Mansikkakausi

Ostin viime kesänä kaksi mansikka-amppelia, joista tuli ihan kivasti marjoja silloin tällöin napsittavaksi. Tosin räksät ehtivät olla välillä minua nopeampia kun kuvittelin, että annan punaisimman marjan kypsyä vielä yhden päivän - seuraavana päivänä marja olikin jo kadonnut.

Syksy 2020.

Siirsin isot mansikka-amppelit syyskuun lopussa 2020 talveksi perunapenkkiin, rönsyt ja pienet taimet viljelylaatikkoon ja kokeilin selviäisivätkö talven yli. Kokeilu onnistui ja kahdesta amppelista tuli lopulta yhteensä kymmenen uutta amppelia. Pienetkin mansikan taimet olivat kasvattaneet vuoden aikana vahvan juuriston.  

Kevät 2021.

Amppelien suuren määrän vuoksi tila terassilla alkoi loppua, joten kiinnitin rykelmän roikkumaan mattotelineeseen. (Osan amppeleista annoin eteenpäin.) Siinä ne saivat hyvin aurinkoa suurimman osan päivästä ja kukkia tuli kaikkiin kiitettävästi. Pörriäiset pölyttivät mansikankukat samalla, kun kävivät viereisissä omenapuissa.

Amppeliviljely tuntuu helpolta ja pitänee tauditkin hyvin loitolla. Aion jatkaa tätä myös tulevina vuosina. Olen ymmärtänyt, että perinteistä mansikkamaata tulisi siirtää muutaman vuoden välein, etteivät taudit pääse vaurioittamaan marjasatoa. Amppeliviljelyssä mansikoilla on aina uusi kasvualusta, kun istuttaa keväisin taimet uuteen multaan. 

Nyt saatatte miettiä, että mikä on tuo kuvassa oleva pitsiverho? Se on nimenomaan pitsiverho. En ehtinyt ja muistanut ostaa räksäverkkoa ennen kuin marjat alkoivat jo punertaa ja muistin, että minulla on ylimääräinen verho, jolle en ollut keksinyt käyttöä. Heitin verhon mattotelineen ylle ja kiinnitin reunat pyykkipojilla. Keksintö on ollut mainio! Linnut ovat pysyneet poissa ja marjat ovat kypsyneet hyvin! Eihän tämä ehkä kovin ammattimaiselta marjanviljelijän toiminnalta näytä, mutta mikäs siinä kun keksintö toimii. Tulipa hyötykäyttöä verhollekin. Tähän eivät toivottavasti takerru linnutkaan kiinni samalla tavalla kuin räksäverkkoon.

Nyt nautitaan kotipihan mansikkakaudesta.