoistaHei! Sinulle on blogissani haaste. :)
VastaaPoistahttp://avekatriina.blogspot.fi/2015/09/liebster-award-ja-blogikuulumisia.html
Ps. Onpa kauniin syksyinen postaus! :)
Ave: Kiitos tunnustuksesta, mutta passaan tällä kertaa. Aiempia vastauksia kysymys/haastepostauksiin voi käydä lukemassa mm. täältä:
Poistahttp://hurmioitunut.blogspot.fi/2011/02/gorgeous-blogger.html
http://hurmioitunut.blogspot.fi/2015/07/pohdintoja.html
http://hurmioitunut.blogspot.fi/2013/01/tunnustus-ja-haaste.html
http://hurmioitunut.blogspot.fi/2012/05/kysymyksia-ja-vastauksia.html
http://hurmioitunut.blogspot.fi/2013/01/blogihaaste.html
Ihana paikka! Meillä on täällä aika lähellä myös tuollainen pitkospuureitti.Kävin siellä kesällä, mutta haaveissa olisi tehdä myös syksykävely.
VastaaPoistaPaluumuuttajatar: Eikö! Minusta kevät ja syksy ovat parasta pitkospuukävelyaikaa. Jotenkin se lankkujen harmaus sopii noihin vuodenaikoihin.
PoistaJos meilläkin päin olisi pitkospuureittejä niin ehkä minäkin uskaltautuisin lähteä luontoon. Vältän polkujakin sillä pelkään elukoita. Meren rannalla kallioilla uskallan olla ja kaupungin puistoissa kävellä. On täällä kauriita, villisikoja, hirviä ja jopa joku yksinäinen susikin liikkuu silloin tällöin lähellä Tukholmaa, mutta en minä niitä pelkää. Siksi asun niin keskellä kaupunkia kuin suinkin. Vaikka nykyään alkaa olla luteet tavallisin kauhu, sillä ihmiset matkustaa ympäri maailmaa ja tuo luteet tullessaan.
VastaaPoistaDonna: Minulla ei ole tainnut koskaan millään metsäretkellä tulla lintuja isompia/erikoisempia eläimiä vastaan. Minä tarvitsen luontoa ympärilleni, en viihtyisi ihan kaupungin keskustoissa. Toisaalta siinä on sekin hyvä puoli, että asuu vähän kauempana niin ei tule tuhlattua rahojaan keskustan kauppojen heräteostoksiin. ;P
PoistaTuosta suiston kasvuston värikartasta saisi ihanan kankaan. Vaikka silkkihuivin.
VastaaPoistaLiiolii: Ostaisin! Tykkään tuosta värimaailmasta todella paljon.
Poista