sunnuntai 2. toukokuuta 2021

Kevätpuuhaa

Olin jo vähän huolissani, että pihan ensimmäiset kevätkukat olivat kadonneet jonnekin, kun niitä ei näkynyt. Muiden kuvissa krookukset ja scillat kukkivat samoilla leveysasteilla jo viikkoja sitten. Mutta sieltä ne kevättähdet onneksi ilmestyivät! Näitä on vain pieni alue alapihalla ja olen miettinyt, että voisiko näiden määrää lisätä, mutta en tiedä miten se onnistuisi.

Pihakierros paljasti, että rusakot ovat käyneet nakertamassa omena- ja luumupuun sekä marja-aroniapensaan oksia.  Mansikantaimet ovat onneksi selvinneet talven yli. Omenapuiden leikkaus onnistui tänä vuonna hyvin, kun naapurin mies lainasi pitkävartista oksasahaa. Muoto alkaa olla kaunis ja sateenvarjomainen. Yllättävän kauan leikkaamiseen saa lopulta kulumaan aikaa. Kolme päivää kurkottelin yläilmoihin teleskooppileikkurilla, joka tuntui hartioissa. Samalla huomasin polttaneeni kasvoni auringossa. 

Harmittaa, että taisin tappaa verenpisaran vaihtamalla sille vääränlaista multaa. Eikä toinen mullanvaihto näytä pelastaneen tilannetta. Kahden talven yli se selvisi. Tomaatin- ja paprikantaimet kasvavat siemenistä hyvin, samoin köynnöskrassi, tuoksuherne, kiinanasteri ja matala auringonkukka. Sitruunamelissa ja laventeli eivät näytä elonmerkkejä. 

Kevään paras sijoitus on ollut uusi polkupyörä. Aiempi oli vaihteeton, ja lopulta myös jarruton pyörä, jonka kanssa kipeytyi pidemmällä matkalla polvet. Toimi talviajossa toisaalta ihan hyvin (kun jarrutkin vielä toimivat), kun ei tarvinnut huolehtia vaihteiden jäätymisestä. Nykyinen on 21-vaihteinen hybridi, vaikken ajatellut niin monta vaihdetta tarvitsevani. Koeajon jälkeen en muita enää ajatellutkaan (vaikka se mintunvihreä kaupunkipyörä koreineen olisi ollut nätti). 

Työkavereissani on muitakin pyöräilijöitä ja heidän ansiostaan löysin uuden työmatkareitin. Minulla on yleensä tapana jumahtaa samoihin reitteihin, vaikka muitakin olisi tarjolla. En vain ikinä muista etsiä vaihtoehtoreittejä etukäteen, ja aamun kiireessä on näppärämpi luottaa tuttuun reittiin. Tämän inspiroimana olen laajentanut myös lenkkipolkuvaihtoehtojani. Pidän siitä, että Kuopiossa pääsee kaikkialla veden äärelle.

Kuva: @wellu_t

Kevät on tuonut ystäväpiiriin myös uusimman karvavauvan. Toivon, että kevään ja kesän myötä koronatilanne helpottaisi, että voisi tavata ystäviä turvallisesti ja useammin. Tehdä enemmän asioita yhdessä. Haaveissa olisi kokea myös Repin Ateneumissa.

2 kommenttia:

  1. Oletpa oikea viherpeukalo sinäkin! Tai minä lähinnä yritän olla. Tuo on totta, että mullan laatu vaikuttaa paljon kasvin selviytymiseen. Olin myös melkein nitistää palmuni hengiltä, kun laitoin siihen mustaa multaa. Kardinaalivirhe!
    Onnea pyörän hankinnasta! Hyvä pyörä on todella hyvä sijoitus. Pitäisi myös alkaa etsiä parempaa vanhan 7-vaihteisen tilalle.
    Tuo Repin-näyttely olisi kyllä aivan pakko nähdä. Harmittaa yhä, etten nähnyt niitä Van Goghin piirustuksiakaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muutama vuosi sitten en olisi voinut kuvitella, että kasvatan siemenestä jotain tai keittelen syksyisin hilloa. Niin sitä vain oppii uusia asioita. Ja puutarhapuuhat ovat hyvää vastapainoa arkityölle. Tuon verenpisaran kanssa kävi juuri niin, että käytin ensin liian kosteaa multaa. En ymmärrä miksi en muistanut, että hiekkapitoisempaa olisi pitänyt olla...

      Repin-näyttelyn ennakkoliput ovat näemmä menneet nopeasti, toivon että ehdin suunnitella matkan hyvissä ajoin. Minäkään en ehtinyt nähdä van Goghia...

      Poista