KYSin vaihtuvat näyttelyt

Olin kuukausi sitten Itä-Suomen yliopiston ja Kuopion taidemuseon järjestämässä tiedekahvila-tilaisuudessa, jossa keskusteltiin aiheesta Kulttuuri hyvinvoinnin lähteenä. Kanssani olivat keskustelemassa Kuopion taidemuseon intendentti Marja Louni ja kansanterveystieteen professori Jussi Kauhanen Itä-Suomen yliopistolta. Sairaalassa esillä olevasta taiteesta puhuttaessa Marja Louni kommentoi itse toivovansa, että sairaalaan astuessa ei välttämättä tulisi ensimmäisenä mieleen, että "Täällä minä saan nyt sen ikävän piikin, tai täällä minä saan jonkun ikävän uutisen. Että syntyisi myös positiivisia ja hyvän mielen viestejä taiteen kautta". Hän kertoi, että Kuopion yliopistollisen sairaalan Jorma Hautalan Lämmin horisontti-seinämaalaus tuo hänelle hyvää oloa: "Itselleni se on sellainen, että aina kun sen näen, tulee hyvä mieli, että 'Ai niin, täällä on tämä, jes.' Teos ottaa heti vastaan siinä aulassa ja kiinnittää huomion, saa hyvälle mielelle."

Tällaisia tuntemuksia minäkin haluaisin vahvistaa, sillä olen itse kärsinyt sairaalapelosta. (Sen vuoksi on hieman surkuhupaisaa, että työskentelen sairaalaympäristössä.) Toivon, että kokoelmateosten lisäksi myös vaihtuvat näyttelyt rikkovat jännityksiä ja ilahduttavat sekä potilaita, asiakkaita että henkilöstöä. Tällä hetkellä KYSissä on esillä tällaisia kokonaisuuksia:

Olli Lähdesmäki: Keltainen neliö I, Keltainen neliö II, Keltainen neliö III, Keltainen ympyrä, Musta neliö I, Musta neliö II, Musta neliö III, Hauras I, Hauras II.

Olli Lähdesmäki - Valokuvia

Olli Lähdesmäki on Lapinlahdella asuva valokuvaaja ja taiteen maisteri. Hän on aiemmin työskennellyt muun muassa valokuvauksen ja kuvataiteen opettajana. Hän jäi pari vuotta sitten eläkkeelle ja kertoo, että nyt hänellä on taas aikaa kokeilla valokuvauksen luomia mahdollisuuksia. Näyttelyn tekemistä on tukenut Pohjois-Savon Kulttuurirahasto.

Olli Lähdesmäen nimeämättömät valokuvat.

Lähdesmäki kuvailee valokuvien teemoja ja työskentelyään: 

"Olen kiinnostunut merkkien kielestä, miten yksityiskohdat muodostavat kuvallisia elementtejä, usein ne eivät esitä mitään. Rajauksen myötä niistä syntyy kuvia, jotka mahdollistavat katsojalle erilaisia tulkintoja. Monesti huomaan, että kuvista löytyy viittauksia kuvataiteen historiaan.

Kuvatessa viihdyn parhaiten vanhan metsän tunnelmassa - nykyisin yhä enemmän myös risukoissa. Useimmat kuvani ovat syntyneet lähes pihapiirissä. Käytän usein panoraamatekniikkaa ja pitkää teleobjektiivia, joka kutistaa perspektiiviä. Koetan pelkistää näkemisen väriksi, rytmiksi, usein vain pinnaksi. Yritän ratkaista näkemisen prosessia suhteessa kuvaan. Katse ei pysähdy kohteeseen vaan se tutkii yksityiskohtia koko ajan, lisäten näkemäänsä ajattelun. Onko näkeminen kubistista?"

Yksityiskohta Olli Lähdesmäen nimeämättömästä valokuvasta.

Olli Lähdesmäki: yksityiskohta valokuvasta Musta neliö III.

"Käytän kuvankäsittelyn mahdollisuuksia, mutta vain harkiten. Kaikki kuvat olisivat mahdollista tehdä myös perinteisellä filmitekniikalla. Tein 90-luvulla valokuvauksen lopputyöni yhdistämällä pimiössä negatiiveja samaan tapaan. Välillä kuvani ovat koosteita, välillä eivät. Tämä luo työskentelyyni mielenkiintoisen kontrastin", Lähdesmäki kertoo.

Olli Lähdesmäki: Rauta-aika.

"Tähän näyttelyyn tein myös sarjan neliönmuotoisia kuvia. En tallentanut itse kohdetta, vaan sitä mitä abstraktista siitä löysin. On vain rajaus, pinta, väri ja muoto. Mitä kuva viestii perustekijöiden avulla, ilman että tietää mikä kuvattava kohde on. Herättääkö se katsojassa enemmän ajatuksia ja mahdollisuuksia? Mielestäni kuvani ovat edelleen valokuvia. Tutkin, voiko valokuva lähestyä kuvataidetta menettämättä omintaan – hetken löytämisen ainutkertaisuutta", Lähdesmäki pohtii. Valokuvat on kuvattu ja tulostettu vuosina 2019-2023.

Olli Lähdesmäki: Keltainen neliö I, Keltainen neliö II, Keltainen neliö III, Keltainen ympyrä.

Olli Lähdesmäen valokuvia on esillä KYSin pääsairaalan
G2-käytävägalleriassa 30.1.2024 saakka.

Elisa Pennanen: Mökkiranta I-III, öljyväri kankaalle.

Elisa Pennanen - Kesäunelmia

Elisa Pennanen on harrastajamaalari ja -valokuvaaja Siilinjärveltä. Pennanen työskentelee KYSissä farmaseuttina ja proviisorina. Hän on nuoresta alkaen piirtänyt ja maalannut eri tekniikoilla. Pennanen sai rippilahjaksi ensimmäiset öljyvärinsä ja kameran, josta lähtien molemmat ovat olleet hänen tärkeimmät itseilmaisunsa välineet. Viime vuosina hän on hakeutunut kansalaisopiston kursseille kehittämään taitojaan ammattilaisten ohjauksessa.

Elisa Pennanen: Kallavesi II, öljyväri kankaalle.

Pennanen kertoo luonnon ja valokuvauksen innoittavan häntä maalaamaan:

"Inspiroidun yhä uudelleen luonnon kauneudesta. Luonto on minulle paikka, jossa rauhoitun. Metsässä ja veden äärellä asiat tuntuvat asettuvan mittasuhteisiinsa, ja kiire katoaa. Otan usein kameran mukaan luontoretkille. Kuvattava kohde saattaa olla pienen pieni yksityiskohta tai käsittää kokonaisen maiseman. Toisinaan käytän ottamiani kuvia maalausten lähtökohtana. Luodessani valokuvan pohjalta maalauksen, pyrin näyttämään, mikä valokuvassa sykähdytti minua. Valokuvaus ja maalaaminen käyvät näin eräänlaista vuoropuhelua keskenään, ja menetelminä ne täydentävät toisiaan."

Elisa Pennanen: Omenapuu kukkii; Mustikat; Niitty, öljyväri kankaalle.

Elisa Pennanen: Pisarat, öljyväri kankaalle.

Elisa Pennasen Kesäunelmia -näyttely on esillä KYSin Kaarisairaalan 4.kerroksessa,
dialyysiosastolla joulukuun loppuun 2023 saakka.

Sinikka Vesterinen: Välkettä, 2022, sekatekniikka.

Sinikka Vesterinen - Unelmia ja välkettä

Sinikka Vesterinen on taidehistorioitsija, joka teki työuransa museoalalla. Nykyisin hän on siirtynyt maalaustaiteen ja keramiikan pariin. Hän on kuulunut Kuopion Kuvataideseura Arttiimiin vuodesta 2008 alkaen.

Vesterinen on tuonut KYSin pääsairaalan näyttelyvitriiniin keraamisia veistoksia ja värikkäitä installaatioita.

Sinikka Vesterinen: Tukka tuulessa, 2023, keramiikka, kultalasite; Näin se tehtiin, 2023, keramiikka, kultalasite.

Sinikka Vesterisen Unelmia ja välkettä -näyttely on esillä
pääasairaalan pääaulan vitriineissä 30.11.2023 saakka.

Minä tiedän, että nämä vaihtuvat näyttelyt tuottavat iloa, vaikka harvemmin olen itse kuulemassa katsojilta suoraa palautetta. Silloin tällöin saan sähköpostia, jossa kiitellään, mutta eniten ovat tainneet antaa suoraa positiivista palautetta potilaskuljettajat. He kävelevät sänkyjen ja potilaiden kanssa sairaalan käytäviä edestakaisin. Joku heistä onkin joskus sanonut, että he eivät ehdi päivän aikana katsoa teoksia kunnolla, joten käyvät työpäivän jälkeen tutustumassa näyttelyihin, kun huomaavat teosten vaihtuneen.

Sairaalan infopisteiden työntekijöiden lisäksi haluan välittää julkiset kiitokset myös potilaskuljettajille, sillä näiden työntekijäryhmien asiakaspalvelua olen päässyt sivusilmällä seuraamaan. Olette aina kohdatessa olleet iloisia ja hymyileviä, tervehtineet ja auttaneet minuakin tarvittaessa. Muistan muun muassa kerran, jolloin eksyin itse sairaalan kellarikäytäville ja potilaskuljettaja opasti minut takaisin tutulle reitille. Avuliaisuus on asia, jota työkavereissa arvostan, vaikka työskenneltäisiinkin eri yksiköissä ja tehtävissä. Kiitos, kun saatte minut hymyilemään.