Taidehistorian perusopintoihin kuuluu teosklassikoiden lisäksi tyylien tuntemus. On romaanista, goottilaista, renessanssia, barokkia ja rokokoota. Antiikin Kreikka ja Rooma sekä myöhemmät kertaustyylit. Jokaisella tyylillä on omat erityispiirteensä. Taidehistoria on taipuvainen luokitteluun ja lokerointiin, missä on omat hyvät ja huonot puolensa. Luokittelu ja lokerointi selkiyttää taiteen ja tyylien hahmottamista, mutta pitää muistaa, että kaikki ei ole lokeroitavissa.
Minua ovat aina viehättäneet erilaiset tyylioppaat ja -kirjat, sillä niihin on puristettu taiteen historia äärimmäisen tiiviiseen pakettiin. Suppea katsaus ei tietenkään palvele kaikkea tarkoitusta, mutta vetämällä "mutkat suoriksi" ymmärtää tyylin ytimen.
Bibliofiilinä ilahduin saatuani ystävältä Santeri Salokiven kirjoittaman ja kuvittaman Tyylikirjan. WSOY:n 1927 painama kirjanen on säilyttämisen arvoinen piirrosten, ei niinkään tekstillisen sisältönsä vuoksi. Tuntuu hieman mahtipontiselta, että Salokivi on tiivistänyt "rakennus-, huonekalu- ja koristetyylit Muinais-Egyptistä nykyaikaan" ainostaan 58:aan sivuun.... "(---) Se ei ole ammattimiehiä, vaan vasta-alkavia, näiden tyylien tuntemiseen pyrkijöitä varten. Lyhyessä ja helppotajuisessa muodossa se tutustuttaa eri kansojen kauneuspyrintöihin ja saavutuksiin mainittujen taiteiden aloilla. Historia puolestaan osoittaa, miten läheisesti tyylit ovat kuva kansojen eri aikakausien sivistyksestä sekä sisäisistä ja ulkonaisista virtauksista", Salokivi kirjoittaa esipuheessa.
Tämä on sellainen teos, jota on kiva vain selailla ja katsoa. Piirrokset ovat kauniita ja niissä näkyy kädenjälki, piirtäjän persoona. Kirjanen päättyy "nykyaikaan" esittelemällä huonenäkymän 1860-luvulta. Jäin pohtimaan, että tarkoittaako "isoäitimme salista" lause sitä, että kuvassa on Salokiven isoäidin sali vai sitä, että salinäkymä viittaa yleisesti tuon ajan "isoäitien saleihin".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti