Bruno Tuukkasen lasimaalaukset

Kuva: J. Mboup.

Minut pyydettiin Siilinjärvelle kertomaan evankelisluterilaisen kirkon taiteesta. Avasin rakennuksen arkkitehtuuria ja taidetta jo 2013, kun Siilinjärven kirkko juhli 90-vuotista historiaansa. Tuolloin vain sivusin lasimaalausten varsinaisia aiheita. Usein koristeellisesta sisustuksesta nostetaan kysymyksissä esille juuri nämä sivuseinän lasimaalaukset. Miksi niihin on kuvattuna mm. norsu ja karhu, ja mistä lasimaalaukset kertovat? Näihin vastauksiin annoin omia tulkintojani liittämällä kuvat kristillisen taiteen symboliikkaan.

Bruno Tuukkanen 1920-luvulla. Kuva: Wikipedia.

Kolmen ikkunan lasimaalauskokonaisuus on tehty taide- ja koristemaalari Bruno Tuukkasen (1891-1979) suunnitelmien pohjalta. Alun perin lasimaalausten piti valmistua kirkon vihkimisen yhteydessä 1923, mutta seurakunnalla ei ilmeisesti vielä tuolloin ollut varaa toteuttaa niitä. Alkuperäisen suunnitelman mukaan lasimaalaukset suunniteltiin lehterille, pääsisäänkäynnin yläpuolelle, mutta lopulta urut valtasivat kyseisen sijainnin. Niinpä kun lasimaalaukset vihdoin toteutettiin 1996, ne sijoitettiin kirkkosalin oikealla seinällä oleviin ikkunoihin.  

En ole koskaan lukenut mitä Tuukkanen on kuvasarjalla halunnut kertoa, mutta aika nopeasti tapahtumia katsellessa käy ilmi, että kuvissa kulkevat Aatami ja Eeva sekä syntiinlankeemus. Jaoin luennossani lasimaalaukset kolmeen osaan: Aatamiin (vasemmalla), syntiinlankeemukseen (keskellä) ja Eevaan (oikealla).

Vasemmanpuoleiseen lasimaalaukseen on kuvattu alaston mieshahmo, jonka tulkitsin Aatamiksi. Hänen yläpuolellaan on yhteen ruutuikkunaan kuvattuna lammas ja kukko. Kristillisessä kuvastossa  molemmat voi liittää Kristuksen kärsimyksiin; Jeesus sanoi Pietarille: "Ennen kuin kukko laulaa, sinä kolmesti minut kiellät" (Matt. 26:34). Lammas, tai oikeastaan karitsa, kuvaa Kristusta uhrina, Jumalan karitsana (Agnus Dei). Kukko kuvaa myös valveutuneisuutta: "Valvokaa siis, sillä ette tiedä minä päivänä teidän Herranne tulee." (Matt. 24:42)   

Lampaan ja kukon viereen on kuvattuna käärme, joka liittyy mielestäni suoraan Paratiisiin ja syntiinlankeemuskertomukseen. Käärmeen yläpuolella on elefantti, jolla on erään tulkinnan mukaan havainnollistettu kristillistä pelastuskäsitystä. Elefanttiuroksen on nimittäin kerrottu suojelevan poikasiaan vihamielisiä käärmeitä vastaan. Kristillistä symboliikkaa tutkineen Pentti Lempiäisen mukaan langennutta Aatamia ja Eevaa ei voinut pelastaa laki tai profeetat, vaan ainoastaan Kristus: "Hengellinen ja pyhä elefantti".

Elefantin yläpuolella on aasi, jolla on myös juurensa Raamatussa. Vanhassa testamentissa Bileamin puhuva aasi tuntee ihmisiä paremmin Jumalan tahdon (4 Moos. 22:21-35). Näin lasimaalauksessa aasi voidaan tulkita muistutuksena Jumalan tahdosta ja kiellosta olla koskematta Hyvän ja pahan tiedon puuhun. 

Alareunassa Aatami ojentaa kätensä kohti leijonaa. Perinteisesti (siivekästä) leijonaa on pidetty evankelista Markuksen attribuuttina, mutta tässä tapauksessa leijona symboloi muuta. Jumalan ääntä on esimerkiksi verrattu leijonan ääneen: "Herran ääni on kuin leijonan. Kun hän ärjyy, tulevat hänen lapsensa vavisten lännestä, peloissaan, arkoina kuin linnut he tulevat Egyptistä, saapuvat kuin kyyhkyset Assyrian maasta. Minä annan heidän palata koteihinsa, sanoo Herra." (Hoos. 11:10-11)

Ajatus, ettei leijona vahingoita Jumalan omia, tunnetaan jo Vanhasta testamentista (Daniel leijonien luolassa, Dan. 6:2-29). Lasimaalauksessa näyttää siltä, että leijona karjuu tai ärjyy Aatamille, mutta ei vahingoita häntä. Varhaiskristillinen 300-luvulta peräisin oleva teos Physiologus kertoo, että leijona nukkuu silmät auki. Tämä teki leijonasta hengellisen heräämisen ja valvomisen sekä Kristuksen kuolleista nousemísen symbolin. Physiologuksen opetukseen perustuu myös ajatus leijonasta vertauskuvana Jumalan elävästä sanasta, jolla Pyhä Henki herättää hengellisesti kuolleet. 

Oikeanpuoleisessa lasimaalauksessa on kuvattuna myös paljon eläimiä, jotka viittaavat tiettävästi ensimmäiseen Mookseksen kirjaan: "Jumala sanoi: Tehkäämme ihminen, tehkäämme hänet kuvaksemme, kaltaiseksemme, ja hallitkoon hän meren kaloja, taivaan lintuja, karjaeläimiä, maata ja kaikkia pikkueläimiä, joita maan päällä liikkuu." (1 Moos. 1:26)

Lasimaalauksen keskivaiheilla luikertelee samanlainen käärme kuin Aatamin lasimaalauksessa. Käärmeen vieressä on myös kukko ja haikara(?). Yhdistin kukon ja haikaran Kristuksen symboleiksi samoin kuin kukon ja lampaan/karitsan edellisessä lasimaalauksessa. Haikara voi olla tässä tapauksessa tutumpi versio feenix-linnusta, jota pidetään Kristuksen ylösnousemuksen symbolina.

Siinä missä Aatamin lasimaalaus oli täytetty vertauskuvilla ennaltanäkemisestä, Jumalan tahdosta ja pelastuksesta, Eevan lasimaalaus tuntui synkemmältä. Alareunassa kulki kumarassa karhu, jonka nukkumaa talviunta on pidetty symbolina vanhuudesta ja kuolevaisuudesta. Eeva haukkasi omenaa Hyvän ja pahan tiedon puusta, jonka jälkeen Jumala karkotti heidät Paratiisista. Ihmisestä tuli kuolevainen. 

Karhun yläpuolella on kauris(?) ja Eeva verhottuna. Hän ei ole syntiinlankeemuksen jälkeen enää alaston. Kauriin uskotaan viittaavan luomakunnan ikuisen elämän kaipuuseen. Eeva katselee alapuolellaan olevaa joutsenta. Kenties tällä halutaan kertoa kristillisen perinteen joutsenlaulusta: Kristuksesta, joka kuolinhetkellään sanoi ristillä: "Se on täytetty." (Joh. 19:30)  

Keskimmäinen lasimaalaus kuvaa ylimpänä Jumalan kaikkinäkevän silmän. Sen alapuolelle on kuvattuna Aatami tähyilemässä kaukaisuuteen ja Eeva haukkaamassa omenaa. Ikään kuin Aatami tähyilisi ettei kukaan näkisi, mutta Jumala näkee heidät. Käärme on kietoutunut Hyvän ja pahan tiedon puuhun. Kaksi enkeliä on painanut päänsä näkymän ylle.

Seuraavassa kohtauksessa Aatami ja Eeva on karkotettu Paratiisista, heidän vartalonsa on verhottu.  Eeva on polvistunut ja painanut kasvot kämmeniinsä. "Niin Herra Jumala ajoi ihmisen pois Eedenin puutarhasta ja pani hänet viljelemään maata, josta hänet oli tehty. Hän karkotti ihmisen ja asetti Eedenin puutarhan itäpuolelle kerubit ja salamoivan, leimuavan miekan vartioimaan elämän puulle vievää tietä."(1 Moos. 3:23-24)

Lasimaalaus jatkaa Raamatun kertomusta: "Mies yhtyi vaimoonsa Eevaan, ja Eeva tuli raskaaksi ja synnytti Kainin. Eeva sanoi: Minä olen Herran avulla saanut poikalapsen. Sitten hän synnytti Kainille veljen, Abelin. Abelista tuli lammaspaimen ja Kainista maanviljelijä." (1 Moos. 4:1-2)

Alareunassa on kuvattuna vettä, kaloja ja lintuja. Tällä saatetaan viitata vedenpaisumukseen, jonka jälkeen Nooan poikien jälkeläiset haarautuivat kansoiksi maailmaan. Tai toisaalta Luomiseen: "Jumala sanoi: 'Viliskööt vedet eläviä olentoja ja lennelkööt linnut ilmassa taivaankannen alla.' Niin Jumala loi suuret meripedot ja kaikki muut elävät olennot, joita vedet vilisevät, sekä kaikki siivekkäiden lajit. Jumala näki, että niin oli hyvä. Hän siunasi ne sanoen: 'Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää meren vedet, ja linnut lisääntykööt maan päällä.' (1 Moos. 1:20-22)

Keskellä oleva kuvaus äidistä ja lapsesta, miehestä lapion kanssa ja oikean reunan rakennuksesta viittaavat mielestäni monella tavalla rakentamiseen ja uuden luomiseen. Kun katseen tarkentaa oikeassa reunassa näkyvään rakennukseen huomaa, että sen katolle on maalattu tammenlehti. Kirkkotaiteessa tammenlehteä pidetään uskon, rohkeuden ja ikuisen elämän vertauskuvana. Ja tuota kaikkea Bruno Tuukkanen varmasti halusi taiteellaan kuvata. Sitä samaa mitä kaikki kristilliset rakennukset kirkkotaiteineen ympäri maailmaa: uskon myötä kuvastuvaa ikuista elämää.

Kuva: J. Mboup.

Siilinjärven kirkko on nykysilmin katsottuna poikkeuksellisen runsaasti kuvitettu luterilainen kirkko. On syytä muistaa, että kaikilla kuvilla on kirkoissa merkityksensä - mikään ei ole sattumaa. Esimerkiksi alttarin apsis ja lehterien kaaret on kuvitettu runsaalla kasviornamentiikalla. Hortonomit saattaisivat tunnistaa paremmin tyylitellyt kasvit ja kukat, jonka myötä niiden kristillinen symboliikka avautuisi syvällisemmin. Lasimaalauksista huolimatta Bruno Tuukkanen ehti toteuttaa Siilinjärven kirkon seinien koristemaalaukset kirkon valmistuttua 1923. Kokonaisuus on väritykseltään ja tunnelmaltaan lämmin.  

Siilinjärven kirkko, Haarahongantie 2, 71800 Siilinjärvi.