Tunnelmia kiinteistöhallinnosta

Partanen & Lamusuo Oy: Evoluutio, 2014, digiprintattu lasi, koko noin 1500m2.

Nykyisin tuntuu, että tunnen työkaverini jo sen verran hyvin, että varsinaisia yllätyksiä pääsee harvemmin syntymään. Erilaiset persoonat, töiden tehtävänkuvat ja ammattitaustat eivät nouse enää niin usein ihmetykseni aiheeksi kuin aiemmin. Kunnes satuin käymään sairaalan ulkopuolella lounaalla työkaverini kanssa.

Istuimme pöytään syömään ja työkaverini kommentoi:

"Kerrankin tässä [kivennäisvedessä] on tarpeeksi kuplia."

Minä: Niin ja jännää, että se kuplavesi tuli suoraan hanasta, ja on vielä näin kylmää.

Tässä vaiheessa huomasin työkaverini hieman innostuneemman äänensävyn kun hän jatkoi:

"No tämä vesi ei voi tulla suoraan vesijohtovetenä, vaan se menee johonkin säiliöön, joka on jäähdytetty, koska se on näin kylmää, eikä tässä vedessä maistu myöskään kloori (---)"

Hänen juttunsa jatkui, mutta hän lopetti puheensa, kun huomasi ilmeisesti, että poskeni nykivät, kun yritin estää itseäni nauramasta.

Työkaveri: No mitä?

Minä: Ei kun alkoi naurattaa, kun aloin tässä kuunnellessani miettiä, että minä en voisi koskaan omien kavereideni kanssa edes päätyä tällaiseen keskusteluun, missä nyt olen. Että päädytään puhumaan vesijohtovedestä, kuplavedestä, ja lopulta ollaan miettimässä sen veden kulkua säiliöstä hanaan ja millainen se säiliö siellä tiskin alla on. Otit vielä tuollaisen innostuneen luentoäänensävyn. Minun kavereiden kesken puhe olisi loppunut siihen, että toinen sanoo: "Onpa hyvä, kun on tarpeeksi kuplia" ja minä vastaisin, että "Ja vesi on tarpeeksi kylmää". That's it.

Naurettiin molemmat ääneen, koska työkaverikin huomasi oman innostuneisuutensa äänensävyssään.

Tuntemani insinöörit ovat pääsääntöisesti luonteeltaan melko tasaisia, mutta näitä innostuneita äänensävyjä on monella. Harvoin, mutta joskus, kun he pääsevät jakamaan omaa osaamistaan ja asiantuntemustaan sitä saattaa ilmetä. (Ja silloin heidän pitäisi antaa näyttää se "innostuneisuus".) Kerroin tämän kuplavesitilanteen yhteydessä, kuinka eräs toinen työkaveri aloitti puheensa samanlaisella innostuneella "luentoäänensävyllä" kun kysyin, että mitä lyhenne VS3 pohjakuvassa tarkoittaa.

Työkaveri: VS3? Väliseinä. Ja se kolmonen siinä perässä tarkoittaa (--- ) [Hän jatkoi puhetta, mutta lopetin kuuntelemisen]

Minä: Ei, ei, ei, älä jatka. Minulle riittää se tieto, että se on väliseinä.

Huomasin, että hän oli hieman pettynyt, kun keskeytin hänen puheensa. Ei hän loukkaantunut, mutta huomasin, että katkaisin hänen innostuneen äänensävynsä. Nykyisin pystyn ottamaan vähän enemmän rakennus- ja kiinteistöalan "nippelitietoa" vastaan, sillä minulla alkaa olla jo vahvempi sanasto hallussa. Ei tule niin nopeasti tietoähkyä.

Kiinteistöhallinnon sanakirja

Osa teistä muistaakin, että aloin pitämään sanakirjaa itselleni vieraista lyhenteistä kun tulin taloon. En silloin aluksi varsinaisesti tarvinnut niitä mihinkään, mutta tuntui että ryhmäydyin joukkoon paremmin, kun edes ymmärsin, että mistä he puhuvat. Tälle sanakirjalle on hyväntahtoisesti naureskeltu koko sen ajan, kun olen kiinteistöhallinnossa ollut. Mutta voitte itse testata, tietäisittekö mitä nämä lyhenteet tarkoittavat:

• TMK = työmaakokous
• AJR = allianssin johtoryhmä
• APR = allianssin projektiryhmä
• LTO = lämmöntalteenotto
• IPI= instrumenttipaineilma
• IPT = integroitu projektitoteutus
• PT = päätoteuttaja [Tavallisille ihmisille tämä on kyllä personal trainer...]
• URPA = urakoitsijapalaveri
• KVR = kokonaisvastuurakentaminen
• "Puikkari" = puitesopimus [Minulle lyhenne on tarkoittanut aiemmin vain Puijonsarvea (night club)]
• PU = putkiurakka
• SU = sähköurakka
• PUSU = putki- ja sähköurakka. Tai niin he väittävät. Suhtautukaa tähän varauksella, sillä välillä he yrittävät huijata minua. En ainakaan itse uskaltaisi lähteä lyhentämään kyseisiä urakoita pusuina rakennusmiesten kuullen....
• IU = ilmanvaihtourakka
• RKI = rakennuskustannusindeksi
• SVTK = sadeveden tarkastuskaivo
• MV = maanvarainen [Minulle lyhenne on aina tarkoittanut mustavalkoista valokuvaa tai Museovirastoa]

Vaikka tälle sanakirjalleni on naureskeltu, on siitä alkanut olla hyötyä uusimpina tulleille työkavereille, jotka eivät myöskään ole rakennusalan ammattilaisia. Sitten kun itse kuvittelee vähän omahyväisesti hallitsevansa sanaston jo hyvin, niin joku työkaveri käyttää sanaa rampamuhvi. Rampamuhvi?!

Taidehistorioitsijana ymmärrän sanan muhvi ja se näyttää tältä:

Margarethe Ludendorff ja turkismuhvi. Kuva: Wikipedia.

Muhvi on siis käsipuuhka. Voitte kuvitella, että mielikuvat rampamuhvista ovat tämän tiedon valossa vähän erilaisia kuin mitä sana todellisuudessa tarkoittaa. Rampamuhvi on ilmeisesti jokin kierrettävä kiinnike.

Kokoushuoneen seinältä löydetty kaavio. Allekirjoitan kaavion rakenteineen kaikkineen.

Työhyvinvointia työkavereista

Olen kaikilla elämän osa-alueilla sellainen, että voin itse sitä paremmin mitä paremmin muut ihmiset ympärilläni voivat. Tämä pätee myös työkavereihin. Minulle on tärkeää henkilökemioiden toimiminen ja yhteistyökyky. (Lienee ihan yleisinhimillinen toive.) Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö koskaan saisi tulla ristiriitoja. Saa tulla, ja tuleekin, mutta ne tilanteet pitää puhua läpi ja selvittää, eikä haudata pahaa oloa pinnan alle.

Henkilökemioiden toimivuudella on myös se kääntöpuoli, että minun on todella vaikea henkisesti hyväksyä muutoksia työkavereiden suhteen. Nyt esimerkiksi tiedän, että eräs työkaveri lähtee jossain vaiheessa eläkkeelle. Sanoinkin eräässä viikkopalaverissa ääneen, että en pidä tästä. Mukava ja omalla tavallaan minulle tärkeä henkilö poistuu työyhteisöstä. Tietenkin ymmärrän luonnollisen työelämästä poistumisen, mutta en minä silti siitä pidä.

Samaisessa aamupalaverissa eräs toinen työkaveri tokaisi: "Henna, kun ei me jakseta sinun kanssa enää 30 vuotta." Johon kolmas työkaveri jatkoi: "Ja ei se olis kovin hyvä vetovoimatekijä meidän työyksikön kannalta, että täältä ei pääse pois, kun Henna ei päästä edes eläkkeelle."

Iloa arkeen on tuonut esimerkiksi tämä Rafael Wardin näyttelystä ostettu sateenvarjo.

Kun ilo ja innostus pitää purkaa

Alkuaikojen epävarmuuskamppailujeni jälkeen olen saanut olla täysin oma itseni, ja uskallan olla omassa yksikössäni juuri sellainen kuin oikeasti olen. Tämä aiheuttaa muissa edelleen välillä hilpeyttä ja ehkä vähän hämmästelyä. Mutta tunne on itse asiassa molemminpuolinen. Minulla on tarve purkaa ilo "pois kehosta", mikä näkyy nauruna tai innostuneisuutena. Tämän vuoksi en voi ymmärtää niitä työkavereita, jotka pystyvät olemaan tasaisen rauhallisia tilanteessa kuin tilanteessa.

Kysyinkin parilta työkaverilta, että eikö maailmassa ole mitään hetkeä tai tilannetta, että sisällä olisi sellainen ilo tai riemu, että se pitäisi purkaa ulos? Ei kuulema ollut. Molemmat kyllä sanoivat tuntevansa iloa ja riemua (sitä en epäile), mutta ei kuulema ole sellaista tilannetta, että sellainen tunteenpurkaus voisi tapahtua. En ymmärrä. Yritin vähän jopa lietsoa toista iloiseksi, mutten onnistunut siinäkään. "Paras" osoitus riemusta on tainnut olla tavalliseen äänensävyyn lausahdettu "Jee".

He kuitenkin tietävät minut ja tapani reagoida. Tämän vuoksi he osaavat jo odottaa tietynlaista reaktiota. Jälkikäteen ymmärsin, miksi eräs työkaveri toimi eräässä hetkessä niin kuin toimi:

Työkaverini kävi kuiskaamassa, että hänellä on minulle asiaa ja siirryimme ns. hiljaiseen tilaan.

Työkaveri: Et sitten ala kiljumaan tästä mitä nyt kerron....

Minä: Mitä? No ethän sinä nyt voi minulta tuollaista kieltää, kun en edes tiedä mistä on kysymys. [Aluksi tuntui, että tämä on "loukkaus" minun luonnollista reaktiota kohtaan.]

Hänellä oli iloisia uutisia, mitä muut eivät vielä tienneet (saivat kuulla seuraavalla viikolla), ja hän halusi pitää sen salassa. Ymmärsin asian kuultuani, että miksi hän oli pyytänyt minut hiljaiseen tilaan ja kielsi minua etukäteen kiljumasta, sillä vähän teki kyllä mieli...

Entäpä, löytyikö kiinteistöhallinnon sanakirjasta tuttuja lyhenteitä?