Jälleenrakennuksen ihme

Minulla on ollut pidempiaikaisena projektina tyhjentää kirjahyllyjä kevyemmiksi. Projekti on hidas, sillä se tarkoittaa sitä, että lukemattomat kirjat pitää lukea, jotta tietää voiko kirjat laittaa säästetään vai kiertoon pinoon. Kirjastojen poistohyllyt ovat pahimpia (parhaimpia) paikkoja tehdä löytöjä. Sieltä pelastin aikoinaan tämän Veikko Vennamon ja P.O. Väisäsen historiateoksen: Jälleenrakennuksen ihme - Suomi nousi aallonpohjasta (1988). 

Toisen maailmansodan myötä syntynyt asutustoiminta on lähellä sydäntäni, sillä se on myös osa omaa sukuhistoriaani. Kirjan aihe on valtavan mielenkiintoinen, mutta valitettavasti se on kirjoitettu melko aatteelliseen sävyyn, mikä on nykylukijan silmin hieman luotaantyöntävä näkökulma. Historia pitäisi kertoa puolueettomasti. Noh, ne ketkä muistavat historiasta Veikko Vennamon ymmärtävät hänen poliittiset näkökulmansa. Siirtokarjalaisten asutustoiminnassa hänellä oli kuitenkin erittäin merkittävä rooli.

Jos pystyy sivuuttamaan kirjan poliittiset näkökulmat ja osittain romantisoidut lauserakenteet, antaa kirja ajattelemisen aihetta peilata myös nykymaailman tilanteita:

"Kesällä 1956 pidettiin Helsingin Otaniemessä maailmanlaajuinen pakolaiskonferenssi. Ulkomaalaiset edustajat lausuivat varsin myönteisiä käsityksiä Suomessa jo silloin toteutetusta siirtoväen ja muiden sodassa kärsimään joutuneiden asuttamistoimista ja jälleenrakentamistyöstä.

Miksi Suomi sai myönteistä palautetta?

Luonnollista on, että kussakin maassa pakolaiskysymykset ja jälleenrakentamisasiat oli hoidettavissa parhaiten vain paikalliset olot huomioon ottamalla. (---) Suomessa pakolaiskysymyksen hoitamista helpotti merkittävästi se, että siirtoväki voitiin sijoittaa kansallisesti, kielellisesti ja osin tapojensakin puolesta samantapaisiin oloihin, kuin missä he aikaisemmin olivat eläneet. Siihen ei läheskään kaikilla ole ollut mahdollisuutta.

Tärkeää oli myös se, että asutettavat pystyivät yhteisesti ajamaan asiaansa. (---) Siirtoväellä oli omat edustajansa eduskunnassa. (---) Pohja tulokselliselle jälleenrakentamiselle oli olemassa. (---)"

"Lähtökohtana ulkomaalaisten mielestä 'asutusihmeen' toteutumisessa oli pakolaisten käsittely. Suomessa ei siirtoväkeä missään vaiheessa sijoitettu pakolaisleireille, vaan heidät ohjattiin suoraan muun kansan pariin elämään tavanomaista elämää. (---)

Hajasijoituksella oli myös se positiivinen merkitys, että siirtoväki olemassa olollaan muiden 'riesana' muistutti asian kiireellisen hoitamisen tärkeydestä. Pakolaisleireille heidät olisi voitu unohtaa vuosikausiksi. Tästä on esimerkkejä kautta maailman. (---)"

"Käsinraivaamisen sisua leivän leventämiseksi."

"Mutta tärkein linkki asutustyössä oli asutettava itse. Hänen työnsä vaikutti ratkaisevasti lopputulokseen. Suomalainen 'asutusihme' on jokaisen yksityisen asutustilallisen ja oman kodin rakentajan työn tulos. 'Hartiapankki' oli sitä pääomaa jota ilman ei voitaisi puhua jälleenrakentamisen ihmeestä. (---)

Henkilökohtainen työ omaksi ja perheen hyväksi oli tekijä, joka suomalaisessa jälleenrakennustyössä poikkesi monien muiden maiden ratkaisuista. Esimerkiksi Indonesiassa asutusalueet tehdään lähes valmiiksi ja asukkaat tuodaan paikalle lentokoneella. Uudella alueella on kaikki uutta, ei mitään omaa. Vaatii melkoisesti henkisiä voimavaroja sopeutua tällaisiin oloihin. Viranomaiset lupaavat tosin yhden vuoden riisisadon. Siitä eteenpäin on tultava toimeen omin avuin. Kun uudella alueella ei ole mitään omaa, on sieltä pois lähteminen helppoa. Näin on monesti tapahtunutkin." 

Ukki ja mummo omaa kotia rakentamassa.

Ilman evakuointia ja onnistunutta jälleenrakennusta minäkään en todennäköisesti olisi tässä. Tämä on se pala historiaa, joka on itselleni kaikkein merkityksellisin.