Taidetta Joensuun psykiatriatalossa

Maria Mughal: Elämän kehto, graafinen betoni, 2016.

Kävimme syyskuun alussa muutaman Kiinteistöhallinnon työntekijän kanssa tutustumassa Pohjois-Karjalan keskussairaalan L-taloon, johon on keskitetty lasten-, nuorten- ja aikuispsykiatrian tilat. Arkkitehdit Kontukoski Oy:n ja Arkkitehtistudio Kujala & Kolehmainen Oy:n yhdessä suunnittelema rakennus valmistui 2016. Se on ensimmäinen Suomessa muun erikoissairaanhoidon yhteyteen toteutettu psykiatrinen sairaala, josta löytyvät kaikki psykiatrisen hoidon palvelut lapsista vanhuksiin. 

Maria Mughal: Elämän kehto, graafinen betoni, 2016.

Kuopion yliopistollisen sairaalan yhteyteen ollaan myös toteuttamassa uutta psykiatriataloa, joten oli mielenkiintoista käydä tutustumassa Joensuussa käytettyihin materiaaleihin, tilaratkaisuihin ja siihen, millaista taidetta psykiatriseen ympäristöön oli valittu. Minun vastuualueellani on taidenäkökulma, joten tekstissä keskitytään vain taiteeseen. Tästä huolimatta hymyilin itsekseni kierroksen aikana usein, sillä huomasin jälleen mikä ero insinöörin ja taideasiantuntijan katseessa on. Minä keskitin katseeni seinille (joissa oli taidetta). Insinöörin pää pyöri ajoittain kuin pöllöllä; hän katseli katossa kulkevia sähköjä, lattialistojen rajoja, viemäröintejä, ovien lukkoja, lavuaarien sijaintia, seinä- ja lattiapintojen materiaaleja. Mutta kuten sanoin, tässä tekstissä pääsette nyt mukaan vain taideasiantuntijan näkökulmaan. Joensuun psykiatriatalon taiteilija- ja teosvalinnoista vastasi kuvataiteilija Tarja Tella.

Jokaisessa kerroksessa opastetaulun yhteydessä on käytetty kuvaa pohjoiskarjaisesta luonnosta. Viljo Sivonen: Syysriite, 2016.

Viljo Sivonen: Tammikehrääjä, 2016.

Itse koen, että psykiatrinen puoli on yksi haastavimmista osastoista taiteen sijoitukseen. Mieli voi järkkyä niin monella eri tavalla, että koskaan ei voi tietää millaiset asiat laukaisevat ärsykkeitä. Joensuussa L-rakennuksen teemaksi oli valittu luonto. Luonnolla on havaittu tutkitusti olevan mieltä rauhoittavia ominaisuuksia. Uskon, että jokainen meistä voi allekirjoittaa saman kokemuksen.

Tarja Malinen: Turkoosimekkoinen tyttö ja kultapallo, 2013.

Aulatilaan oli tuotu luovutetulta alueelta Pälksaaren sairaalasta evakuoitu ryijy. 

Sairaaloissa on usein luovuttu hygieniasyistä tekstiiliteosten käytöstä, vaikka tekstiileillä saataisiin tiloihin lämpöä, kodikkuutta, tunnelmaa ja parannetaan akustiikkaa. Mutta etenkin koronavuoden myötä ymmärrän näkökulman erittäin hyvin. L-talon aulassa oli kuitenkin hyödynnetty (pestyä) vanhaa ryijyä, joka on evakuoitu sodan jaloista Pälksaaren sairaalasta. Myöhemmin ryijy on ollut esillä Paiholan sairaalassa Kontiolahdella, joka toimi maakunnan psykiatrisena sairaalana ennen L-taloa.

Satu Juvonen: Kissani syö, 2005.

Paitsi psykiatrisella puolella, sairaalaympäristössä muutenkin tunnutaan helposti pitäytyvän hyvin turvallisissa ja perinteisissä ratkaisuissa (maisemat) taiteen suhteen. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että sairaalaan tuotavilla teoksilla tulee olla tiukempi seula kuin esimerkiksi galleria- tai taidemuseoympäristössä, mutta mielestäni ihmisyys ja inhimillisyys sen kaikissa muodoissaan saavat taiteessa näkyä. Tämän vuoksi olin erityisen iloinen, että Joensuussa taiteessa näkyi maisemien lisäksi myös erilaiset ihmiset. Sairaalat on tehty ihmisiä varten.

Pekka Turunen: Anna Tiittanen - Hattuvaara, Ilomantsi, 1986.

Anssi Mikael Okkonen: Hurmio, 2005.

Reetta Gröhn-Soininen: It's like a friend, 2012.

Satu Juvonen: Sisarukset, 2005.

Valtaosa potilashuoneista on yhden hengen huoneita. Yhteisissä aula/oleskelutiloissa on käytetty maisematapetteja.

Outi Särkikoski: Pieni aurinko, 2016.

Abstrakteilla teoksilla tökätään edelleen tietynlaiseen hermoon, joka joko ihastuttaa tai vihastuttaa. Omassa työssäni olen tässä vajaan vuoden aikana huomannut, että osastoilla yhä enenevissä määrin halutaan nähdä värikkäitä teoksia, joiden ei tarvitse ensisilmäyksellä olla esittäviä. Tämä on mielestäni hieno suunta ja osoitus siitä, että taiteella on sairaalaympäristössäkin tunteisiin (eikä pelkästään järkeen) vetoava vaikutus. Pohjois-Karjalan keskussairaalan taidekokoelmassa oli vaikuttavia teoksia mm. tuntemattomaksi jääneeltä taidegraafikolta ja Jukka Suhoselta.

Tuntemattomaksi jäänyt taidegraafikko (1987).

Jukka Suhonen: Sinä vihaat, 2012-2013; Koira, 2011.

Liisa Nikitin: Hitu, 2016.

Outi Särkikoski: Lumipeite, keramiikka, paperisavi, nuppineulat, 2016.

Yksityiskohta Outi Särkikosken teoksesta Lumipeite.

Liisa Nikitin: Pako, 2011.

Valokuvataiteen puolelta ihastuin itselleni aiemmin tuntemattoman Pia Sinkkosen teoksiin. Upeita vahvoja värejä ja vedenalaista tunnelmaa. Myös Leena Nylanderin valokuvat olivat puhuttelevia.

Pia Sinkkonen: Yhdessä & Sininen, 2009.

Pia Sinkkonen: Yhdessä, 2009.

Pia Sinkkonen: Hiljaisuus, 2009.

Leena Nylander: Valo vierailee, 2012.

Leena Nylander: Tanssii kaapin kanssa A, 2013.

Käytävälle oli toteutettu seinämaalaus osallistavan taiteen keinoin:

"The game room"

Tämä oli ensimmäinen tutustumiskäyntini toiseen sairaalaan taideasioiden merkeissä. Oli mukava käydä kylässä kun sai olla iloinen, että taide näkyy näyttävästi myös Pohjois-Karjalan keskussairaalassa. Kiitos Marko Turuselle esittelykierroksesta! Pääsimme tutustumaan myös muualle sairaalaan, mutta teen siitä myöhemmin erillisen postauksen. Joensuun psykiatriatalo sai vuonna 2016 Joensuun taiteilijaseuralta kunniakirjan pohjoiskarjalaisen kuvataiteen edistämisestä.

Harri Turunen: Perhonen, 2012.

Lasse Kuurila: Suojassa, 2013.

Lasse Kuurila.

Lasse Kuurila.

Näin ulkopuolisin silmin taidekierros Joensuun sairaalaan oli sen verran mukava, että pitänee jossain vaiheessa toteuttaa teille myös KYSin taiteesta laajempi taidekierros. Pääsette näkemään millaista taidetta omalla kotikentälläni on. Ja mikäli sairaaloiden taide(kokoelma)asiat kiinnostavat, vinkkaan teille vielä Museoliiton järjestämistä Taidemuseopäivistä (25.-26.10.2021). Taidemuseopäivät on suunnattu taidemuseoissa työskenteleville ammattilaisille, mutta välitän teille omalta osaltani terveisiä tilaisuudesta jälkikäteen.

Olen puhumassa tilaisuudessa KYSin taideasiantuntijana otsikolla "Sairaalataide - kokoelmat, haasteet ja merkitys". Olen teettänyt puheenvuoroani varten pienen kyselyn myös muiden yliopistollisten sairaaloiden taidekokoelmista vastaaville henkilöille. Näin ollen puhun Kuopion lisäksi myös Helsingin, Turun, Tampereen ja Oulun kollegoiden puolesta.