Kehystettyjä

Herman Grönbärj, ajoittamaton.

Kotoa löytyy useampia teoksia, jotka ovat odottaneet kehystystä päästäkseen seinälle, osa jopa vuosia. Kehystys on parhaimmillaan mukavaa, koska sillä saa teokseen lisää luonnetta. Välillä kehysten valitseminen on todella vaikeaa, vaikka apuna olisi ammattilainen. Emmi Tavelan teoksen kehystys oli haastavaa, mutta siinä kaikki kunnia onnistuneesta lopputuloksesta kuuluu kehystäjälle. Tykkäsin kehystäjän ehdottamasta koristelistasta todella paljon.

Marja Pirilä: Strinbergin huoneissa 2 - juuri kun kuljen täällä, 2017, pigmenttivedos.

Marja Pirilän valokuvateoksen kanssa oli myös ongelmia. Teoksessa on unenomainen tunnelma ja minulle tärkein katseenvangitsija on tuo sängyn takaa kajastava "auringonnousu". Tarkempia ajatuksiani teoksesta voitte lukea tekstistä Kolmas tila, kuin mielentila. Hopeanvärisissä puukehyksissä on aavistus sinisävyistä patinaa, joka heijastaa valoa. Lopputulos on ihan hyvä, mutta en saanut tästä niin voimakasta vau-elämystä kuin Emmi Tavelan tai Herman Grönbärjin kehystyksestä.

Maria Laine, nimeämätön, 2005.

Kaikkein helpoimpia kehystää ovat mustavalkoiset teokset. Niissä toimii mielestäni monenlaiset mustat ja graafiset kehykset. Teoksen tunnelmaa saa hieman vaihdeltua aukkopahvin värisävyllä. Maria Laineen teoksessa valittiin hieman harmahtava aukkopahvi. Mustat kehykset ovat lievästi viistot sisäänpäin, jolloin valo tulee mustiinkin kehyksiin hieman toisella tavalla kuin sileistä ja suorista kehyksistä.

Päivi Hintsanen: Poissa - Absent 13, vedos 1/5; Poissa  - Absent 4, vedos 1/5, pigmenttivedokset. Enon maalaama maisemataulu. Kaisa Törmänen: Piä luontois luonais haltijais harteillas, 2017. 

Sitten kun on onnistunut valitsemaan teokselle sopivat kehykset, joutuu kotona sen haasteen eteen, kuinka sommittelee uuden teoksen jo olemassa olevien teosten joukkoon. Tässä kuvakollaasissa on hyvin erilaisia teoksia, mutta kehysten samansävyiset värit eivät laita niitä riitelemään keskenään. Vasemmassa reunassa olevat Päivi Hintsasen vedokset ostin jo Jyväksylän vuosina, mutta ne pääsivät vasta nyt seinälle. Halusin teokset nimenomaan samaan kehykseen ja päällekkäin. Korkea ja kapea kehystys on helpompi sommitella muiden teosten joukkoon kuin matala ja kapea. Aina uuden kehystyksen valmistuessa kodin taideteokset joutuvat ainakin osittain järjestäytymään uudelleen.

Arvid Järnefelt, ajoittamaton.

Yksi vaikeimmista ja onnistuneimmista kehystyksistä on mielestäni tämä Arvid Järnefeltin pastelliteos. Pohjalla on ruskea paperi ja maisema on toteutettu monenvärisillä liiduilla. Ajattelin etukäteen, että tähän ei koskaan löytyisi oikeanlaisia kehyksiä. Tässäkin tapauksessa kiitokset kuuluvat ammattikehystäjälle. Värilliset aukkopahvit kehystävät paperityötä kauniisti ja ruskeat puukehykset sopivat mäntymaisemaan hienosti. Tämä teos tosin pyörii nyt itsekseen paikasta toiseen, sillä sen kaveriksi on vaikea löytää tauluparia.

Kehystyttäjissä on ymmärtääkseni kahdenlaisia tapauksia. Niitä, jotka valitsevat kehykset sisustuksen ja muiden jo kehystettyjen teosten kanssa yhteneväisiksi. Sitten on meitä, jotka yksilöivät jokaisen kehystyksen teoksen mukaan. Tämä viimeinen tapa on mielestäni vaikeampi, mutta tekee enemmän oikeutta teoksille. Toisaalta, kehystyksen suhteen lopputulos ei ole enää taiteilijan itsensä käsissä, vaan teoksen ja kehystyksen yhteisvaikutelma on kehystäjän ja tilaajan "mielipide". 

Kehystättekö teoksia ja kuinka suhtaudutte eri teosten yhdistelemiseen sisustuksessa?