Sairaalataide - kokoelmat, haasteet ja merkitys

Suomen Museoliitto järjesti viime lokakuussa (25.-26.10.2021) Kuopiossa valtakunnalliset Taidemuseopäivät. Minut kutsuttiin KYSin taideasiantuntijana puhumaan tilaisuuteen otsikolla "Sairaalataide - kokoelmat, haasteet ja merkitys". Sairaaloissa taidekokoelmista vastaavat henkilöt tekevät osittain hyvin samankaltaisia tehtäviä kokoelmien parissa kuin taidemuseoidenkin työntekijät. Mutta ennen kuin päästään varsinaisiin kokoelma-asioihin, aloitetaan yhdestä oleellisesta kysymyksestä:

Kuva: Marja Louni.

Miksi sairaaloissa on taidetta?

Taide (siinä määritelmässä kuin me sen tänä päivänä ymmärrämme) on ollut vuosisatoja oleellinen osa erilaisia rakennushankkeita. KYSin rinnalla taide on kulkenut aina 1950-luvulta alkaen. Taidehankintoja on sisällytetty sairaaloissa osaksi uudisrakennus- ja peruskorjaushankkeita, kuten tänäkin päivänä. Teoksia hankitaan taidekokoelmiin myös rakennushankkeiden ulkopuolella. Taiteen merkitys tilojen viihtyisyyden kannalta on tiedostettu jo pitkään. 

Viime vuosina etenkin kulttuurintutkimuksen kentällä on ollut kasvava kiinnostus sekä valtakunnallisesti että kansainvälisesti taiteen ja kulttuurin hyvinvointivaikutuksiin sosiaali- ja terveydenhuollossa. Tutkimustiedon myötä Opetus- ja kulttuuriministeriö sekä Sosiaali- ja terveysministeriö linjasivat (17.12.2018), kuinka "suositukset velvoittavat maakuntia ja kuntia parantamaan taiteen ja kulttuurin saatavuutta ja saavutettavuutta sosiaali- ja terveydenhuollossa".

Elin Danielson-Gambogi: Ruissalon silta, 1891, öljy kankaalle, 29x46cm. Kansallisgalleria/Ateneumin taidemuseo. Kuva: Kansallisgalleria/Hannu Aaltonen.

Turun yliopiston Kliinisen hoitotieteen professori Sanna Salanterä kommentoi Savon Sanomien haastattelussa,  että "sairaaloissa ihmisiä ei eriytetä. Kulttuuri on tarjolla tasavertaisesti kaikille". Samassa artikkelissa Cerada-tutkimuskeskuksen johtaja Kai Lehikoinen muistutti, että "taidetta ja kulttuuria pitäisi sairaalaympäristössä ajatella aina potilaslähtöisesti. Jos taulu on potilashuoneessa potilaan selän takana, se ei palvele tarkoitustaan". Artikkelissa viitattiin myös Maailman terveysjärjestö WHO:n raporttiin, jossa "taiteilla voi esimerkiksi edistää lasten kehitystä, ehkäistä sairastumista ja tukea hoivatyötä. Taiteen keinoin voidaan auttaa mielenterveyskuntoutujia ja tukea akuuttihoitoa sekä neurologisten häiriöiden kanssa eläviä. Taide voi olla tärkeä osa saattohoitoa".

(Savon Sanomat 9.6.2021 "Taide auttaa toipumaan - Kulttuuri ja taide toimivat sairaaloissa lääketieteen rinnalla esimerkiksi kivunlievityksessä, terapiassa ja kuntoutuksessa")

Stig Södersten: Uimarannalla, 1942, öljyväri puulevylle. Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin kuntayhtymän taidekokoelma.

KYSin Kulttuurihyvinvointityöryhmä teetti henkilökunnalle (2020) ja asiakkaille (2021) kyselyn, jossa tiedusteltiin kuuluuko vastaajien mielestä taide ja kulttuuri sairaalaympäristöön? Henkilökunnasta 82% vastasi myöntävästi ja asiakkaista peräti 91%. Henkilökunnasta 12% vastasi käyttäneensä taidetta ja kulttuuritapahtumia potilaiden hoidon tai kuntoutuksen tukena, etenkin musiikkia ja kuvataidetta.

Suomen Taiteilijaseuran viestintäpäällikkö Hanna Hannus kirjoittaa uusimmassa Julkisen taiteen blogitekstissä (28.1.2022) otsikolla "Taidehankinnat hyvinvointialueiden agendalle", että "Alusta alkaen on tärkeää pohtia, miten taidetta hankitaan hyvinvointialueella. Miten taide otetaan mukaan kiinteistöjen rakentamiseen ja korjaamiseen? Miten turvataan mahdollisuus nauttia taiteesta myös heille, jotka eivät voi poistua sairaalasta tai hoitolaitoksesta? (---) Jos hyvinvointialueet haluavat nimensä mukaisesti huolehtia hyvinvoinnista, kuuluvat siihen luonnollisesti myös hyvinvointia tukevat rakennukset, tilat ja kokemukset. Pidetään huolta siitä, että taidehankinnat otetaan alusta pitäen mukaan myös hyvinvointialueiden agendalle."

Lisätietoa taiteen ja kulttuurin hyvinvointivaikutuksista voitte lukea esimerkiksi valtakunnallisesta kulttuurihyvinvoinnin yhteistyöverkostosta: Taikusydän sivustolta.

Antti Vuori: Enkeli ystäväni, sekatekniikka. Lahjoitus Silmätautien poliklinikalle J. Riihimäeltä 2018 kiitoksena hyvästä hoidosta ja huolenpidosta. Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin kuntayhtymän taidekokoelma.

Kaikissa sairaaloissa ei ole taideasioista vastaavia asiantuntijoita, mutta ajattelen, että yksi minun tärkein tehtäväni KYSissä on taideasiantuntijana huolehtia paitsi sairaanhoitopiirin taidekokoelmasta, myös vahvistaa kokoelmatoiminnalla taiteen merkitystä ja ymmärrystä sairaalassa. Lisää taideasiantuntijan monipuolisesta tehtävänkuvastani voitte käydä lukemassa aiemmasta postauksesta.

Seija Räsänen: Männyt ja niiden kuvajaiset vedessä, 1996, keraaminen seinäteos. Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin kuntayhtymän taidekokoelma.

Millaisia haasteita sairaalataiteen kokoelmiin liittyy ja miten kokoelmia hoidetaan?

Keskitin ajallisista syistä oman puheenvuoroni Taidemuseopäivillä käsittämään ainoastaan yliopistolliset sairaalat (Kuopio, Helsinki, Tampere, Turku ja Oulu). Tein kyselytutkimuksen, josta esittelen teille koosteen, mutta en yksilöi tässä vastauksia eri sairaaloiden välillä. Saanette kuitenkin tämän perusteella käsityksen siitä, millainen tilanne yliopistollisissa sairaaloissa taidekokoelmien osalta ylipäänsä on. Uskon, että monet näkökulmat ja tilanteet ovat ymmärrettävissä myös muiden sairaaloiden kokoelmien hoidossa ympäri Suomea.

Antti Immonen: yksityiskohta teossarjasta Faasit, 2017, ruostumaton teräs ja ääni. Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin kuntayhtymän taidekokoelma.

Yliopistollisten sairaaloiden kokoelmissa on tällä hetkellä arviolta yhteensä noin 8000-9000 taideteosta. Valtaosa teoksista on asetettu esille. Näin seinäpinnat toimivat osittain myös "säilytystiloina". Taiteen halutaan olevan esillä, ilahduttamassa sekä henkilökuntaa että asiakkaita.

Taideteosten luettelointiin ja inventointiin käytetään eri sairaaloissa mm. taidemuseokentälle räätälöityä sähköistä kokoelmanhallintaohjelmaa, sairaalan sähköistä irtaimistorekisteriä tai jossain tapauksessa manuaalista luettelointia. Taidekokoelmia hoidetaan vakituisesti, määräaikaisesti ja oman työn ohessa.

Jokainen museoammattilainen ymmärtää millainen työmäärä kokoelmanhallinnassa on, joten se, että taidekokoelmia hoidetaan oman työn ohessa ei ole laadullisesti kestävä ratkaisu. Tämä on yksi näkökulma, jonka vuoksi haluan tuoda esille taideasiantuntijan monipuolista, haasteellista ja vastuullista tehtävänkuvaani. Jotta ympäri Suomea sairaalamaailmassa (ja sen ulkopuolella) ymmärrettäisiin tehtävän merkitys ja vaikutukset tiloihin, ja sitä kautta tiloja käyttäviin ihmisiin. 

Taidekokoelmien ylläpito ja hoitaminen vaatii paitsi kokoelmaosaamista myös taiteen- ja taidekentän tuntemusta. Työskentelen itse Kiinteistöhallinnon alaisuudessa, ja niin paljon kuin työkavereitani arvostankin uskallan väittää, että meidän yksikön insinöörit eivät ehtisi, saati osaisi, oman työnsä ohessa luetteloida teoksia niille kuuluvalla tarkkuudella. Se ei riitä, että teokset luetteloidaan "taulu 1, taulu 2, taulu 3". Meitä kulttuurialan ammattilaisia siis tarvitaan kiinteistöistä vastaavien asiantuntijoiden rinnalla myös sote-kiinteistöissä. 

Mari Arvisen seinämaalaus. Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin kuntayhtymän taidekokoelma.

Taidekokoelman hoitoon käytetään yliopistollisissa sairaaloissa rahaa "nollabudjetista" keskimäärin viisinumeroisiin summiin vuodessa. Nollabudjetti on lainausmerkeissä siksi, että kaikkialla ei ole vakiinnutettua budjettia kokoelman hoitoon liittyviin toimenpiteisiin (mm. teosten kehystys ja konservointi), mutta siihen on anottavissa rahaa. Toisaalta isompiin taidebudjetteihin saattaa sisältyä paljon muutakin toimintaa kuin kokoelmanhoito, esimerkiksi palkkakustannuksia, julkaisutoimintaa, markkinointia ja uusia teoshankintoja.

Kokoelmanhoitoa ja -tehtävää ohjaava kokoelmapolitiikka on useissa yliopistollisissa sairaaloissa joko käytössä tai valmisteilla. Osittain tällä asiakirjalla luodaan ja mahdollistetaan pitkäjänteinen ja laadukas kokoelmatoiminta. Taidekokoelmien laatu vaihtelee varmasti kaikkien sairaaloiden kokoelmien sisällä. Moni oli sitä mieltä, että kokoelmapoistoja on tehty tai pitäisi tehdä, jotta kokoelmat pysyvät laadukkaina ja käytettävinä. Sairaalassa ei ole tarkoitus säilöä teoksia varastoihin, vaan saattaa teokset mahdollisimman kattavasti esille.

Taiteelle kuitenkin tarvitaan säilytystiloja. KYSissä on esimerkiksi käynnistymässä valtava muuttoaalto KYS Uusi Sydän -rakennusprojektin myötä. Muuttosuunnittelutyöryhmän puheenjohtaja, projekti-insinööri Titta Haatainen kommentoi, että "Tulossa on varsin laaja, epätavallinen ja monimutkainen muuttosuma. Kyseessä ei ole vain yksi kerrallaan tapahtuva, yhdestä sijoituspaikasta toiseen tapahtuva potilaiden, henkilöstön, huonekalujen, tavaroiden ja laitteiden siirtäminen [vuosien 2021-2024 aikana], vaan kaikkiaan noin 35 muuton suunnittelu ja toteuttaminen peruskorjaus- ja uudisrakentamisen keskellä. Muutot ketjuuntuvat, ja jokainen muutto vaikuttaa seuraaviin muuttoihin." Taiteen osalta tämä tarkoittaa sitä, että taide muutetaan tiloista ensimmäisenä ja palautetaan osastoille viimeisenä. Muuttojen välillä taide sijoitetaan säilytykseen ja kaikki siirtotoimenpiteet kirjataan ylös, jotta tiedän mikä teos on missäkin ja menossa mihinkin.

Kari Juutilainen: Nimetön, 2016, akryyli kankaalle. Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin kuntayhtymän taidekokoelma.

Taidekokoelmiin lahjoitettujen ja talletettujen teosten erilaiset sopimuskäytännöt ovat tuoneet omat haasteensa taidekokoelmista vastaavien arkeen. Millaisia teoksia otetaan lahjoituksena vastaan ja millaisilla reunaehdoilla otetaan taideteoksia talletukseen? Talletus tarkoittaa siis sitä, että esimerkiksi yksittäinen taiteilija voi tarjota tekemäänsä teosta sijoitettavaksi sairaalan seinälle. Teoksen omistaa siis edelleen taiteilija, mutta se tuodaan esille sairaalaan. Vaihtelevia käytäntöjä liittyi talletussopimuksissa esimerkiksi siihen, kenen vastuulla on korvata teokselle aiheutunut mahdollinen vahinko?

Teosturvallisuus on myös yksi sairaalataiteen oleellinen näkökulma. Sairaalaympäristössä teoksille ei pystytä takaamaan samanlaista vakaata esilläpitoa kuin esimerkiksi taidemuseoissa, sillä käytävillä kulkee asiakkaiden lisäksi esimerkiksi potilaskuljetuksia sairaalasänkyineen ja laitoshuoltajia erilaisine laitteineen. Riskin mahdollisuus teosvahinkoihin on lähtökohtaisesti suurempi sairaala- kuin museoympäristössä. Tämä asia on tiedostettava, ja pyrittävä minimoimaan riskit hyvällä tila- ja tilankäyttösuunnitelulla.

Eeva Mölkäsen seinämaalaus, 2018. Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin kuntayhtymän taidekokoelma.

Kaikissa sairaaloissa ei ole taidetta?

Pitämäni puheenvuoron jälkeen Taidemuseopäivien yleisössä syntyi kysymyksiä mm. siitä, kuinka henkilökunta suhtautuu teoksiin ja kuinka organisoin teossijoituksia. Eräs kommentoija sai kuitenkin minut hämmentymään, sillä hän kertoi tapauksesta, jossa sairaalasta oli tietoisesti jätetty taide kokonaan pois. Olin suorastaan järkyttynyt, sillä tämä näkökulma on ristiriidassa aiemmin mainitun Opetus- ja kulttuuriministeriön sekä Sosiaali- ja terveysministeriön linjauksen kanssa. Myös Taiteen edistämiskeskuksen teettämän kyselytutkimuksen mukaan valtaosa suomalaisista (81 %) kokee, että sairaaloissa ja hoitolaitoksissa tulee olla mahdollisuus kokea taidetta ja kulttuuria. (Taiteen edistmiskeskus / Kansalaisten käsityksiä taiteesta osana arkiympärstöä ja julkisia tiloja )

Marja Kolu: Valo, 1991, öljy kankaalle. Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin kuntayhtymän taidekokoelma.

En ole vielä perehtynyt sairaalakentälle niin hyvin, että tietäisin kaikkien Suomen sairaaloiden taidetilanteen, mutta kuulisin mielelläni teidänkin ajatuksianne aiheesta. Mitä ajattelette taiteesta sairaalaympäristössä? Oletteko kiinnittäneet siihen huomiota, tai onko se vaikuttanut teihin tavalla tai toisella esimerkiksi odotustiloissa tai auloissa? Mitä mieltä olette sairaaloista, joissa ei ole taidetta? 

Edeltäjäni, FL Maarit Hakkarainen on kiteyttänyt taiteen merkityksen sairaalaympäristössä upeasti teoksessa "Taide vanhin voitehista - kuvataidetta sairaaloissa":

"Taiteen parissa pitkät sairaalakäytävät

voivat tuntua lyhyemmiltä,

askeleet keveämmiltä

ja ajatukset positiivisemmilta."

En voisi olla enempää samaa mieltä.

Marlena Luukkosen näyttely G1-näyttelykäytävällä 31.3.2022 saakka.

Jaana Partanen & Heikki Lamusuo: Evoluutio, 2015, digiprintattu lasi, n. 1500m2. Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin kuntayhtymän taidekokoelma.

Olen iloinen ja kiitollinen, että saan tehdä tätä työtä sairaalassa, joka arvostaa taidetta ja ymmärtää sen merkityksen. Odotan innolla, että pääsisin tulevaisuudessa tutustumaan laajemmin muidenkin sairaaloiden taidekokoelmiin. Viime syksynä kävimme muutaman työkaverin kanssa tutustumassa Joensuun Psykiatriataloon.

Kiitos Suomen Museoliitto ja Kuopion taidemuseo,

että pääsin Taidemuseopäiville kertomaan sairaalataiteesta!