Galleria Puijo

...on oikeastaan taiteilijapari Arto ja Johanna Väisäsen työhuone. Lauantaisin vuoden 2019 loppuun saakka työhuone toimii myös pop up -galleriana. Vierailin Arto Väisäsen työhuoneella edellisen kerran huhtikuussa, mutta kyseinen rakennus on sittemmin purettu. Tämä nykyinen työhuone sijaitsee entisen työhuoneen vastapäätä, kadun toisella puolella. Tällekin rakennukselle on annettu purkutuomio. Kuopiossa on parhaillaan menossa melkoinen rakennusten purku- ja rakennusvimma. 

Galleria Puijo sijaitsee kivenheiton päässä Galleria Ars Liberasta, joten samalla näyttelykierroksella ehtii vierailla molemmissa. Näyttely- ja työskentelytilojen suhteen Kuopion tilanne on surullinen, vaikka koen, että kuvataide on siitä huolimatta nostanut päätään ja asemaansa voimakkaasti viime vuosina. Se on ollut ilahduttavaa huomata. Kaupungissa on paljon taide- ja kulttuurialan ammattilaisia.

Arto Väisänen on vaihtanut vuoden mittaisen maalausjaksonsa takaisin mustavalkoisiin hiili- ja lyijykynäpiirroksiin. Työhuoneella on kuitenkin mahdollisuus päästä katsomaan uusien töiden lisäksi maalausvuoden tuloksia. Kaikki teokset ovat myös myynnissä. Tämä seuraava muistutti tunnelmaltaan omalta seinältäni löytyvää teosta.

Väisäsellä on hyvin voimakkaasti tunnistettava tyyli, joka on rujo, rajukin. Hän on kiinnostunut taidehistoriasta, ja silloin tällöin töistä löytää viittauksia klassikoihin. Nykytaide ja uskonto pidetään mielellään kaukana toisistaan, mutta Väisänen ei arastele hyödyntää taiteessaan viitteitä esimerkiksi ikoneihin. Hänen maalauksensa eivät ole ikoneita, vaan fragmentteja jostakin nähdystä. Itse asiassa harva varmaan edes tunnistaisi tätä yhteyttä:

Arto Väisäsen teos vasemmalla. Oikealla Pyhän Hengen vuodattaminen eli Helluntain ikoni. Kuva: Damascene Gallery.

Mikäli katsoja ei huomaa yhteyttä, on teos silloin pelkkää puhdasta ja viitteetöntä nykytaidetta. Itse kuitenkin nautin äärettömästi, kun löydän nykytaiteesta viitteitä kristilliseen taiteeseen (ja taidehistoriaan). Juuri siksi, kun taiteen ja uskonnon yhdistäminen on edelleen jotenkin tabu. Väisänen tuntuu olevan vilpittömästi kiinnostunut inspiraation kohteistaan, vaikkei alkukuva tai aihe avautuisi hänelle sen enempää. Viehätys lainaamiseen lähtee pikemminkin värimaailmasta ja sommittelusta kuin ikonin varsinaisesta sanomasta. Hän heittäytyy tutkimusmatkalle taiteensa kautta. Kaikki tutkimusmatkat palaavat lopulta tutumpaan ilmaisuun:

Väisäset ovat yhdistäneet työhuoneensa galleriaksi, joten tilanne ei ole aivan perinteinen. Galleria Puijokin on avoinna vain lauantaisin klo 12-16. Tämä mahdollistaa työrauhan muina päivinä. Kaikki taiteilijat eivät pidä siitä, että keskeneräisiä töitä tullaan katsomaan tai heidän työskentelynsä keskeyttämään. Mutta kannustan kaikkia taiteesta kiinnostuneita käyttämään tilaisuuksia hyväksi, mikäli työhuoneilla on avoimia ovia. Tuolloin pääsee jututtamaan henkilöä teosten takana, kysymään mieltä askarruttavia asioita taiteesta ja sen tekemisestä. Keneltäkään taiteilijalta tuskin tulee täysin samanlaista vastausta. Mutta ei työhuoneille tarvitse välttämättä mennä keskustelemaan. Sekin riittää, että olet tarpeeksi utelias menemään vain paikalle. 

Galleria Puijo on avoinna vielä kahtena lauantaina 

21.12. ja 28.12. klo 12-16
osoitteessa Puijonkatu 35.

Kiinnostaisiko teitä päästä kurkistamaan blogin kautta taiteilijoiden työhuoneisiin?