Galleria Ars Liberassa on esillä Topi Ruotsalaisen näyttely Savonian Epic. Tutustuin ensimmäisen kerran Ruotsalaisen taiteeseen (Kuopion Kuvataiteilijat ry) Ars Liberanryhmänäyttelyssä 2015. Tuolloin koin ensimmäisen kerran myös sen, kuinka virtuaalimaailma yhdistettiin kaksiulotteiseen maalaustaiteeseen kokonaistaideteokseksi. Ruotsalainen oli yhdistänyt maalauksessa lautaselle kuvatun kalan musiikkivideoon, jossa laulettiin englanniksi Lentävää kalakukkoa. Muistan vieläkin sen löytämisen riemun, kun "maalaus heräsi eloon".
Musiikki on osa Topi Ruotsalaista, sillä hän laulaa ja sanoittaa kappaleita yhtyeessä Mount Fool. Blues News -julkaisussa TT Tarkiainen kuvaili yhtyettä näin: "Mount Fool on helsinkiläinen amerikkalaisen kansamusiikkiperinteen polkuja omalla tyylillään tallaava nelihenkinen yhtye. Vaikutteita musiikkiinsa ryhmä on hakenut bluegrassista, bluesista ja gospelista maustettuna ripauksella grungea ja punkhenkisyyttä. Lauluissa kaikuvat sävyt villin lännen ja syvän etelän syrjäseuduilta."
Musiikkikuvailu on osuva, sillä se sanoittaa visuaaliseksi myös Ruotsalaisen maalauksia. Musiikki on näyttelyssä oleellinen osa Ruotsalaisen maalauksia, sillä hän antaa vihjeitä teostensa maailmaan nimeämällä niitä musiikkikappaleiden mukaan. Näiden vihjeiden löytäminen antaa maalauksille syvemmän tulkinnan tason jos tunnistaa kappaleet, mutta ne toimivat myös itsenäisinä teoksina.
Topi Ruotsalainen: yksityiskohta teoksesta Savolainen junahoopo.
Topi Ruotsalaisen maalaukset ovat harvoin kauniita. Kauniita siinä mielessä, että niiden edessä ihastelisi vain ulkomuotoa. Värimaailma on usein maanläheinen; ruskean ja harmaan sävyjä on paljon, sinistä taivasta ja kirkasta auringonvaloa ei juuri näy. Siveltimenvedot ovat näkyviä, usein koko siveltimen levyisiä. Katsoja pystyy ikään kuin seuraamaan maalauksen kulkua ja syntyä. Väri- ja aihemaailma tekee kokonaisuudesta juurevan, hieman synkän tunnelman, joka kutittelee parhaimmillaan mielen kipupisteitä. Siitä huolimatta teoksissa on toivoa, huumoria tai kantaaottavuutta, joka puhuttelee. Ruotsalainen ei jätä katsojaa pimeälle puolelle, mutta antaa mahdollisuuden nähdä maalauksen kautta toisenlaista maailmaa.
Taiteilija kuvailee näyttelykokonaisuutta: "Henkilökohtaisella tasolla Savonian Epic on eräänlainen oodi syntymäseutuani ja juuriani kohtaan; Se on kadonneen ajan ja paikan etsintää; Eeppinen ja osin kuvitteellinen taiteen liepeiltä löytyvä maailma, missä vanhan ajan musiikki, kuvat ja kulttuuri sekoittuvat tämän päivän kokemuksiin ja mielikuvien maailmaan. Näyttely lainaa kansallis- ja kulkuriromantiikasta pienellä savolaistwistillä ja pilke silmäkulmassa."
Unheld horses -teos herätti kasarilapsessa My little pony-muistoja. Söpöt ponit ovat maalauksessa kuitenkin ristiriidassa aitojen hevosten kanssa. Minulle teos viestii siitä, kuinka ihminen kesyttää villistä hevosesta itselleen "leikkikalun". Aitauksessa on vielä aitoja hevosia, kun aidan ulkopuolelle on vieri viereen aseteltuina kilttejä ja värikkäitä muoviponeja, joiden lautaset on kuvitettu brändille ominaisin symbolimerkein. Aitausta lähestyvällä hevosella on vielä takapuolessaan villioriin symboli.
Topi Ruotsalainen: yksityiskohta teoksesta Unheld horses.
Topi Ruotsalainen: yksityiskohta teoksesta Unheld horses.
Aitauksen vieressä on paksu piikikäs ruusuköynnös(?), joka tuo muotokielellään muistumia Hugo Simbergin köynnöksenkantajista (1905-1906) Tampereen tuomiokirkossa. Ei liene sattumaa myöskään se, että aitauksen vieressä seisova nainen on asemoitu kuvassa siten, että takapuoli on yhtä merkittävä yksityiskohta kuin hevosten ja ponien lautaset.
Topi Ruotsalainen: Red rocking chair, 2022, öljy kankaalle.
Unheld horses -teoksen lisäksi itselleni mielenkiintoisin teos oli pienikokoinen Red rocking chair. Uskallan väittää, että tähän on tiivistetty J. Karjalaisen kappaleen Punainen keinutuoli -sisältö:
"Lännen-Jukka aikanaan soitti mulle banjoa
Päivän muistan niin kuin eilisen
Ukko suolsi tarinaa ja alla piti narinaa
Vanha keinutuoli punainen
Kun kysyin "mistä tuolin sait?"
Äijä oli hetken vait katsoi mua alta kulmien
Sytytteli piippuaan tönäs kiikun liikkumaan
Ja alkoi tarun tuolin punaisen (---)"
Kyseisessä kappaleessa käydään oivaltavasti läpi keinutuolin matka ympäri maailmaa aina valmistuspaikasta alkaen. Ruotsalaisen maalaus on yksi irrotettu hetki, mutta Karjalaisen kappaletta kuunnelleena, maalaus alkaa välittömästi toistaa mielessäni itseään suurempaa tarinaa. Tunnelma on erikoinen; maalaus ja musiikki luovat kokonaistulkinnan, vaikkei kyseistä kappaletta edes kuule. Tässä Ruotsalainen on onnistunut. Hän jättää teoksissaan katsojille vihjeitä, joita poimiessa katsoja saa onnistumisen riemua kuin selvittäessään arvoitusta. Ja silti jokainen teos on myös puhtaasti maalaustaidetta; nykytaidetta ja tämän aikakauden tulkintoja, vaikka teoksissa on viitteitä myös kulttuurihistoriaan (mm. kansanpuvut, kansantanssit, yötön yö ja juhannuskokko).
Mielestäni Topi Ruotsalainen on löytänyt näyttelyn teoksiinsa jotain olennaista savolaisuudesta. Siihen kuuluu esimerkiksi tapa, jossa asiaa ja aihepiiriä kierrellään, ilmaisematta asiaa suoraan. Myös teokset vihjaavat ja viittaavat, mutta eivät pakota tulkitsemaan lopputulosta yksiselitteisesti. Se on ulkopaikkakuntalaiselle piinaavaa, jos puhekulttuuri on vieras. Itse koen, että tässä on myös jotain suomalaisuudelle alkukantaista ja mystistä. Suomalaisissa kansanuskoissa kierrettiin tiettyjä sanoja, kun pelättiin tai kunnioitettiin sanan kohdetta. Karhun sijaan puhuttiin otsosta, mesikämmenestä tai kontiosta. Kieli oli rikasta ja tuolloin tuli ymmärtää kielen sisältöä monitulkintaisesti, vertauskuvallisesti. Kieli oli visuaalista. Tämä ei siis ole oikeastaan vain savolaisten ominaisuus, mutta täälläpäin kuvaileva ja kiertelevä kieliperinne tuntuu elävän tavalla tai toisella edelleen.
Topi Ruotsalainen: Shadows on your face, 2021, öljy kankaalle.
Topi Ruotsalainen: yksityiskohta teoksesta Shadows on your face.
Topi Ruotsalainen on yhdistänyt kuvataiteen ja musiikin luonnollisesti toisiinsa. Tuntuu vapauttavalta, että joku on onnistunut rikkomaan taidekentässäkin vallalla olevia lokeroita ja osoittamaan, että se on mahdollista. Sitä voi olla muusikko ja kuvataiteilija samaan aikaan, ja rikastuttaa molempien sisältöjä yhdistämällä niitä toisiinsa.
Galleria Ars Liberan näyttely on jatkumoa Topi Ruotsalaisen Galleria Heinossa pitämälleen näyttelylle A Folk Epic (20.11.-19.12.2021). Tuolloin Ruotsalainen kuvaili, kuinka J. Karjalainen kertoi dokumentissaan ("Beibi ollaan ikuisii", ohj. Antti Leino 2018) näkevänsä musiikin kuvina.
Topi Ruotsalainen jatkaa: "Koen itsekin musiikin hyvin visuaalisesti, vaikkakin itselleni musiikki näyttäytyy lähinnä häilyvinä mielikuvina, mahdollisina sävyinä ja tunnelmina, jotka pyrkivät alati pakenemaan yksittäisen kuvapinnan kahlitsevia raameja ja pysähtynyttä kaksiulotteisuutta. Vaikututtuani J. Karjalaisen suorasta ja toteavasta kerronnasta halusin joka tapauksessa kokeilla jotain hieman samankaltaista. Päädyin luomaan maalauksia laulujeni pohjalta.
Huomasin aika nopeasti, että ihailemani suorat toteamukset eivät istu tähän savolaisittain kiertyneeseen sivellinkäteen. Haluan edelleen jättää asioita piiloon tai puhua niistä kiertoilmauksin. Lopulta nautin suunnattomasti siitä, että sain rakentaa maalauksiini vapaasti viittauksia ja ammentaa kaikesta siitä työstä, mitä olen lauluja kirjoittaessani jo valmiiksi luonut maalausteni taustalle."
Galleria Heino toteutti Ruotsalaisesta erinomaisen haastattelun, joka avaa osaltaan myös Galleria Ars Liberan näyttelyn sisältöä:
Savonian Epic on esillä Galleria Ars Liberassa 12.3.2023 saakka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti