Nyt kun ollaan jo reilusti syyskuun puolella, voin puhua syksystä. Oman kesäloman viettäminen elokuussa tarkoitti sitä, että kesästä piti osata nauttia myös töiden lomassa. Muutaman kerran on nimittäin käynyt niin, että kun loma on ollut loppukesästä, alku- ja keskikesä ovat menneet ihan ohi, kun on painanut töitä ja odottanut omaa lomaa. Sitten kasaantuu valtavat odotukset "kesän suorittamisesta" muutamassa viikossa. Ja eihän se niin toimi. Tai ei se ainakaan kovin rentouttavaa ole.
Sanoin kesällä rohkeammin kyllä spontaaneille ehdotuksille ja ideoille, tein lyhyitä päivän-parin matkoja tapaamaan ystäviä ja katsomaan kulttuuria. Aluksi tuntui kamalalta rahan tuhlaamiselta maksaa hotellihuone vain itselle, kunnes tajusin, että juuri niin pitikin tehdä. Tuntui hyvältä ja rentouttavalta hemmotella itseään museopäivän päätteeksi hyvillä yöunilla ja valmiilla aamupalalla.
Sen varsinaisen kesäloman tärkein tavoite olikin sitten vain olla. Haaveeni oli lukea kirjoja ja antaa niille oikeasti aikaa. Tuntui uskomattomalta, että oli useampi tunti aikaa vain lukea. Tuli toki tehtyä muutakin, niin kuin se Lohjan retki, mutta kirjallisuustavoite täyttyi. Nautin muun muassa Anu Kaajan Rusetista, Astrid Lindgrenin Saariston lapsista ja Anneli Kannon Rottien pyhimyksestä. Näiden lisäksi olen lukenut sairaalataiteeseen liittyvää kirjallisuutta ja tutkimuksia, mutta näistä lisää myöhemmin.
En ole aiemmin kovin usein vieraillut kesäteattereissa, mutta muun muassa työkavereiden suosituksesta aloin tänä kesänä tutkia teatterikalentereita enemmän. Kävin katsomassa Pesänjako-esityksen Nilsiän Louhosareenalla, Onnen Maan Kiuruveden Maalaiskaupunginteatterissa sekä Vain muutaman huijarin tähden Koljonvirta Teatterissa. Eniten sykähdytti ajankuvalla ja näyttelijävalinnoilla Onnen Maa.
Kaiken tämän keskellä maalaamis-, öljyämis- ja rakennuspuuhat jäivät osittain kesken tai niitä ei koskaan aloitettu. Mutta kuten nyt jo edesmennyt naapurin pappa asian ilmaisi: "Ne hommat eivät mihinkään katoa. Ehditte tehdä ne ensi kesänä, tai sitä seuraavana". Tärkeintä lienee, että mennyt kesä jää mieleen mukavana kokonaisuutena suunniteltuja ja suunnittelemattomia muistoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti