 |
| Pierre-Auguste Renoir: Lukuhetki, 1890. Musée du Louvre, Pariisi. |
Naistenpäivä on minulle jotain muuta kuin kukkia ja suklaata. Se on muistutus siitä, että minulla on (tulisi olla) samanlaiset oikeudet mm. sosiaalisesti, taloudellisesti, kulttuurisesti ja poliittisesti kuin miehilläkin. Sukupuolten välisen tasa-arvon periaate on vahvistettu jo YK:n peruskirjassa vuonna 1945.
YK:n peruskirja, 1. luku, 1 artikla: "Yhdistyneiden kansakuntien päämäärät ovat: (---) 3. aikaansaada kansainvälistä yhteistyötä kansainvälisiä, taloudellisia, sosiaalisia, sivistyksellisiä tai humanitaarisia kysymyksiä ratkaistaessa samoinkuin kaikille rotuun, sukupuoleen, kieleen tai uskontoon katsomatta kuuluvien ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamista kehitettäessä ja edistettäessä; sekä 4. toimia keskuksena, joka yhdenmukaistaa kansakuntien toimenpiteet näiden yhteisten päämäärien saavuttamiseksi."
YLE:n tekemässä naistenpäivän tietovisassa nostettiin esille tärkeitä vuosia:
- Helsinkiläinen Maria Tschetschulin oli Suomen ja Pohjoismaiden ensimmäinen nainen, joka suoritti ylioppilastutkinnon. Hän valmistui ylioppilaaksi toukokuussa 1870. Tschetschulin pääsi opiskelemaan perheensä varakkuuden ansiosta ja hän haki Helsingin yliopiston kanslerilta erikoislupaa suorittaa ylioppilastutkinto.
- Naimisissa oleville naisille tuli mahdolliseksi oikeus omaan ansiotyöhön vuonna 1919. Sitä ennen ansiotyöhön vaadittiin aviomiehen suostumus.
- Vuonna 1926 naiset alkoivat päästä esimerkiksi valtion virkoihin ilman erivapautusta sukupuolesta.
- Naiset saivat oikeuden päättää omasta sukunimestään mennessään naimisiin vuodesta 1986 alkaen. Sitä ennen naisen oli pakko ottaa aviomiehensä sukunimi. Nykyinen laki vuodelta 2019 korostaa oman nimen säilyttämistä avioliitossakin: ”Kummallakin puolisolla säilyy vihittäessä se sukunimi tai sukunimiyhdistelmä, joka hänellä oli avioliittoon mennessään, elleivät puolisot muuta sovi.”
Onneksi ajat ovat muuttuneet, mutta tuossa on vain muutama esimerkki siitä, miksi naistenpäivää vietetään ja miksi sillä on merkitystä. Kukkia ja suklaata enemmän toivoisin, että jokainen miettisi päivän merkitystä.
Naistenpäivä symboloi minulle myös naistenvälistä yhteenkuuluvuuden ja myötätunnon tunnetta. Sitä, että lakattaisiin ajattelemasta kuinka nainen on naiselle susi. Unohdettaisiin kateus, toisen mustamaalaaminen ja kilpailu. Yhtä köyttä vetämällä ja toisiamme kunnioittamalla ja arvostamalla saamme paljon enemmän aikaiseksi. Ei nimittäin ole mitään vahvempaa voimantunnetta kuin se, että saa tukea kanssasisarilta. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.
 |
| Léo-Paul-Samuel Robert: Kaiku, 1878. Kunstmuseum Bern, Sveitsi. |
Mutta myönnän, että iso merkitys on myös sillä, kuinka miehet meihin naisiin suhtautuvat. Jos miehet kokevat naiset uhkana ja alistavat meitä siksi valtansa tai väärinkäytösten alle, on maailman muuttaminen tasa-arvoisemmaksi vaikeaa. Kiitollisena pitää sanoa, että työurallani on aina ollut ympärilläni vahvoja naisia, joiden asiantuntijuutta ja ammattitaitoa olen saanut seurata vierestä. Jaamme yhdessä oppia toisillemme ja kannattelemme toisiamme. Se, että näkee vahvoja naisia ympärillään, sytyttää itsessäkin liekin, että minäkin voin pystyä tuohon. Nykyisessä miesvaltaisessa yksikössä ympärillä on onneksi myös tarpeeksi vahvoja miehiä, jotka pystyvät hyväksymään vahvat naiset keskelleen.
Tieto siitä, että olen itse tehnyt töitä saavuttaakseni sellaisen ammatin, josta nautin ja jossa saan toteuttaa itseäni, on mahtava. Kaikille ja kaikkialla tämä ei ole mahdollista. Tunne siitä, että työtäni ja ammattitaitoani arvostetaan rohkaisee ja vahvistaa identiteettiä. Tämä on tärkeää etenkin silloin jos tuntuu, että en ehkä osaakaan jotain. Epävarmuuden ja pelkojen hetkinä tarvitsee tukea ympärilleen ja vahvan pohjan, selviytymisvietin - minä pystyn tähän. Tälle tunteelle rakennetaan kestävä pohja vain yhteisesti tasa-arvoa edistämällä.
Hyvää naistenpäivää!
Aiempien vuosien naistenpäivän postauksia:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti