Martta Wendelin

*Näyttelyssä valokuvaaminen on kielletty ilman erillislupaa

Martta Wendelin: (teokset vasemmalta oikealle) Kaivolla, 1927,öljy kankaalle, yksityiskokoelma; Suihkukaivo Pinciolla, 1927, öljy kankaalle, yksityiskokoelma; Maisema, 1919, öljy kankaalle, yksityiskokoelma. 

Kuvittaja ja taidemaalari Martta Wendelinin (1893-1986) syntymästä tulee marraskuussa kuluneeksi 130 vuotta. Maaliskuussa 2023 avautunut Martta Wendelin - Kultahiekkaa ihmisten poluille -näyttely Valamon luostarin näyttelytilassa Heinävedellä on juhlavuoden päänäyttely.

Martta Wendelin Annivaarassa 1977. Kuva: Toivo Lumme/Tuusulan taidemuseo.

Itselleni Martta Wendelin on tutuin nimenomaan kuvittajana, mutta näyttely esittelee hänet myös taidemaalarina. Näyttely jakaantuu itsenäisiin teemoihin kuten Kukat, Valamo & Karjala, Maisemat, Muotokuvat ja Kuvitukset. Kukat ja puutarhanhoito tulivat vanhemmiten Wendelinille tärkeiksi, ja rakkaus kukkiin välittyy hänen maalauksistaan.

Martta Wendelin: Kukkia, 1930-40-luku, öljy kankaalle, yksityiskokoelma.

Järnefeltin opissa

Wendelinin aloittaessa Helsingin yliopiston piirustussalissa ja Eero Järnefeltin (1863-1937) opissa hän oli vasta 16-vuotias. Järnefelt oli tuolloin jo tunnettu ja tunnustettu taiteilija. Hänen tunnuslauseensa oli "Vain tosi on pysyväistä", ja realistinen kuvaustapa näkyi myös hänen opetuksessaan. Järnefelt tuki oppilaitaan säilyttämään henkilökohtaisen ilmaisutapansa ja puhui piirustuksen merkityksestä kaiken taiteen pohjana. Vuoden 1910 paikkeilla taiteessa alkoi kuitenkin tapahtua voimakasta uudistumista. Uusien taidemuotojen myötä piirustus menetti merkitystään maalauksen runkona, kun väriä alettiin arvostaa itsenäisenä taiteen keinona.

Taideopiskelijat jakautuivat kahteen leiriin. Toiset halusivat vapauttaa taiteen kaikista kahleista. Toiset jatkoivat perinteisessä, tuolloin hieman vanhanaikaiselta tuntuvassa akateemisen taiteen perinteessä. Martta pysytteli akateemisen taiteen perinteessä ja ansaitsi piirustusstipendin samana vuonna, kun valmistui Helsingin yliopistosta 1914. Martan saavuttama piirustusstipendi oli erittäin arvostettu ja tavoiteltu tunnustus, jonka turvin hän saattoi jatkaa yliopistolla vielä kahden vuoden ajan.

Opiskeluaika yliopistolla alkoi kulua loppuun ja Eero Järnefelt tiedusteli Wendeliniltä tämän tulevaisuuden suunnitelmista. Martta oli kertonut aikovansa piirustuksen opettajaksi. Järnefelt oli pudistanut päätään ja vastannut, että "Ei". Järnefelt oli jo aiemmin varoittanut Marttaa lähtemästä Pariisiin opiskelemaan. Hän oli perustellut kantaansa sillä, että hän itse tunsi Pariisin, eikä pitänyt sitä Martalle sopivana paikkana. Järnefelt kehotti Wendeliniä suuntaamaan Kööpenhaminaan, jos mieli lähteä ulkomaille. Matka jäi tuolloin tekemättä.

Martta Wendelin: Punapukuinen nainen, 1932, öljy kankaalle, yksityiskokoelma; Seuroissa kävijä, 1955, öljy kankaalle, Tuusulan taidemuseo.

Järnefeltin kanta piirustuksenopettajan ammattia kohtaan sai Martan ajattelemaan taiteilijuutta uudella tavalla. Wendelin ei koskaan ollut ajatellut ryhtyä taiteilijaksi: "Minusta taide oli vakavasti otettava asia, enkä olisi suonut taiteilijan nimeä muille kuin ansioituneille mestareille. Se oli arvonimi, ei ammattinimitys. (---) Mielestäni taiteilijalle oli tärkeää vapaus, vapaus olla oma itsensä, vapaus olla erilainen. Siihen aikaan halveksittiin piirustusta, muotokuvista puhumattakaan. Ei todellakaan haluttanut taiteilijaksi...", Wendelin kuvaili.

Martta yhdisti voimansa veljensä Oiva Wendelinin (1892-1919) kanssa, joka opiskeli yliopistossa kieliä. Heillä syntyi ajatus yhteisestä lastenkirjasta, jossa Martta toimisi kuvittajana. WSOY vastasi kirjaluonnokseen myöntävästi ja kutsui Martan vakituiseksi kuvittajaksi. Luonnoksena lähetetty kirja ilmestyi vuonna 1921 nimellä Kultaisilta päiviltä. Piirrokset on signeerattu vuosina 1917-1918. Kirjan kuvat ovat syntyneet aikana, jolloin maailma oli sotien myötä täynnä hätää ja kärsimystä. Kuvitukset ovat kuitenkin ammentaneet tunnelmansa Wendelinin lapsuuden maisemista: lehdoista, purjeveneistä, puutarhan hoidosta ja pihapiirin toimista.

Martta Wendelin: Maisema, 1919, öljy kankaalle, yksityiskokoelma.

Työ auttaa suruun

Kuolema vei Wendelinien perheestä lyhyen ajan sisällä monta perheenjäsentä. Keväällä 1919 Martan kaksi veljeä (Oiva 1892-1919; Eino 1903-1919) sairastuivat Suomessa riehuneeseen espanjantautiin ja kuolivat lyhyen sairauden jälkeen. Irma-sisko oli kuollut jo 1915 kurkkumätään, isä vuonna 1918. Merimiehenä toiminut Yrjö-veli (1891-1918) oli sairastunut ulkomailla ja menehtyi 1918. Vain vanhin veli Axel (1888-1971) jäi Martan lisäksi eloon ja perusti myöhemmin perheen. Perheeseen jäi enää Martta ja Ida-äiti, joka muutti tyttärensä luo Porvooseen.

Työpaikalla suuressa kirjankustannusliikkeessä riitti Martalle työtehtäviä. Hän huomasi pian, että piirtäjän tuli omaksua nopea mukautumiskyky, sillä tehtävät vaihtelivat aiheiltaan ja tekniikoiltaan. Yhteistyö eri ammattialojen edustajien kanssa oli tärkeää. Hän oppi ottamaan huomioon toisten näkökohdat ja toisten vaatimukset.

Wendelin oli saavuttanut työssään varmuutta ja tottumusta. WSOY:n taiteelliseksi johtajaksi 1921 palkattu Akseli Gallen-Kallela (1865-1931) arvosti Wendelinin työtä ja oli korottanut hänen palkkaansa. Korostus oli tuntuva, sillä silloinen kuukausipalkka kaksinkertaistettiin. Kuvittajan työ ei kuitenkaan antanut hänelle kaikkea mitä hän nuorena taiteilijana olisi halunnut tehdä. Hänessä eli kaksi taiteilijaa: piirtäjä, joka teki päivätyötä kuvittajana kustantajan antamissa rajoissa sekä taiteilija, joka pyrki esiin omissa maalauksissa.

Kotilieden kansikuvat

WSOY päätti vuoden 1922 lopulla perustaa uudenlaisen perhelehden, josta syntyi Kotiliesi. Lehti saavutti muutamassa vuodessa eniten levinneen aikakausjulkaisun menekin. Sen pyrkimys oli saada lehdelle hyvän sisällön edellyttämä edustava ulkonäkö. Kotilieden kansikuvat olivat aluksi ulkomailta ostettuja tai tunnettujen taideteosten väripainojäljennöksiä. Martta Wendelin kuvitti ensimmäisen Kotilieden kannen vuoden 1924 toukokuun vappunumeroon. Vähitellen hänen piirtämänsä kansikuvat yleistyivät.

Wendelin suunnitteli jokaisen piirroksensa nimenomaista lehden numeroa varten. Hän otti huomioon vuodenajan ja elämän erilaiset tilanteet. Kuvamaailmaan vaikutti vahvasti myös tilaajan eli lehden arvomaailma: kodin, perheen ja maaseudun työtehtävien korostaminen. Kun kuvat suunniteltiin suoraan kansikuviksi, ei niihin tarvinnut tehdä jälkikäteen vääristeleviä koon muutoksia. Kuvien taiteellinen taso on korkea ja niissä näkyy taiteilijan vahva piirustustaito sekä hyvä värisilmä. Värit ovat puhtaita ja ilmavia, mikä johtuu akvarelli- ja guassitekniikasta.

Kukaan tuskin tuolloin aavisti, että Wendelinin kuvitukset sata vuotta myöhemmin ovat saavuttaneet oman keräilyarvonsa. Kotilieden kuvitukset kertovat usein kodinhoidon tai maatalouden töistä. Ihminen ja työ muodostavat luonnollisen yhteyden, jossa koneellistunut maatalous oli vielä tuntemattomassa tulevaisuudessa. Perinteiset perhearvot näkyvät vahvana samoin kuin kolmen sukupolven yhteys. Nainen on kuvattu päähenkilönä, terveenä ja voimakkaana, josta kauneus syntyy.

Wendelinin kuvituksissa tai muussakaan taiteessa sota ei näy. Kotiliesi oli tuolloin vahvasti perhelehti. Sen levikkipiiriin kuuluivat lähinnä kodit ja kotirintama, kuten silloin sanottiin. Kotirintamalla oli tarkoituksenmukaistakin pitää yllä elämäntoivoa ja uskoa siihen, että elämä palaa rauhallisiin uomiinsa. Sotavuosien kansikuvissa Wendelin kuvasi aiempaa useammin naisen miehen tehtävissä tai niissä rakennettiin uutta kotia.

Siirtyminen taiteilijaksi

Martta Wendelin irtisanoutui WSOY:n palveluksesta 1925, jotta sai aikaa vapaaseen maalaamiseen. Hän teki edelleen kuvitustöitä useammalle toimijalle, mutta pystyi nyt itse määrittelemään, milloin piirsi ja milloin maalasi. Kuvitustöitä jatkui vuoteen 1960 saakka, jolloin hän antautui kokonaan maalaustyölle.

Martta Wendelin: Suojelusenkeli, 1959, öljy kankaalle, Martta Wendelin Seura/Tuusulan taidemuseo.

Koti merkitsi Martalle turvallista elämän keskipistettä ja sen sisältöä. Häntä ei houkutellut sellainen taiteilijan vapaus, joka pakotti kokemaan ja kuvaamaan ihmisen henkistä ja fyysistä pimeää puolta. Hän kuvasi töissään elämäniloa, puhdasta luontoa ja perheiden tavallisia toimia. Wendelinin koti sijaitsi 1930-luvulla Helsingissä, josta oli hyötyä työasioiden hoitamisen kannalta. Samalla hän tunsi siitä myös haittaa, sillä kaupunkiympäristö tuntui Wendelinistä vieraalta. Hän kaipasi maaseudulle, peltomaisemien ja metsien tuntumaan.

Martta Wendelin: Luostarin pelto, 1934, öljy kankaalle, yksityiskokoelma.

Yhteys Valamon luostariin

Martta vietti 1930-luvulla kolmena kesänä lomansa rauhallisessa Valamon luostarissa Laatokan saarella. Levottoman maailman vastapainona luostarisaarilla vietetty loma oli varmasti monille matkailijoille tärkeä kokemus. Martta on kertonut kerran olleensa Valamon luostarin pääkirkossa yksin piirtämässä, kun kirkkosali täyttyi kauniista laulusta. Luostarin poikakuoro harjoitteli jossain kirkkosalin alapuolella olevassa huoneessa. Heitä ei näkynyt, mutta laulu kantautui kirkkosaliin saakka.

Martta Wendelin: Laulajapoika Valamossa, 1935, lyijykynä paperille, yksityiskokoelma.

Valamon luostariin oli perustettu 1930-luvun alussa poikakoti, josta vähävaraisten perheiden pojilla oli mahdollisuus saada majoitus ja opetusta. Pojat saivat vartuttuaan ja ammatin opeteltuaan palata normaaliin elämään, mutta monet myös jäivät luostariin. Näistä pojista on muutamia luonnospiirroksia Martan lehtiöissä.

Martta Wendelinin Valamoa kuvaavat vesivärityöt ovat tulleet tutuiksi korttisarjana, joka syntyi alun perin kiitoksena luostarissa vietetyistä lomamatkoista. Korttisarjalla oli tarkoitus tukea luostarin kesäsiirtolaa ja koulukotitoimintaa. Kortit ehdittiin saada valmiiksi ja osa jo myytiin, kun toinen maailmansota ja talvisota syttyivät. Kortit jäivät Laatokan Valamoon, mutta originaalit alkuperäispiirustukset oli ehditty onneksi palauttaa taiteilijalle.

Kun Heinäveden Valamoon rakennettiin kirkkoa 1975-76, tehtiin Wendelinin korteista uudet painokset ja myynnistä saadut tulot tukivat kirkon rakennusrahastoa. Arkkipiispa Paavali vihki Kristuksen kirkastumisen muistolle pyhitetyn kirkon käyttöön kesäkuussa 1977.

Martta Wendelin: Valamo, "Vesper", 1930-luku, öljy kankaalle, yksityiskokoelma. 

Rauhan ja lohdun kuvia

Valamon luostariin toteutetuilta matkoilta on säilynyt paljon Wendelinin piirustuksia. Niillä on nyt runsaasti dokumenttiarvoa, koska ne ovat autenttisia kuvauksia paikoista ja henkilöistä, joita ei enää ole. Näyttelyn avajaisissa pääsin näkemään, kuinka nykyinen Valamon luostarin veljestö katseli Wendelinin kuvia Laatokan Valamon luostarista. Näky sykähdytti. Tuntui kuin historia ja nykyhetki olisivat kietoutuneet konkreettisesti toisiinsa.

Martta Wendelinin kuvia Laatokan Valamon luostarista muun muassa postikorttisarjaa varten.

Vaikka Laatokan Valamon luostari fyysisenä paikkana toisen maailmansodan myötä menetettiin, se elää edelleen Heinävedellä Valamon luostarissa. Ortodoksinen kulttuuri elää samanlaisena kuin Martta Wendelin sitä ensimmäisen vierailunsa jälkeen vuonna 1934 kuvaili: ”Niin olen ollut Valamossa. Ja miten ihana oli olo Siellä. Olen vieläkin sen lumoissa, ja vaikea on taas tottua tähän länsimaiseen kulttuuriin (…) kaiken sen rauhan, hartauden, ihanan luonnon ja ihmisten yksinkertaisen ystävällisyyden jälkeen.”

Martta Wendelin: Jumalanpalvelus kirkossa, 1938, peiteväri, Valamo-korttisarja, Tuusulan taidemuseo. 

Martta Wendelinin maalaamissa ja piirtämissä kuvissa kaikki on häkellyttävän kaunista. Nykymaailmassa pelkän kauneuden ja autuuden kuvaaminen tuntuu paikoin utopialta. Mutta ehkä se on juuri se syy, miksi Wendelinin kuvat ovat niin rakastettuja vuosikymmen toisensa jälkeen? Kun maailmalla tai omassa elämässä myllertää niin, ettei tahdo löytää rauhaa, Wendelinin kuvat tuovat lohtua. Ne ovat muistutus siitä mikä on tärkeää: ihmiset, luonto ja välittäminen; luonnosta ja toisista ihmisistä. Onni löytyy yksinkertaisista ja pienistä asioista suuren mammonan ja maineen sijaan. Ja mikä olisi parempi paikka esitellä rauhan ja lohdun kuvia nykyisessä maailmantilanteessa kuin Valamon luostari.

Martta Wendelin: Madonna ja mantelinkukka, 1938, guassi, yksityiskokoelma.

Martta Wendelin - Kultahiekkaa ihmisten poluille -näyttely

on esillä Valamon luostarin kulttuurikeskuksessa 7.4.2024 saakka.

Näyttely on toteutettu yhteistyössä Martta Wendelin Seuran, Valamon luostarin sekä Tuusulan taidemuseon kanssa.

Martta Wendelinin elämäkerta ilmestyy loppuvuodesta 2023 ja sitä on saatavilla ennakkoon Valamon luostarista. Kirjakauppoihin elämäkerta ilmestyy heti vuodenvaihteessa 2024.

Lähteet: Näyttelytekstit ja Jatta von Konowin teos: Martta Wendelin piirtäjä ja maalari, 1980, Kirjapaja.