Lohjan Pyhän Laurin kirkko

Paavolan tammen lisäksi toinen Lohjan päänähtävyys oli Pyhän Laurin kirkko. Vuosien 1470-1490 välillä rakennettu kirkko on Suomen kolmanneksi suurin keskiaikainen kirkko Turun tuomiokirkon ja Naantalin luostarikirkon jälkeen.  Kirkon terävä harjakatto kohoaa komeasti 34 metrin korkeuteen ja pinta-ala on noin 675m2. Lohjan kirkkoa pidetään Hattulan Pyhän ristin kirkon ohella Suomen merkittävimpinä kuvakirkkoina runsaiden seinä- ja kattomaalausten vuoksi. Hattulan kirkossa vierailin kesällä 2013, jolloin ihastelin sen värikkäitä seinämaalauksia. Kyseinen kirkko nousi monien muidenkin mielenkiinnon ja vierailun kohteeksi viimeistään 2022, kun Anneli Kanto julkaisi Hattulan kirkon maalausprojektia kuvaavan romaanin Rottien pyhimys (Gummerus).

Minulla oli parasta aikaa viimeiset sivut luettavana Rottien pyhimyksestä, kun vierailin Lohjan kirkossa. Hämmästyin, että romaani voisi miltei yhtä hyvin kertoa Lohjan kirkosta, sillä kuvaohjelma on hyvin pitkälle samanlainen kuin Hattulassa. Maalaukset ovat valmistuneet vuosien 1510-1522 aikana. Maalaria tai maalausryhmää ei tunneta nimeltä, mutta tyyliseikkojen perusteella on päätelty, että ryhmän johtaja olisi ollut Keski-Ruotsissa vaikuttaneen Albertus Pictorin opissa. Saman maalausryhmän on arveltu maalanneen myös Hattulan Pyhän Ristin kirkon maalaukset. Tämän vuoksi Lohjan ja Hattulan kirkkoja pidetäänkin eräänlaisina "sisarkirkkoina".

Pyhä Laurentius, 1400-luvun alkupuoli.

Pyhä Laurentius.

Pyhän Laurentiuksen kuolema.

Lohjan kirkko on pyhitetty pyhälle Laurille eli Laurentiukselle. Perimätiedon mukaan Laurentius toimi Rooman kirkon diakonina 200-luvulla keisari Valerianuksen aikaan. Hän kärsi marttyyrikuoleman, kun hänet tuomittiin poltettavaksi halstarilla. Tämän vuoksi Laurentius kuvataan halstari kädessä. Halstari on kuvattuna myös Lohjan vaakunaan. Laurentiuksen kuolinpäivänä pidetään 10. elokuuta 258, mikä on Suomessa edelleen Laurin nimipäivä. Roomassa Laurentiuksen haudan päälle ja hänen muistokseen on rakennettu San Lorenzo fuori le Mura -kirkko. Nykyisin Pyhää Laurentiusta pidetään mm. köyhien, palomiesten, tulen käsittelijöiden, kokkien, koululaisten, leipurien, oluenpanijoiden, kirjastonhoitajien, majatalonpitäjien sekä mehiläisten suojeluspyhimyksenä.

1.Mooseksen kirja: Maailman luominen ja ihminen paratiisissa.

Kirkon kuvakertomus alkaa kuorista, kirkkosalin etelälaivan itäpäästä, johon on kuvattu maailman luominen ja Paratiisin puutarha. Kirkon seinämaalausten lahjoittajana on mahdollisesti ollut Raaseporin käskynhaltijana vuosina 1490-1513 toiminut Tönne Erikinpoika Tott.

"Tämä on kertomus siitä, kuinka taivas ja maa saivat alkunsa silloin kun ne luotiin. Siihen aikaan, kun Herra Jumala teki maan ja taivaan, ei maan päällä ollut vielä yhtään pensasta eikä edes ruoho ollut noussut esiin, sillä Herra Jumala ei ollut antanut sateen kastella maata eikä ihmistä vielä ollut maata viljelemässä. Mutta maasta kumpusi vettä, ja se kasteli maan pinnan. Ja Herra Jumala muovasi maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän henkäyksen. Näin ihmisestä tuli elävä olento." (1.Mookseksen kirja 2:4-8)

Naisen luominen.

"Näin ihminen antoi nimet kaikille karjaeläimille, kaikille linnuille ja kaikille villieläimille. Mutta ihmiselle ei löytynyt sopivaa kumppania. Silloin Herra Jumala vaivutti ihmisen syvään uneen ja otti hänen nukkuessaan yhden hänen kylkiluistaan ja täytti kohdan lihalla. Herra Jumala teki tästä kylkiluusta naisen ja toi hänet miehen luo." (1. Moos. 2:20-22)

Paratiisista kartoitus.

Paratiisista karkoitus on kuvattu maailman luomisen vieressä olevalle ikkunaseinälle. Anneli Kanto on kuvaillut Rottien pyhimys -kirjaan hymyilyttävän kohdan saman aiheen maalaamisesta Hattulan kirkkoon:

"Andreas harppoi Aatamin ja Eevan edessä oikealle ja vasemmalle.

-Enkeli on melko hyvä, hän myönsi mutta huomasi sitten uuden vihastuksen aiheen:

-Jumalan luiden tähden, kuka saatanan häpeäsäkki on maalannut Aatamille ja Eevalle saunavihdat? Raamatussa sanotaan, että he peittivät häpynsä viikunanlehdin. Minä en tiedä, millainen on viikunapuu tai viikunanlehti, mutta sen tiedän, ettei se ole saunavihta!" (s.98)

Jeesuksen ja Marian sukupuu.

Raamatun kuvakertomus jatkuu myötäpäivään kirkkosalin ympäri ja päättyy Viimeiseen tuomioon kuorin itäpäässä. Kirkkovuoden järjestystä noudattaen eteläseinän ja vastaavien holvien pääasiallisina kuva-aiheina ovat Neitsyt Marian ja Jeesuksen elämänvaiheisiin liittyvät sommitelmat. Näistä keskeisimpänä on eteläisen sisäänkäynnin länsipuolella koko seinän täyttävä Jeesuksen ja Marian sukupuu.

Kirkon länsipää holvivaippoineen on omistettu Jeesuksen julkiselle toiminnalle, ihmeteoille sekä Kristuksen kärsimyshistorian yksityiskohtaiselle kuvaukselle.

Jeesus parantaa lesken pojan kuolleista tai Jeesus herättää Lasaruksen kuolleista.

"Pian tämän jälkeen Jeesus lähti Nainin kaupunkiin, ja hänen kanssaan kulkivat opetuslapset ja suuri joukko ihmisiä. Kun hän oli jo lähellä kaupungin porttia, sieltä kannettiin ulos kuollutta, leskiäidin ainoaa poikaa, ja äidin mukana oli runsaasti kaupungin väkeä. Naisen nähdessään Herran kävi häntä sääliksi, ja hän sanoi: 'Älä itke'. Hän meni paarien viereen ja kosketti niitä, ja kantajat pysähtyivät. Hän sanoi: 'Nuorukainen, minä sanon sinulle: nouse!' Silloin kuollut nousi istumaan ja alkoi puhua, ja Jeesus antoi hänet takaisin äidille." (Luuk. 7:11-15)

Jeesus parantaa sokean.

"Tien sivussa Jeesus näki miehen, joka oli syntymästään saakka ollut sokea. Opetuslapset kysyivät häneltä: 'Rabbi, kuka on tehnyt sen synnin, jonka vuoksi hän on syntynyt sokeana? Hän itsekö vai hänen vanhempansa?' Jeesus vastasi: 'Ei hän eivätkä hänen vanhempansa. Niin on tapahtunut, jotta Jumalan teot tulisivat hänessä julki. Nyt, kun on vielä päivä, meidän on tehtävä niitä tekoja, joita lähettäjäni meiltä odottaa. Tulee yö, eikä silloin kukaan kykene tekemään työtä. Niin kauan kuin olen maailmassa, minä olen maailman valo.' Näin sanottuaan Jeesus sylkäisi maahan, teki syljestä tahnaa, siveli sitä miehen silmiin ja sanoi: 'Mene Siloan altaalle ja peseydy.' Altaan nimi merkitsee: lähetetty. Mies meni, peseytyi ja palasi näkevänä." (Joh. 9:1-7)

Jeesus parantaa sokean ja mykän miehen.

"Sitten Jeesuksen luo tuotiin sokea ja mykkä mies, jota vaivasi paha henki. Jeesus paransi hänet, niin että mies puhui ja näki." (Matt. 12:22)

Kristuksen kärsimyshistoria.

Kristuksen kärsimyshistoria.

Pietà - Maria pitelee sylissään kuollutta poikaansa.

Kärsimyshistorian kuvaus päättyy pääsiäisen ja helluntain tapahtumiin pohjoisseinän länsiosassa. Sakaristoon johtavan oven yläpuolella on valtavan kokoinen Pyhä Kristoforos Jeesus-lapsi olallaan. Kuva-aiheen paikka on harkittu tarkoin, sillä Kristoforoksen uskottiin suojelevan äkilliseltä kuolemalta. Tämän vuoksi hänen kuvansa tuli näkyä ensimmäisenä asehuoneesta kirkkosaliin astuville seurakuntalaisille.

Pyhä Kristoforos.

Anneli Kanto on tallentanut Hattulan kirkossa olevan Kristoforoksen tarinan Rottien pyhimykseen:

"Sitten hän vilkastui, osoitti sakariston ovea ja kysyi aivan selkeällä ja innostuneella äänellä, maalattiinko oven yläpuolelle Jumalan kuvaa.

Kysymys oli typerä ja osoitti tytön tietämättömyyden, mutta koska Andreas oli pitkämielinen kristitty, hän valisti tietämätöntä pakanaa, ettei siinä ollut Jumala vaan Kristoforos, alun perin sotilas, suuri ja ruma kuin mikä, oikea koirankuonolainen niin kuin kaikki libyalaiset, jotka tunnetusti ovat koiranpäistä kansaa. Hänen nimensä oli Rebrebus ja hän halusi palvella suurinta kuningasta ja meni Kaanaan kuninkaan palvelukseen, mutta kuningas pelkäsikin Belzebubia eli Suurta Saatanaa. Niinpä Rebrebus meni Saatanan palvelukseen, mutta tämä taas pelkäsi Kristusta. Silloin Rebrebus halusi palvella Kristusta mutta ei löytänyt häntä. Erakko kastoi hänet ja käski palvella Kristusta kantamalla ihmisiä joen yli, kun hän kerran oli suuri ja vahva mies.

Eräänä yönä Rebrebus kuljetti joen yli pienen lapsen, joka oli niin painava, että mies horjui ja virta oli viedä heidät molemmat mukanaan. Vastarannalla lapsi sanoi, ettei ole ihme, jos taakka tuntui painavalta. Olet kantanut Kristusta, jonka harteilla on koko maailman syntien paino. Siten Rebrebuksesta tuli Kristuksen kantaja eli Kristoforos.

-Sinä päivänä kun ihminen näkee Kristoforoksen, hän on varjeltu pahalta äkkikuolemalta. Siksi kuva on suuri ja vastapäätä kirkon ovea. Kun väki tulee kirkkoon, Kristoforos on heidän silmiensä edessä, Andreas lisäsi." (s.122-123)

Lähes koko kuorin pohjoisosan täyttävää Viimeistä tuomiota edeltää kuva vedenpaisumuksesta, joka on ainutlaatuinen Suomen keskiajan kirkkotaiteessa.

Vedenpaisumus.

"Niin tuli vedenpaisumus neljäksikymmeneksi päiväksi maan päälle. Vedet nousivat ja nostivat arkin irti, niin että se kohosi korkealle maasta. Vedet paisuivat ja lisääntyivät suuresti maan päällä, ja arkki ajalehti veden pinnalla. Ja vedet paisuivat paisumistaan, kunnes korkeimmatkin vuoret peittyivät. Vesi nousi, ja vuoret jäivät viisitoista kyynärää veden alle. Silloin tuhoutuivat kaikki maan elävät olennot, linnut, karjaeläimet, villieläimet ja kaikki maan päällä vilisevät pikkueläimet sekä kaikki ihmiset. Kaikki kuivalla maalla elävät olennot kuolivat, kaikki, joissa oli elämän henkäys." (1. Moos. 7:17-22)

Viimeinen tuomio.

Viimeinen tuomio.

Teologista kuvaohjelmaa täydentävät kuvaukset pyhien henkilöiden elämästä. Pilareihin on maalattu apostoleja sekä marttyyreja. Pilareiden pyhimyskuvat liittyvät myös niiden alla sijainneisiin sivualttareihin. Maalausten perusteella kirkossa on ollut todennäköisesti Pyhän Barbaran ja Pyhän Martin alttarit.

Pyhä Sebastian.

Kirkko on täynnä värikkäitä kuvia, joiden kertomuksia tutkiessa menee aikaa. Itselleni merkityksellisimmät kuvat löytyvät aina Maria-aiheista.

Neitsyt Marian ilmestys.

Neitsyt Marian kruunaaminen.

Suojaviittamadonna.

Yksi kauneimmista Neitsyt Mariaan liittyvistä kuvauksista (Neitsyt Marian ilmestyksen lisäksi) on tämä niin sanottu katolilainen Suojaviittamadonna (ital. Madonna della Misericordia) tai ortodoksinen Jumalanäidin suojelus (Pokrova). Siinä seurakuntalaiset, tai muut suojelusta tarvitsevat, ovat kerääntyneet Neitsyt Marian levittämän viitan alle kuin siipien suojaan.

Kuva juontaa juurensa 900-luvulle, jolloin Neisyt Marian kerrotaan ilmestyneen Blahernan kirkossa Konstantinopolissa pyhälle Andreakselle (Kristuksen tähden houkka) ja hänen oppilaalleen Epifanokselle. Miehet näkivät kuinka Neitsyt Maria saapui kirkkoon ja käveli alttarille. Hän otti harteiltaan viitan ja levitti sen suojelevasti seurakunnan ylle. Ilmestys toi uskoa seurakuntalaisille, ja pian Konstantinopolia piirittäneet saraseenit saatiin karkotettua kaupungin ympäriltä.

Neito ja yksisarvinen.

Kirkon yhdestä kattoholvista löytyy myös ei-niin-kristillinen kuvaus Neidosta ja yksisarvisesta. Keskiajalla tarinat yksisarvisesta olivat Euroopassa erittäin suosittuja ja usko yksisarvisten olemassaoloon säilyi aina 1800-luvulle saakka. Kenties kuuluisin kuvaus Neidosta ja yksisarvisesta sijaitsee Musée de Clunyssa Pariisissa. Kyseessä on 1400-luvun gobeliini.

Tarina Neidosta ja yksisarvisesta on kuvattuna Lohjan kirkon lisäksi myös Hattulan kirkkoon, kuten Anneli Kanto kirjassaan Rottien pyhimys kirjoittaa:

"Martinus kertoi Pelliinalle, että yksisarvinen oli ainoa eläin, joka vapaaehtoisesti jätti Paratiisin onnenmaan ja seurasi Aatamia ja Eevaa karkotukseen. Vaikka yksisarvinen oli lempeä, se oli vaarallinen kuin susi. Kynsien ja hampaiden sijaan sillä oli miekan kaltainen pitkä sarvi, jolla se helposti keihästi ihmisen, survaisi vatsasta läpi niin että sarvi tuli selkäpuolelta ulos ja ihminen kuoli siihen paikkaan kuin seinään lyöty lude.

Yksisarvista Martinus ei ollut nähnyt, sillä eläin oli ylen harvinainen, mutta hän tiesi, että se muistutti kaurista ja hän oli nähnyt yksisarvisen pitkän, kierteisen sarven. Siitä valmistettu juoma paransi taudit ja antoi ihmeelliset hengen voimat, joilla pystyi lukemaan toisten ihmisten ajatuksia niin kuin yksisarvinenkin pystyi ihmisten ajatuksia lukemaan. (---) Martinus haaveili ja lisäsi, että neitsyttä yksisarvinen ei vahingoita, vaan painaa nöyrästi vaarallisen päänsä tämän syliin ja sallii neidon solmia nauhan kaulaansa.

(---) Martinus opetti Pelliinalle yksisarvisen tarinaa ja selitti, että kuvaan tulevat miehet olivat metsästäjiä ja edustivat pahuutta, mutta neitsyt oli hyvyyden ja puhtauden vertauskuva." (s.280-281, 283)

Triumfikrusifiksi.

Lohjan kirkon keskiaikaisesta irtaimistosta on säilynyt vain muutama puuveistos, joista merkittävin on kuoripilarien väliin sijoitettu triumfikrusifiksi. Krusifiksi on valmistettu punahongasta 1400-luvun lopulla ja sen arvellaan olevan kotimaista tekoa. Ristiinnaulittu on valmistettu haapapuusta.

Ainoa 1800-luvun sisustuksesta muistuttava kokonaisuus on uusgoottilainen saarnatuoli, jonka on piirtänyt 1845 kirkkoarkkitehtinäkin tunnettu Jean Wiik (1804-1876). Jean Wiik oli taidemaalarina tunnetun Maria Wiikin (1853-1928) isä.

Mikäli tiedät jotain tämän alttarivaatteen valmistajasta, ottaisin mielelläni tiedon vastaan.

Kirkossa on niin paljon katseltavaa, että vietin siellä kaikkiaan 1,5 tuntia. Kirkkoa ympäröi myös hautausmaa ja kirkon kaakkoiskulmalla on punainen kellotapuli. Harmaakivinen alaosa on todennäköisesti keskiajalta ja se on liittynyt kirkkomaan kiviaitaan. Kellotapulin puuosat ovat 1700-luvulta.

Pyhän Laurin kirkko on avoinna muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta joka päivä kesäaikaan 1.5. - 30.9. kello 9–16 ja talviaikaan 1.10. - 30.4. klo 10–14. Poikkeuksia ovat kirkolliset toimitukset, kuten häät ja hautajaiset, joiden aikana kirkko suljetaan yleisöltä. Suosittelen lämpimästi matkaa Lohjalle. Kirkon lisäksi miltei sen vieressä, entisessä pappilamiljöössä, sijaitseva Lohjan museo antaa myös tunnelmallisen matkan Lohjan historiaan.