Synttäripohdintoja

Näin sitä saa jälleen aloittaa uuden vuoden syntymäpäivää viettämällä. En tiedä johtuuko se synttäreistä, mutta olen aina pitänyt tästä alkuvuoden talvesta. Talvi on vielä oikea talvi, on lunta, aurinkoa ja pakkasta. Valkoisena kimalteleva luonto on kaunis. Valoa on jo selvästi enemmän kuin ennen vuodenvaihdetta.

Vilkuilin aiempien vuosien synttäripostauksia taaksepäin ja hymyilytti; samojen asioiden kanssa tasapainoilen edelleen. Kirjoitin jo pari vuotta sitten, että pitäisi opetella hahmottamaan oman jaksamisen rajoja paremmin, ja kuinka "kieltäytymisen ilmaiseminen tuntuu edelleen äärimmäisen vaikealta". Olen miettinyt syitä tälle olotilalle. Varhaisempina vuosina siihen liittyi ajatus siitä, ettei haluaisi kieltäytymisellä loukata tai pahoittaa toisen mieltä. Tai aiheuttaa harmia tai ongelmia sille toiselle, minkä oma kieltäytyminen kenties aiheuttaa. Olen onneksi osannut kieltäytyä sellaisista asioista, jotka ovat olleet täysin oman tahtoni vastaisia. Toisaalta tiedostan, että tätä kilteyttä on välillä käytetty röyhkeästi hyväksi.

Nykyisin kieltäytymisen vaikeus liittyy enemmän siihen, että olisi paljon kivoja juttuja, joihin minun olisi mahdollisuus, ja haluaisin, osallistua. Ajattelen, että kieltäytyminen tällaisista jutuista on jotenkin lopullista. Jos kieltäydyn tästä, kysyykö kukaan minua enää mihinkään? 

Toki tiedostan jossain mieleni sopukassa, että eihän se niin ole. Ei voi olettaa, että aikataulullisista tai mistä tahansa syystä kaikki asiat onnistuisivat aina siten kuin ne suunnittelee. Tuo ensimmäinen esimerkki kieltäytymisen vaikeudesta piilee minussa valitettavasti edelleen, vaikka tiedostan sen lapselliseksi. Työkaverit ovat olleet tässä onneksi hyvinä kouluttajina. 

Tiedän, että tämä on hölmöä, mutta olen juuri se henkilö, jonka on vaikea päästä puhelimessa irti esimerkiksi lehtimyyjistä, kun ei vaan saa sanottua tarpeeksi suoraan Ei kiitos! (Hekin tekevät vain työtään.) Tämän vuoksi minua huvittaa edelleen tilanne, kun töissä ilmaisin työkaverille eräästä työhön liittyvästä markkinamiehestä, joka oli soitellut jo pariin otteeseen ja lähettänyt vielä "kilometrin mittaisen" sähköpostinkin tarjoamistaan palveluista. Työkaverini antoi minulle yhden esimerkkilauseen kirjoitettavaksi. Siis yhden lauseen. En minä ole yhden lauseen viestittelijä. Tässä törmää taas insinöörin tehokkuusajattelu humanistin kuvailevaan ja keskustelevaan kielimaailmaan...

Minä: En minä voi sanoa noin, kun se kuulostaa epäystävälliseltä.

Hän: Eikä kuulosta, kun sanot niin kuin asia on.

Minä: No jos minä vähän lisään siihen... (en ehtinyt sanoa lausettani loppuun).

Hän: Jos sinä nyt alat runoilla liian pitkästi, sinä saat siitä tyypistä itsellesi kirjekaverin.

Minua nauratti ääneen tuo kirjekaveri-vertauskuva. Ärsyttävää, kun he ovat oikeassa... Jämäkästä runoilukiellosta huolimatta lisäsin vähän "lihaa" sen lauseen ympärille, mutta pidin sisällön tavalliseen nähden erittäin lyhyenä ja ytimekkäänä.

Tiedostan, että tänä vuonna eri asioiden aikatauluttaminen tulee olemaan yksi haaste. Tai en haluaisi puhua haasteesta, ehkä pikemminkin tavoite, joka mahdollistaa sellaisten asioiden onnistumisen, mitkä tuovat iloa elämään. Omaa jaksamista unohtamatta. Tiedän selviytyväni monenlaisesta ja olen innoissani kaikesta tulevasta. Toivon vain, että kaikki kiva ei putoaisi syliini kerralla.

30+ ikävuosissa parasta on ollut ammatillisen itsevarmuuden löytyminen. Se vaikuttaa positiivisesti kaikkeen muuhunkin olemiseen. Tiedän osaavani paljon asioita, mutta oppimisen halu ja ilo eivät ole kadonneet mihinkään. Uteliaisuus on kantanut pitkälle opintovuosista alkaen. Henkistä vahvuutta on tullut sen asian tiedostamisen myötä, että kukaan ei voi koskaan tietää kaikkea ja kysyvä ei tieltä eksy.

Mukavalta tuntuu myös se, että vuosien myötä ne temperamentin terävimmät reunat ovat hieman taittuneet. Tasaisuuden opettelu on tuonut arkeen rauhaa, kun kaikkeen ei tarvitse reagoida sata lasissa. Innostus ja nauru tosin kuplivat yli ihan yhtä herkästi kuin ennenkin, minkä te jo tiedättekin.

Sen suurempia uudenvuodenlupauksia tekemättä toivoisin,

että saisin jatkaa tällä samalla tiellä, samalla mielellä.

Onnellista alkanutta vuotta 2022!