Grönbärjit kehystettynä

Kehystyksellä on väliä, kuten jo aiemmin syksyllä kirjoitin. Nyt kävin kehystyttämässä lisää Herman Grönbärjin (1875-1958) taidetta. Te, ketkä ette ole vielä lukeneet tarinaani huikeasta kirpputorilta löytyneestä luonnoskansiosta josta nämäkin teokset ovat, suosittelen lukemaan Herman Grönbärj ja Herman Grönbärj osa 2 tekstit. Taiteilija ja luonnoskansion sisältö on edelleen tutkimuksen alla, mutta etenee hitaasti. Tiedonmuruja löytyy lisää silloin tällöin, mutta enemmän tämän asian selvittäminen on eräänlainen harrastus vailla aikatauluja.

Mielestäni mielenkiintoisimpia ja kauneimpia luonnoksia olen kehystänyt pikku hiljaa sillä uskon, että uv-suojatun lasin alla teokset säilyvät paremmin ja pidempään kuin päällekkäin yhdessä pinkassa. Olen tosin hankkinut happovapaata paperia, jonka väliin luonnokset kansiossa laitan, jotta värit ja paperit eivät hankaudu toisiaan vasten. (Entisen museoammattilaisen persoona elää minussa myös kotioloissa.)

Se on iso muutos, kun näkee teoksen ensin pelkkänä paperin palasena, kunnes se muuttuu kehysten myötä toisella tavalla taiteeksi. Olen tarkka kehysten suhteen, sillä haluan niiden sopivan teokseen. En ikinä mieti sitä, että kuinka eri kehykset sopivat toisiinsa, vaikka välillä ihailenkin yhtenäisesti kehystettyjä tauluseiniä sisustuslehdissä.

Tässä pienessä pastellivärein toteutetussa asetelmamaalauksessa idea kehyksiin syntyi pöydällä näkyvästä metalliastiasta. Mallailimme kehystäjän kanssa muutamaa eri vaihtoehtoa samasta sävymaailmasta, mutta pidin tästä eniten. Pidän siitä, että kehystäjä tekee omia ehdotuksiaan, luotan heidän ammattitaitoonsa, mutta uskallan sanoa rohkeasti mielipiteeni jos olen eri mieltä. Tässä kehysten ulkoreunan patina ja sisäreunan kiilto tuovat mieleeni pöydällä olevan astian.

Pastellimaalaus on kiinnitetty hieman kellertävälle pohjapahville ja sitä jätettiin tarkoituksella näkyviin, jotta se korostaa teoksen sävyjä. Vihreä passepartout toistaa puolestaan teoksen vihreitä värejä.

Toinen kehystetty teos on paperille tehty öljymaalaus. Tässä on käytetty samanväristä passepartout'ta kuin aiemmassa työssä, mutta alla oleva keltainen pohjapahvi on kirkkaamman keltainen (mikä ei kuvasta valitettavasti juurikaa erotu).

Öljymaali kiiltää paperin pinnassa melko paljon jo itsestään, jolloin korostuu entisestään heijastamattoman uv-lasin tärkeys. Käytän kehysten kanssa nykyisin vain heijastamatonta uv-lasia, sillä teokset näyttävät siltä kuin niissä ei olisi lasia lainkaan. Jos näissä olisi ns. peruslasi, kuvissa näkyisi minun kasvoni ja kameran heijastus. Nyt lasin voi unohtaa kokonaan ja teos saa olla pääosassa. Inhoan eniten sitä, jos jossain pitää seilata taideteoksen edessä edestakaisin sen vuoksi, että heijastukset estävät näkymän. Hyvät ammattikehystäjät osaavat tarjota asiakkaalle sen tavallisen lasin vaihtoehdoksi heijastamatonta lasia. Vaihtoehtoesimerkit näkemällä jokainen voi itse päättää kumpaanko lasiin päätyy. Myönnän, että näissä on jonkinmoinen hintaero, mutta olen itse ajatellut asian niin, että jos haluan panostaa kehystykseen valmiskehyksistä poiketen, se kannattaa tehdä kunnolla. Enkä ole katunut ainuttakaan kehystystyötä.

Tähän kukkamaalaukseen valikoitui tällaiset antiikkipatinoidut kehykset, joissa patina on vihertävää. Sopii mielestäni erinomaisesti maalauksen värimaailmaan. Vaikka molemmat teokset ovat signeerattuja, uskon näiden siitä huolimatta olevan luonnoksia. Herman Grönbärjin kansiosta nimittäin löytyy muitakin pieniä ja signeerattuja teoksia, joiden tiedän olleen luonnoksia suurempiin, varsinaisiin maalauksiin. 

Se tunne, kun pääsee hakemaan teoksia kehystäjältä ja näkee lopputuloksen, tuntuu kuin antaisi itselleen joulu- tai syntymäpäivälahjan. On samaan aikaan jännittynyt ja innoissaan.