Kirjastohuoneesta satuhuone

Ihailin useamman vuoden Sandbergin kukkatapettia, kunnes tilasin rullat kirjastohuonetta varten. Tämä on yhdistetty kirjasto-, työ- ja vierashuone. (Toimi pitkään myös romuvarastona.) Arkikielessä puhutaan myös sinisestä huoneesta, sillä seinät olivat siniset jo taloa ostettaessa.

Talon myynti-ilmoituksen kuva. Tästä näkee hyvin minkä värinen lattia oli ennen kuin se hiottiin ja valkolakattiin.

En aluksi pitänyt sinisestä seinän väristä, mutta ajan kanssa väriin tottui. (Ja se tuntui paremmalta kuin valkoinen.) Seinämaali yhdistyi vähän sattumalta tapettiin, sillä samaa sinistä löytyy myös tapetin sinisistä lehdistä. Huoneessa on yksi muuriseinäkulmaus, jota ei voi tapetoida. Tämän vuoksi 2/4 seinistä on tapetoitu ja 2/4 säilyivät maalattuina. Enkä ollut lopulta 100% varma halusinko kaikkia seiniä noin voimakkaalle kuviolle. Jos seinän väri joskus vaihtuu, se on todennäköisesti jokin maali lähempänä tapetin pohjasävyä.

Kävin viikonloppuna Valamon luostarin kulttuurikeskuksessa, jossa avautui Martta Wendelinin elämäntyöstä kertova näyttely. Näyttelytilan seinät tuntuivat yllättävän kotoisilta, sillä ne oli maalattu lähes samalla sävyllä kuin tämän kirjastohuoneen seinät. Ystäväni käytti näyttelyssä termiä Valamon sininen. Niinpä seinät saavat toistaiseksi olla "Valamon siniset".

Kaksi ystävääni saivat minut kokeilemaan perinnerakentamisessa käytettävää vehnäjauholiisteriä. Olin aluksi hyvin epäileväinen, mutta koska molemmat kehuivat sen toimivuutta, uskalsin kokeilla. Ja nyt en suostu liisteröimään enää millään muulla. Kaupan valmisliisteriin verrattuna itse keitetty vehnäjauholiisteri on tarttuvampaa. Itsekseen tapetointikin onnistuu tällä huomattavasti paremmin kuin kaupan liisterillä, kun vuota ei valu vaan pysyy tukevasti seinällä. Ja mikä parasta; liisteri on käytännössä katsoen ilmaista! Olen hyödyntänyt tätä ohjetta.

Kerroin töissä tietenkin innoissani vehnäjauholiisterin mainioista ominaisuuksista rakennusprojekteissa työskenteleville henkilöille. Tiesin, että tämä saattaa lietsoa huumoria ja niinhän siinä kävi. Eräskin työkaveri naureskeli, että "Henna se varmaan kittaa seinissä olevat kolotkin taikinalla, kun keittää vehnäjauhostakin liisteriä." Sallin heidän huumorinsa, tosin vastasin, että "Niin voin kitata, jos kerrotte millaisella taikinalla se onnistuu."

Tämä huone on toistaiseksi minun valtakuntaani, ja huoneesta on käytetty myös termiä kuriositeettikabinetti. Johtunee siitä, että tänne jemmataan kaikki sellainen, joiden sijoittamisesta muualle kotiin ei olla päästy yhteisymmärrykseen. Kuten esimerkiksi täytetty kanahaukka. Täällä oli aiemmin myös Arto Väisäsen maalaus, kunnes se siirtyi olohuoneeseen.

Kirjahyllyistä löytyy käytössäni olevaa taidehistoriallista, kirkkotaide-, symboli- ja romaanikirjallisuutta. Sittemmin kirjahylly on täyttynyt myös sairaalataidetta käsittelevillä teoksilla. Kirjat ovat minulle ns. käyttötavaraa, sillä hyödynnän niitä työjuttujen lisäksi tarvittaessa blogini lähteenä.

Huone kuvastaa minua monella tavalla. Täällä on paljon perittyjä ja kierrätettyjä asioita ja esineitä, jotka tuottavat iloa. Uutena ei ole ostettu kuin kirjavitriinit. Viimeisin kierrätyslöytö on huoneen nurkkaan sijoitettu tanskalaisen Verner Pantonin (1926-1998) 1960-luvulla suunnittelema Moon-valaisin. Pinnasta näkyy, että päivänvalo on hieman kellastuttanut valaisinta, mutta tämä ei minua haittaa, sillä myyntihinta oli uuteen verrattuna suorastaan edullinen. Valaisin on kauneimmillaan silloin, kun siinä on valo.

Minulla oli ajatus, että kirjastohuone olisi tunnelmaltaan satukirjamainen. Tähän maailmaan sopii myös huoneen toisessa nurkassa oleva nukketalo. Tapetin runsaus ja väritys tuovat mieleeni mm. Ivan Bilibinin (1876-1942) kuvittamien satukirjojen tunnelman. Moon-valaisin täydentää hienosti tunnelmaa "kuunpimennyksellään".

Tapetointiprojekti venähti kaikkiaan kaksivuotiseksi, sillä toisessa seinässä oli pieniä paikkauspuuhia ja toisella seinällä sijaitsi aiemmin kirjavitriinit. Niiden tyhjentäminen ja siirtäminen viivästyi ja viivästyi, ja sitten tuli eteen muita "tärkeämpiä" kotijuttuja. Mutta nyt olen todella tyytyväinen lopputulokseen. Pääsette tekin näkemään, että millaisessa ympäristössä blogiani kirjoitan.

Koti tuskin on koskaan sisustuksellisesti valmis, mutta tällä hetkellä kirjastohuone tuntuu eniten omalta ja hyvää mieltä tuottavalta tilalta.