Pakkaspäivät ja hetkittäin kirkas taivas ovat saaneet ihastelemaan lisääntyvää valoa. Ulkona on kaunista ja taivasmaisemat saivat muistelemaan taannoista Jyväskylän kotia. Koti sinänsä ei ollut mikään ihmeellinen, kiva opiskelijakoti, mutta seitsemännestä kerroksesta avautunut maisema oli upea. Kun 80% ikkunoista avautuvasta maisemasta oli pelkkää taivasta, se innoitti valokuvaamaan näkymää usein.
Meteorologi osaisi varmasti paremmin kuvailla eri sää- ja pilvi-ilmiöitä. Minulle riittää pelkkä katselu. Näistä maisemista päästään mainion aasinsillan kautta Yle Areenasta löytyvään Taiteilijoiden taivaat -dokumenttiin, jossa meteorologi Seija Paasonen perehtyy maalaustaiteen taivasilmiöihin:
"Mitä maalaukset kertovat meille, kun katsomme niitä sään näkökulmasta? Taivaan näkymät ovat edelleen suosittuja ja kuvat niistä täyttävät sosiaalista mediaa. Hienoja olivat sääilmiöt ennenkin. Silloin ne vain piti vangita ajan kanssa maalauksiin. Dokumentissa olevista tauluista löytyy koskettava näkökulma, sillä säällä on väliä, kohtaa sen sitten kesäisellä kedolla tai myrskyisällä rannalla. Lumessa rämpiessään Seija löytää myös oman hengenheimolaisensa, sisukkaan Lofoottien maalarin, ruotsalaisen Anna Bobergin. Maalausten pilvien muodot, taivaiden värit tai vedenkierto kertovat meille taiteilijoista, menneistä ajoista ja ihmisten elämän suuresta peruskysymyksestä; Millainen sää siellä on?"
Maahenki on kustantanut aiheesta myös samannimisen kirjan (2018).
Näitä maisemia on välillä ikävä, mutta pidän nykyisenkin kodin näkymistä. Puiden välistä pilkottaa kuusimetsää, vuodenaikojen vaihtelu näkyy lähellä olevista lehtipuista ja kesällä aurinko kiertää talon miltei kokonaan ympäri.
Ja mikä parasta: nyt on se oma talo ja piha, joista niin pitkään haaveilin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti