16 § Sivistykselliset oikeudet

Tiedetään, Suomella ei mene tällä hetkellä hyvin. Kaikesta tulisi säästää ja kaiken tulisi olla kuitenkin tuottavaa tai tuotteistettavissa. Olen yrittänyt siirtää ajatuksia iloisempiin aiheisiin ja jättää politiikan blogin ulkopuolelle, mutta nyt on nostettava kissa pöydälle. Otso Kantokorpi kirjoitti blogissaan hyvän vastineen Sanni Grahn-Laaksosen avoimelle kirjeelle, jossa hän uhkaa yliopistojen vapautta.

Teija Luukkanen-Hirvikoski: Yritysten taidekokoelmat Suomessa (väitös). Kuva: Antti Seppälä/Yle.

Kantokorpi kirjoittaa: 

"On itse asiassa pöyristyttävää, että juuri opetus- ja kulttuuriministeri uhkaa yliopistojen vapautta ja kiristää niitä tulevalla harkinnanvaraisella rahoituksella, jonka ehdoksi hän asettaa epämääräisesti tekoja ja muutoksia ja niille taustaksi vaatimuksen elinkeinoelämäyhteyksistä ja tutkimustulosten paremmasta hyödyntämisestä ja kaupallistamisesta."

Ja jatkaa:

"Grahn-Laasonen toteaa kirjeensä alussa: Suomi on ollut historiassaan monia kertoja vaikeiden tilanteiden edessä. Kun on ollut vaikeaa, on selviytymiskeinoksi aina valittu osaamisen vahvistaminen ja kansan sivistystason nostaminen. On irvokasta, että Sipilän hallituksen koulutukseen ja tutkimukseen kohdistuvien leikkauksien myötä korostetaan osaamisen ja sivistystason merkitystä selviytymisessä. Mukana on porkkanoitakin, kuten lupaus strategisen rahoituksen lisäämisestä. Siihen sisältyy kuitenkin peitelty uhkaus: Strategista rahoitusta on jaossa suhteessa tekoihin ja muutokseen. Grahn-Laasosen kirjeen voikin nähdä tuleviin rahoituspäätöksiin liittyvänä kiristyskirjeenä. Yliopistojen valtiolta saamasta perusrahoituksesta strategiaperusteisen rahoituksen osuus on kymmenisen prosenttia eli 160 miljoonaa euroa, ja sitä ollaan siis lisäämässä. Hieman näkökulmaa vaihtamalla asiaa voi tarkastella myös siten, että poliittisen ohjauksen valtaa tutkimuksessa halutaan lisätä. Talouselämän Juha-Matti Mäntylä tiivisti heti tiistaina: Tuore yliopistolaki antoi yliopistoille vapauden luoda oma strategiansa, mutta jatkossa niiden hengissä selviytymisen edellytys on kuitenkin se, että tuo strategia miellyttää hallitusta.”

Lauri Ockenström: Talismaaneja, tulenliekkejä ja taivaallisen heijasteita: Marsilio Ficinon kuvamagian taustat ja hermeettinen perinne (väitös). Kuva: TAHITI.

Kantokorpi myöntää, ettei hänellä ole juridista koulutusta, mutta muistuttelee samalla perustuslain 16 pykälästä ja erityisesti sen viimeisestä virkkeestä: "Tieteen, taiteen ja ylimmän opetuksen vapaus on turvattu." 

"En voi välttyä siltä tunteelta, että Sipilän hallitus ja sen harjoittama markkinafundamentalismi uhkaavat eri suunnilta sivistyksellisiä oikeuksiamme. Markkinoiden arvot, kilpailun korostaminen ja tehostamisvaatimukset tunkeutuvat niille alueille, joita on perinteisesti totuttu arvioimaan toisenlaisilla mittatikuilla. Myös Grahn-Laasonen on mukana tässä prosessissa: hänen mukaansa tarvitaan vahvempia elinkeinoelämäyhteyksiä ja tutkimustulosten parempaa hyödyntämistä ja kaupallistamista. Maalaisjärkeni käskee minun toteamaan tämän toiminnan – ja muun muassa Grahn-Laasosen kirjeen osana sitä – olevan selvästikin perustuslain vastaista. Poliittisesti ohjaillun rahoituksen lisääminen ja sen valjastaminen markkinoiden palvelukseen ei voi missään mielessä olla 'vapauden turvaamista'."

Kai Ylinen: Pispalan feimi - Turvaton maisematahra vai kulttuuriympäristö? (gradu) Kuva: Juha Kokkala/Yle.

Taannoisessa Jyväskylän yliopiston Taiteiden ja kulttuurin tutkimuksen laitoksen laitoskokouksessa nousi esille mm. tämä yliopistojen tiukentuva talous. Humanistiset alat tuntuvat olevan vielä herkemmin liipasimella, meillä kun ei tehdä samalla tavalla kovien tieteiden talouselämää mullistavia tutkimuksia, kuten esimerkiksi lääketieteessä. Tässä on kuitenkin myös se ongelma, että humanististen tieteiden tutkimuksia arvotetaan kovien tieteiden kriteerein. Siitä näkökulmasta meikäläisten tutkimukset ovat usein ns. "pilipalitutkimuksia", käytettiin jopa ilmaisua, että pahimmassa tapauksessa ne eivät ole tutkimuksia lainkaan.

Antti Vallius: Kuvien maaseutu - Maaseutumaisemakuvaston luomat mielikuvat suomalaisesta maaseutukulttuurista (väitös). Kuva: Liisa Lohtander/Itä-Hämeen museo Hartolassa.

Otetaanpa ihan käytännön esimerkki. Se, että minä tutkin gradussani 2000-luvulla rakennettujen luterilaisten kirkkojen alttaritaideteosten taiteilijavalintoja ja niihin liittyviä syitä, ei auta suomalaista talouselämää millään tavalla. Yliopiston rahoituksellisesta näkökulmasta (ja poliitikon silmin) minun tutkimustuloksillani ei ole tuon taivaallista merkitystä. Haittaako tämä minua? Kyllä. Vaihtaisinko pääainettani tai tutkimusaluettani? En. On tässä kuitenkin se positiivinen puoli, että kaikki valmistuneet maisterin tutkielmat tuovat rahaa laitokselle, oli aihe mikä hyvänsä.

 

Totta kai sitä toivoisi olevansa hyödyllinen ja tuovansa omalla työpanoksellaan rahaa omalle yliopistolleen, kun on nähnyt vaivaa tutkimuksen eteen. Totuuden nimissä on kuitenkin myönnettävä, että minä tulen tuskin koskaan tekemään sellaista tutkimusta, joka olisi jollain lailla taloudellisesti kannattavaa tai hyödynnettävissä. Tai mistä sitä tietää...

Saana Tammisto: "/ ettei mitäin Coilta / homelta ja catzomattomudest turmellais" - Kirkollisen esineistön inventointi Suomen evankelis-luterilaisissa seurakunnissa (gradu). Kuva: Henna Hietainen.

Minulla on kuitenkin perustusoikeudellinen vapaus tehdä juuri sellaista tutkimusta kuin minusta itsestäni tuntuu. Minulla ei ole tarvetta muuttaa maailmaa, vaan vaikuttaa ruohonjuuritasolla. Sen vuoksi kirjoitan myös tätä blogia. Ihmiset, jotka eivät käy museoissa, saavat kuitenkin mielikuvan siitä mitä museokentällä tapahtuu tai millaista taidetta nykypäivänä tehdään. Museoissa käyvät henkilöt voivat blogitekstissä vaihtaa ajatuksiaan ja kommentoida näkemäänsä.  Kenties jokin teksti, kuva, taiteilija tai museo jää jollekin mieleen, jolloin olen jo päässyt tavoitteeseeni.

Tutkimuksellisen vapauden myötä omalla laitoksellani on käynnissä mm. seuraavanlaisia tutkimushankkeita:

• Legitimation of European cultural heritage and the dynamics of identity politics in the EU (EUROHERIT)  
• The Literary in Life: Exploring the Boundaries between Literature and the Everyday
• Ludification of Society
• Seksuaalisuuden, väkivallan ja talouden representaatiot sekä intersektionaalisuus kotimaisessa nykykirjallisuudessa

RECENART tutki kiinalaisen veistoksen pigmenttejä ja ajoitti teoksen Tang-dynastian aikakaudelle. Kuva täältä.

Näiden lisäksi se median valokeilassa eniten näkynein hanke on Tekesin rahoittama RECENART (Research Centre for Art). RECENART tutkii taidetta tieteellisin metodein. Monitieteellisessä tutkimustiimissä on tutkijoita taidehistoriasta, luonnontieteistä ja tietotekniikasta. Tutkimustiimi hyödyntää Jyväskylän yliopistossa olevaa teknologiaa vastaten taiteen ajoitus-, aitous- ja alkuperäkysymyksiin.

Sanokoon hallitus ja poliitikot mitä hyvänsä, olen ylpeä omasta yliopistostani, etenkin omasta laitoksestani, sen tutkijoista ja omasta työpanoksestani. Vaikka tutkimuksilla ei saataisi taloutta välittömään nousuun, jokaisella tutkimuksella on merkitystä! Se tuo uutta tietoa, kumoaa tai vahvistaa entistä ja kritisoi terveellä tavalla, jotta asioita voitaisiin muuttaa, ymmärtää tai kehittää. Linkitän loppuun vielä aiemman tekstini Esko Valtaojan jäähyväisluennosta ja siitä, kuinka akateemisesti koulutetut pystyvät muuttamaan maailmaa, pieninkin askelin. Vaikka Suomen taloudella menee huonosti, olen Otso Kantokorven kanssa samaa mieltä siitä, että kaikkea ei tulisi (väkisin) valjastaa markkinoiden palvelukseen.

Kuvituksena taidehistoriallisia tutkimuksia Taiteiden ja kulttuurin tutkimuksen laitokselta.