Uunin nurkka

Keittiö oli muuton jälkeen kotona ensimmäinen huone, joka muutettiin kotoisammaksi. Lattian hiomisen ja lakkaamisen jälkeen varsinainen projekti alkoi seinien maalaamisella. Pidän voimakkaista väreistä, mutta en vieläkään ymmärrä miksi keittiön seinä oli pitänyt maalata niin suttuisen näköiseksi... Seinään piti sutia 4-5 kerrosta valkoista ennen kuin alta kuultava vihreä katosi kokonaan. Viereinen seinä oli puolestaan "pääsiäisenvihreä"...

Ajattelin alun perin maalaavani seinät sorbetinkeltaisiksi, mutta mieli kääntyi lopulta hentoon mintunvihreään (Tikkurila Spa X442). Valosta (ja verhoista) riippuen seinän väri muuttuu vihertävästä kylmään siniseen.

Olen pitänyt seinien väristä, mutta se on vaikea tallentaa kuviin luonnollisena. Osa teistä muistaa, kuinka sain yhteyden kodin historiaan ja tutustuin talon rakentaneen miehen vaimoon. Yksi hätkähdyttävimmistä hetkistä oli se, kun sain nähdä vanhoja valokuvia talon sisältä. Valokuvista huomasin, että tulin tietämättäni palauttaneeksi keittiöön miltei saman sävyn, joka seinissä oli 1950-luvulta alkaen:

Seinien maalausprojekti jäi hieman kesken ja minua on häirinnyt uunin valkoinen nurkka pitkään. Maalausinspiraatio syntyi itse asiassa sen myötä, että ostin Torista seinälle uuden hyllyn. Olen metsästänyt ajan henkeen sopivaa pyyheliinahyllyä pitkään, mutta oikeanlaista ei tuntunut löytyvän. Osa oli liian uusia ja osa liian krumeluureja. Tämä täydellisen värinen, oikeasti vanha ja siron muotoinen hylly löytyi Raumalta. Sen myötä sain inspiraatiopuuskan maalata ikuisuusprojektina olleen uunin nurkankin.

Oikeanpuoleisesta kuvasta näkee kuinka ikkunasta tulviva valo vaalentaa seinän alareunan miltei valkoiseksi, vaikka maalipinta on tasainen.

Sävymuutos ei valitettavasti näy kuvissa niin hyvin kuin luonnossa, mutta välitilan valkoiset laatatkin nousevat nyt hieman paremmin seinästä esille. Nurkka on viimeistellymmän näköinen. Hyllyn yhteyteen saa ripustettua uunin käyttöön liittyvät välineet ja pannulaput. Tulitikut tulee myös olla käden ulottuvilla. 

Halusin seinälle nimenomaan pyyhehyllyn, sillä näin mielessäni, että tankoon ripustettavan pyyheliinan taakse saa "kaikki romut piiloon". Ajattelin etukäteen, että tangossa pitäisi olla sellainen perinteinen ja kirjailtu suojaliina (tiedätte mitä tarkoitan), mutta kun kaivelin liinavaatelaatikossa olevia pyyheliinoja, päädyin lopulta tähän:

"Issäin olj iltaunine, äitiin olj oamu-unine, mie raukka tulin molempii."

Tämän Tampellan valmistaman ja Erkki Tantun kuvittaman pyyheliinan olen saanut entiseltä työkaveriltani, joka tietää rakkaudestani vanhoihin esineisiin. Huumorissaan täydellinen tähän tarkoitukseen, kunhan liinan yläreunaan ompelee kunnon tankokujan.

Mikä mieltäni vielä hieman kiusaa on se, että haluaisin palauttaa uuniin sen alkuperäisen värin, joka pilkottaa jo kiusoittelevasti valkoisen maalin alta:

Ja sehän täydentäisi seinien väriäkin täydellisesti! 

Mutta maltilla ja pienin askelin. Inspiraatioita odotellessa.