Iltatähti

*kaupallinen yhteistyö Varkauden Teatteri

Muistan lapsuudesta tilanteen, jolloin havahduin siihen huomioon, että aikuisillakin on omat persoonansa. He siis ovat muutakin kuin äitejä, isiä, enoja, setiä, tätejä, ukkeja ja mummoja. Löysimme serkkujen kanssa mummolan vintiltä enojen lapsuusaikaisia piirustuksia. Siellä oli huumorikuvien lisäksi muun muassa intiaaneja ja cowboy-hattuisia hahmoja. Piirustusten näkeminen havainnollisti konkreettisesti lapsen mieleeni sen, että hekin ovat olleet joskus lapsia. Hekin ovat piirtäneet paperille kiinnostuksen kohteitaan, iloa, surua ja unelmia. Tuon kokemuksen jälkeen olen yrittänyt muistaa aikuisenakin nähdä ”titteleiden” taakse. Äitiys, isyys, veljeys, sisaruus, ammatti- tai arvonimi eivät koskaan kerro siitä kuka oikeasti olet. Niiden taakse on helppo verhoutua, ettei tarvitse välttämättä paljastaa omaa persoonaansa. Kuka minä oikeasti olen?

Iltatähti. Ville-Veikko Valtanen, Marja Sundgrén, Mimmi Rantala, Tiina Ruutiainen ja Saara Saastamoinen. Kuva: Petteri Aartolahti.

Varkauden Teatterissa pyörii parhaillaan musiikkikomedia Iltatähti. Siinä kolme Iltatähti-nimisessä vanhainkodissa olevaa naista: Olga (Saara Saastamoinen), Eeva (Mimmi Rantala) ja Hertta (Marja Sundgrén) elävät samassa huoneessa. Elämä liikkuu lähinnä sängyn, vessan ja ruokataukojen välissä. Vanhainkoti. Sinne joko päästään tai joudutaan, mutta yleisessä keskustelussa tuntuu hyvin usein unohtuvan se, että jokainen vanhainkodin asukas on persoona. Inhimillinen ja elävä olento. Persoonat ja yksilöt katoavat vanhainkoti-sanan alle hieman samalla tavoin kuin vanhemmuudessa. Yleinen keskustelu määrittelee lukemattomia ja tiukkoja normeja sille, millainen on hyvä vanhempi ja hänen tehtävänkuvansa kasvattajana. Vaikka vanhemmuus olisi se kaikkein toivotuin asia elämässä, se ei lopulta kuitenkaan ole se persoona, kuka sinä oikeasti olet.

Useat meistä saavat kokea pitkän elämän. Pitkä elämä tuo eteen vanhuuden mukanaan tuomia haasteita esimerkiksi terveydessä. Iltatähti-näytelmässä Olga ja Eeva kärsivät jonkinasteisesta dementiasta tai lääkityksen sivuvaikutuksista, mutta Hertalla muisti pelaa. Kolmikon henkilökemiat ovat hauskaa seurattavaa. Olga kuvittelee pääsevänsä tsaarin tanssiaisiin, Eeva ihastuu tuon tuosta ja kokee pakottavaa tarvetta riisuutua, kun Hertta joutuu soljumaan huonetovereidensa vanavedessä.

Tarinan sivurooleissa ovat Iltatähdessä sivarina työskentelevä Jokke (Pietari Pentikäinen), Amerikasta lähtöisin oleva lääkäri (Jukka-Pekka Löhönen) sekä seurakunnan pastori (Ville-Veikko Valtanen) ja askarteluohjaaja Sirpa (Tiina Ruutiainen). Vähissä ovat ulkopuoliset sosiaaliset kontaktit, joita Olgalle, Hertalle ja Eevalle mahdollistuu. Sen sijaan naiset järjestävät päiviinsä (sekä toivottua että vahingossa tapahtuvaa) toimintaa ja säpinää omasta takaa.

Katsojalle ei ole aluksi aivan selvää mikä on totta ja mikä tarua. Musiikkiosiot kuljettavat katsojat Olgan, Eevan ja Hertan muistoihin sekä haavekuviin. Onko Olga todella tanssinut tsaarin tanssiaisissa, onko Eevalla ollut niin paljon intohimoisia suhteita kuin hän väittää, ja mikä on menneisyydestään vaikenevan Hertan salaisuus? Musiikkikohtaukset livebändin säestämänä ovat esityksen parasta antia. Etenkin vierailevana näyttelijänä toimivan Mimmi Rantalan (Eeva) ääni on niin tavattoman upea, että käsivarsissa kulkee esityksen aikana useasti kylmiä väreitä.

Iltatähti. Etualalla Jukka-Pekka Löhönen ja Mimmi Rantala. Kuva: Petteri Aartolahti.

Tarinassa vaikuttavimmat roolisuoritukset tekevät eroottisesti latautunut Eeva (Mimmi Rantala) ja vahvan persoonan omaava Hertta (Marja Sundgrén). Ville-Veikko Valtanen tanssittaa puolestaan lavalle niin oudon ja kammottavan yhdistelmän Dannysta ja Kekkosesta, että samaan aikaan naurattaa todella paljon ja näyttää niin pahalta, että on vaikea katsella. Näyttelijöillä on kyllä hämmästyttävä taito luoda henkilöhahmot eläviksi.

Musiikkikappaleet kuljettavat tarinaa hienosti ja saavat kyllä katsojankin jalan heilumaan. Mukana ovat muun muassa kappaleet: Sata kesää, tuhat yötä, Me tulemme taas, Eeva, America (musikaalista West Side Story), Lemmenloruja (Somethin’ stupid), Tuuliviiri ja Bohemian Rhapsody.

Etualalla Pietari Pentikäinen. Taustalla Ville-Veikko Valtanen, Mimmi Rantala, Saara Saastamoinen, Marja Sundgrén ja Jukka-Pekka Löhönen. Kuva: Petteri Aartolahti.

Iltatähti saa katsojat nauramaan, mutta pidin siitä, että se ei ollut pelkkää huumoria. Kohtausten sisään on käsikirjoitettu elämän nurjaa puolta, asioita, joihin ei välttämättä voi itse vaikuttaa. Näytelmässä joku kysyykin, että voiko dementia olla joskus, jossain tilanteessa myös hyvä asia? Kuinka käsitellä niitä kipeitä muistoja? Olgan, Eevan ja Hertan persoonat tulevat katsojille tutuiksi ja Iltatähdessä he ovat mitä ja keitä haluavat. Heihin ei yllä aika tai painovoima, ja samalla katsojana toivon, että saisin säilyttää oman persoonani läpi elämän. Että sen olemassaoloa ei kukaan missään vaiheessa unohtaisi.

Iltatähti. Jukka-Pekka Löhönen, Tiina Ruutiainen, Mimmi Rantala, Ville-Veikko Valtanen, Saara Saastamoinen ja Marja Sundgrén. Kuva: Petteri Aartolahti.

”Raila Leppäkosken musiikkinäytelmän on Varkauteen sovittanut esityksen ohjaaja Sarianne Tursas ja kyseessä on tuuletettu versio Ryhmäteatterin 90-luvulla tunnetuksi tekemästä hittinäytelmästä. Tämä riemukas ja kabareemainen musiikkikomedia sisältää häpeilemätöntä kasariestetiikkaa sekä parikymmentä musikaaleista, elokuvista ja radiosta tuttua kappaletta menneiltä vuosikymmeniltä. ”

Iltatähti -näytelmän esityskalenterin löydät täältä.