Juho Rissanen 150 vuotta

Savolaisesta taidehistoriasta nousee ensimmäisenä mieleen Halosen taiteilijasuku ja Juho Rissanen (1873-1950). Viimeksi mainittu viettää tänä vuonna 150-vuotisjuhlavuotta, jonka myötä Kuopion taidemuseo, Kuopion korttelimuseo ja Kuopion kaupunginteatteri ovat luoneet toisiaan täydentävän yhteisohjelmiston taiteilijan kunniaksi.

Kuopiossa köyhiin oloihin syntynyt Juho Rissanen joutui todella tekemään töitä noustakseen tunnetuksi ja tunnustetuksi taiteilijaksi. Lähtökohdat huomioon ottaen on ihme, että näin tapahtui. 1800-luvun loppupuolella syntyneistä taiteilijoista valtaosa kasvoi säätyläisperheissä. Juho Rissanen oli savolaisen työläisperheen kasvatti. Rissasen Heikki-isä oli kiertelevä sekatyömies, juoppo ja käytökseltään väkivaltainen. Juhon äiti työskenteli piikana. Hänen viidestä sisaruksestaan neljä kuolivat kulkutauteihin alle 10-vuotiaina. Perheellä ei ollut vakinaista kotia Kuopiossa, vaan he kiertelivät loisina talosta toiseen.

Juho Rissanen: luonnos teokseen Lapsuuden muisto, 1902, liimaväri kankaalle, Kuopion taidemuseo.

Isän kuolema

Talvella 1884, Juhon ollessa 10-vuotias, Heikki-isä eksyi markkinoilta tullessaan Maljalahden jäälle ja paleltui humalapäissään kuoliaaksi. Tapahtuma jätti Juhoon trauman, jota hän käsitteli taiteessaan paljon vuosina 1900-1903 tehden erilaisia luonnoksia ja maalauksia. Rissasen oli tarkoitus toteuttaa aiheesta kolmiosainen teos, jonka aiheina olisivat olleet isän kuolema, ruumiin kantaminen paareilla sekä äidin ja pojan ruumissaatto. Teoksista valmistui vain keskimmäiseksi osaksi tarkoitettu Lapsuuden muisto (1903), joka sijaitsee nykyisin Budapestin taidemuseossa. Siinä Rissanen on kuvannut itsensä hämmentyneeksi lapseksi, sivustaseuraajaksi.

Juho Rissanen: Ruumiinpesijä, 1908, vesiväri, lyijykynä ja hiili paperille, Kuopion taidemuseo.

Rissasen lapsuus päättyi viimeistään isän kuolemaan. Hänestä tuli perheen elättäjä, joka työskenteli muun muassa juoksupoikana, muurarina, suutarina ja kirjakauppiaana. Juho pääsi myös oppipojaksi kuopiolaisen koristemaalarimestari Viktor Bergin verstaaseen 1889-1892. Tuolloin hän alkoi kiinnostua kuvataiteesta.

Albert Edelfelt: Juho Rissanen, luonnos, 1902, vesiväri ja lyijykynä paperille, Kuopion taidemuseo. Teos on luonnos kuvituksesta Vänrikki Stoolin tarinoihin, jossa Rissanen sai olla mallina Sven Dufvan hahmolle. Edelfelt käytti Rissasta mallinaan myös Turun Akatemian vihkiäiset 1640 -maalaukseen. Teos tuhoutui talvisodassa. Kopio teoksesta on esillä Helsingin yliopiston juhlasalissa.

Taiteilijan uralle

Juho Rissanen pääsi Albert Edelfeltin (1854-1905) avulla aloittamaan varsinaiset taideopinnot Helsingin Taideteollisuuskeskuskoulussa 1895. Edelfelt ei koskaan itse toiminut Rissasen opettajana, mutta auttoi häntä muuten monin keinoin. Hän esimerkiksi mahdollisti Rissaselle pääsyn Ilja Repinin (1844-1930) oppilaaksi. Toinen Rissasen tärkeä tukija etenkin rahallisesti oli Ferdinand von Wright (1822-1906), jonka kanssa Rissanen kävi paljon kirjeenvaihtoa. Suomen Taideyhdistyksen piirustuskouluun hän pääsi 1896 Albert Gebhardin (1869-1937) oppilaaksi. Rissanen jatkoi Gebhardin yksityisoppilaana 1896-97 ja kävi samaan aikaan Turun piirustuskoulua Victor Westerholmin (1860-1919) johdolla. Tuolloin hän maalasi yhden tunnetuimmista teoksistaan, Hauta-Heikin mummon (1897).

Juho Rissanen: Hauta-Heikin mummo, 1897, vesiväri paperille, yksityiskokoelma.

Savolaisten Mona Lisa

Hauta-Heikin mummo on maalattu 1897 Etelä-Savossa Puumalassa, missä Rissanen työskenteli opettajansa Albert Gebhardin kanssa. Aiheena on tervahaudanpolttaja Heikin vaimo. Kuopion seudulla maalaus tunnetaan myös nimillä Savolaisten madonna tai Savon Mona Lisa. Teos oli esillä Helsingissä Suomen Taiteilijain näyttelyssä 1899, joka oli Rissasen ensimmäinen julkinen esiintyminen taiteilijana.

Juho Rissanen: Palmikoitsija, 1916, hiili paperille, Kuopion taidemuseo / Kuopion kulttuurihistoriallisen museon talletus.

Savolaisten kuvaaja

Juho Rissanen tunnetaan nimenomaan tavallisen kansan ja savolaisten kuvaajana, mutta hän ei kuvannut ensimmäisissä teoksissaan kansaa työssä, vaan lepohetkien tai askareiden parissa. Tällaiset hiljaiset, arkipäivän huolet ylittävät kuvaukset sopivat myös tunnelmaltaan 1800-luvun symbolismin henkeen.

Ensimmäiset työtä kuvaavat teokset liittyvät vuoden 1900 Pariisin maailmannäyttelyyn, jonka Suomen paviljonkiin tilattiin suomalaista työtä kuvaavia teoksia. Maanviljelyshallituksen osastolla oli esillä Rissasen teokset Nuotallaonkijat ja Nuotanvetäjät. Teokset oli maalattu Savonkylässä (nykyinen Siilinjärven Koivusaari). Juho Rissanen palkittiin Pariisin maailmannäyttelyssä pronssimitalilla.

Juho Rissanen: Nuotanvetäjät, 1900, vesiväri ja lyijykynä paperille, Kuopion taidemuseo.

Kuopion taidemuseon näyttelyssä on esillä Nuotanvetäjien luonnos, johon liittyy jännittävä historia. Juho Rissanen jätti suuren Talvinuotanvetoa kuvaavan luonnoksen Taskilan talon tyttärelle Hildalle, jonka sängyn alta teos löytyi vuonna 1960. Juho ja Hilda pysyivät ystävinä koko elämänsä ajan. He tapasivat aina, kun Juho kävi Kuopiossa ja kirjoittivat kirjeitä toisilleen. Kerrotaan, että Hilda piti Juhon kuvaa yöpöydällään vielä vanhainkodissa asuessaan.

Köyhästä pojasta tunnustetuksi taiteilijaksi

Rissanen esitti ihmiset realistisesti korostaen nöyrän hiljaista työn suorittamista. Hän tunsi kuvaamansa kansanosan varmasti paremmin kuin muut aikalaisensa, sillä oli itse kasvanut heidän parissaan. Rissasella ei siksi ollut samanlaista kaipuuta kansanelämän alkuperäisyyden etsimiseen, mitä ylemmän keskiluokan kulttuuripiireissä harrastettiin. Hän tunsi tavallisen kansanihmisen läheiseksi, mutta pyrki tietoisesti itse nousemaan yhteiskunnallisesti arvostettuun taidemaalarin asemaan. 

Rissanen viihtyi taiteilijapiireissä ja nautti saavutetusta asemastaan. Hänestä kasvoi kosmopoliitti, joka matkusti paljon maailmalla ja opiskeli taidetta muun muassa Pietarissa, Firenzessä ja Saksassa. Rissasen kerrotaan puhuneen ranskaa savolaisittain ja kirjottaneen kirjeitä rallitanskalla. Hän ei kuitenkaan kokonaan hylännyt tavallista kansaa ja savolaisia, jonka parista oli noussut. Hän vietti Suomessa kesiään ja lähetti kotimaahansa kirjeitä ja paketteja. Paketeista osa oli osoitettu Kuopion kulttuurihistorialliselle museolle, johon Rissanen lähetti muun muassa keräämiään esineitä.

Kuopion kaupunginteatteri: Maalari - Juho Rissanen.

Juho Rissanen piti tasaisesti yhteyttä ystäviinsä ja tuttaviinsa Kuopiossa ja Savossa. 1900-luvun alussa hän työskenteli useaan otteeseen Nilsiässä, jossa hänelle annettiin tehtäväksi alttaritaulun (Ristin tie, 1907) maalaaminen Josef Stenbäckin suunnittelemaan kirkkoon (1906). Kuopion kaupunginteatterin esitys Maalari - Juho Rissanen -näytelmä kertoo tuosta ajanjaksosta Rissasen elämässä. Näytelmä on visuaalisesti kaunis ja koskettava, mutta väritetty käsikirjoittajansa Antti Heikkisen luomalla fiktiolla ja huumorilla. Mukana ovat myös taiteilijan rakkaussuhteet nilsiäläiseen Saimi Juliniin (Lotta Vaattovaara) sekä säätyläisperheeseen syntyneeseen taiteilija Hilda Flodiniin (Lina Patrikainen). Juho Rissasen roolissa loistaa hämmästyttävän upeasti ja soljuvasti savon murteella näyttelevä Ilkka Pentti.

Juho Rissanen Miamissa 1940-luvulla. Juho Rissasen arkisto, Kuopion taidemuseo.

Pois Suomesta

Taiteilijan uralle päästyään Rissanen vietti suurimman osan elämästään ulkomailla. Kiinnostus ihmisiin kuitenkin säilyi ja ulottui kulttuureihin, jotka näyttäytyivät savolaissyntyiselle maailmankansalaiselle eksoottisina. Näyttelyssä on esillä muun muassa Algerian matkalla säilyneitä akvarelleja, tutkielmia heidän asuistaan ja ympäristöstään.

Rissanen kammoksui sotia. Ensimmäinen maailmansota palautti taiteilijan maailmalta takasin Suomeen 1914-1918, mutta kotimaassa syttynyt sisällissota sai hänet jättämään Suomen lopullisesti 1918. Hän muutti ensin Tanskaan, myöhemmin Italiaan ja Ranskaan. Toisen maailmansodan uhka 1939 sai 66-vuotiaan Juho Rissasen jättämään Euroopan ja matkustamaan Yhdysvaltoihin lopullisesti. Suomalaiset siirtolaiset auttoivat taiteilijaa asettumaan uuteen kotimaahansa. 

Rissanen oli pärjännyt auttavalla kielitaidollaan hyvin Euroopassa, mutta englantia hän ei koskaan kunnolla oppinut. Ulkomaalaisena, iäkkäänä ja kielitaidottomana hänen oli vaikea saada tilaustöitä. Hän kuitenkin jatkoi maalaamista ja pyrki saamaan elantonsa taiteella kaikin keinoin. Rissanen muun muassa maalasi valokuvien pohjalta muotokuvia ja laajensi aihepiiriään maisemiin. Talvet hän vietti vaihtuvissa osoitteissa Miamissa, kesäisin hän matkusteli amerikansuomalaisten parissa Amerikan pohjoisosissa. Valitettavasti Amerikan vuodet merkitsivät Rissaselle taiteilijauran hiipumista, mikä oli hänelle pettymys. Hän kuitenkin nautti lämpimästä ilmastosta ja Miami Beachin rannoista. Juho Rissanen kuoli Floridassa 1950, mutta hänen tuhkansa ovat haudattuna Kuopion Isolle hautausmaalle.

Juho Rissanen: Tappelu, 1939, vesiväri ja liitu paperille, Kuopion taidemuseo.

Viivassa on kaikki

Minulle Juho Rissasen taidokkuus tiivistyy hänen viivankäyttöönsä. Viivat ovat näkyviä ja vahvoja, hahmot sitä myöten hieman karuja ja jopa kulmikkata. Hiili ja lyijykynä tekee viivasta kuitenkin pehmeän. Hän tahtoi teknisesti hallita viivankäytön täysin ennen kuin alkoi käyttää värejä. Rissanen siirtyi väreihin asteittain, ensin akvarellitekniikalla sitten öljyväreillä. Mielestäni Rissanen on omimmillaan nimenomaan alkuvuosien piirros- ja akvarellitekniikkaa yhdistellessään. Öljyvärien myötä teoksista katoaa hengittävyys ja värit tuntuvat paikoin paksuilta ja raskailta, mikä vie huomiota itse aiheelta.

Juho Rissanen: Kutoja, 1937, öljy kankaalle, yksityiskokoelma. Juho Rissanen: Kukkien poimijat, 1939, öljy kankaalle, OP Pohjois-Savo.

Näyttelyssä on esillä kenties Rissasen viimeiseksi työksi jäänyt muotokuva (1950), joka on maalattu valokuvan pohjalta. Siinä taiteilija tuntuu kadottaneen oman viivansa jäljitelessään puhtaasti sitä mitä kuvassa on nähnyt. Teos on jopa hieman imelä kuvaus naisesta ja koirasta, mutta tilaustyönä Rissanen lienee tehnyt kaikkensa rahojensa eteen. Näyttely on hyvä läpileikkaus taiteilijan tuotantoon, opiskeluvuosilta viimeisiin vuosiin.

Juho elää kirjeissä

Näyttelyn parasta antia ovat kirjeet, joita saa kuulla sekä itsensä Juho Rissasen (näyttelijä Ilkka Pentin) kertomina että luettuna näyttelymateriaaleista. Kuopion taidemuseon arkistossa on valtava määrä Rissasen kirjeenvaihtoa, jotka on digitoitu. Kirjeissä taiteilijan oma ääni, persoona ja luonne pääsevät esiin. Niistä välittyy muun muassa syvä kiitollisuus Haminalahdessa eläneelle ja Rissasta taloudellisesti auttaneelle Ferdinand von Wrightille, jota Rissanen puhuttelee muun muassa Jalomielisenä ja kunnioitettavana  vanhuksena.

Juho Rissasen kirje Ferdinand von Wrightille, Helsinki 21.9.1897.

Juho Rissasen kirje Ferdinand von Wrightille, Helsinki 5.11.1897.

Tämä oli ensimmäinen kerta, kun tutustuin Juho Rissasen taiteeseen muutenkin kuin vain taidehistorioitsijoiden kertomana. Kuopion taidemuseo tuo näyttelyssä esiin taiteilijan koko elämänkaaren ja vahvasti hänen itsensä kertomana. Se köyhistä ja surullisista oloista lähtenyt poika saavutti haaveilemansa taiteilijanuran, vaikka viimeiset vuodet eivät olleetkaan suotuisia. Sisukkuus ja määrätietoisuus kantoivat kahden ensimmäisen ja vaikean vuosikymmenen yli. Hänen kykyihinsä uskottiin, siitä kertoo muun muassa vanhempien taiteilijamestareiden tuki. Juho Rissanen on hieno esimerkki nyky-yhteiskuntaankin siitä, että kaikki on mahdollista, kun vain jaksaa tehdä paljon töitä. Se, että menestyy, vaatii kuitenkin ympärille oikeinlaisia ihmisiä kannattelemaan taitavaakin ihmistä siten, että unelmista tulee mahdollista.

Eino Leino kirjoitti Juho Rissasesta vuoden 1900 Pariisin maailmannäyttelyn jälkeen: 

"Rissanen (---) herätti oikeastaan ennemmin huomiota ulkomailla kuin kotimaassa. Tosin oli hän täälläkin jo pannut jonkun kerran näytteille ja oli hänen voimakas, miltei raaka maalaustapansa monta hämmästyttänyt. Ruvettiin katsomaan, mitä tästä pojasta tulee. Tuli sitten Pariisin näyttely ja sielläkös hienostuneet ranskalaiset kilvan ihailivat nuorta Rissastamme, joka 'talonpoikana talonpoikien keskuudessa' oli niin varmasti heidän elämäänsä kuvannut."

Juho Rissanen: Äidin muotokuva, 1941, hiili ja vesiväri paperille, Kuopion taidemuseo / Kuopion kulttuurihistoriallisen museon talletus.

Ote Juho Rissasen kirjeestä Miamista Kuopion (kulttuurihistorialliselle) museolle 11.8.1948:

"Nyt minä lähetän äitivainaajani kuvan vesivärein ja hiilelle tehty paperille, se on pakattuna vahvaan pahviputkeen, jonka en luule särkyvän ja siksi uskon, että se tulee hyvin perille, vaikka matka on pitkä ja mutkainen. Sitten kun se on saapunut perille, niin, että antaisitte sen kehystäjälle, että siihen laitettaisiin kehys, joka on vanhan kullan värinen ei kovin paksu ja lasi päälle. (---) Taulua ei pidä asettaa senlaiseen paikkaan, johon aurinko paistaa, eikä myöskään senlaiseen paikkaan, jossa on kostea. Minä maksan kulut tästä kaikesta kun annatte minulle tietää. Kiitän paljon edestäpäin ja lähetän tämän seudun kuumat terveiset kaikille yhteisesti, vastoja en voi lähettää, mutta löylyä täällä nyt on."

Näyttelyyn on hyvä varata kunnolla aikaa, sillä katsottavaa, luettavaa ja kuunneltavaa on paljon, jos haluaa löytää Rissasen persoonan teosten takaa. Hänen uransa ja elämänsä on uskomaton selviytymistarina, joka luo samalla uskoa ihmisten hyväntahtoisuuteen. Tästä kertoo myös esimerkiksi näyttelyssä esillä oleva, ennennäkemätön Juho Rissasen perikunnalta Yhdysvalloista lahjoituksena kesällä 2023 saatu teos Työstä paluu (1908). 

Juho Rissanen - Kuvauksen vilkkaus on esillä Kuopion taidemuseossa 7.4.2024 saakka.