Herman Grönbärj osa 3

Kuvakaappaus televisiosarjasta Painajainen 1/4.

Palataan jälleen jännittävään Herman Grönbärjin luonnoskansioon, jonka arvoitusta olen hiljalleen yrittänyt selvittää. Aiemmassa postauksessa kerroin, että luonnoskansiosta löytynyt hiilipiirros osoitti epäilykseni oikeiksi, kun sen pohjalta tehty maalaus vilahti Ismo Sajakorven käsikirjoittamassa ja Eero Melasniemen tähdittämässä televisiosarjassa Painajainen (1988). Sarja kuvattiin Herman Grönbärjin suunnittelemassa taiteilijakodissa Sunnanlidissä Lohjalla.

Herman Grönbärjin luonnos.

Kuvakaappaus televisiosarjasta Painajainen 1/4.

Sarjassa ei valitettavasti näy teos kokonaan, mutta se todistaa, että luonnoskansiosta tehdyn luonnoksen pohjalta on toteutettu lopullinen maalaus. Valitettavasti kyseinen maalaus tuhoutui lähes sadan muun Grönbärjin maalauksen mukana Sunnanlidin tulipalossa 2006.

Painajainen -sarjan katsottuani meni hyvän aikaa, ennen kuin aloin katselemaan ihan toisissa tunnelmissa Yle Areenasta Peter von Baghin toimittamaa dokumenttisarjaa Sininen laulu: Suomen taiteiden tarina. Sarja oli tuolloin katsottavissa Areenassa viimeistä viikkoa, mikä näin jälkikäteen tuntuu onnelliselta sattumalta, että ylipäänsä päädyin katsomaan sitä. Toisen maailmansodan kulttuurivuosista Suomessa kertova jakso "Miksi me taistelemme 1939-1944" esitteli muun muassa Helsingin Taidehallissa ollutta näyttelyä. Siinä kerrottiin, että "Taidehallissa avautui [1939?] näyttely, jossa on sodan innoittamaa taidetta". Peter von Bagh kertoi, että loppujen lopuksi näyttelyssä oli ollut esillä yhteensä 314 taideteosta, joista vain 10% liittyi sotaan.

Dokumenttisarja (toteutettu 2003-2004) oli mielenkiintoinen, enkä ollut katsonut sitä aiemmin, vaikka se lienee pyörinyt Ylen kanavilla useamman kerran. Sattuipa niin, että Taidehallin sota-aikaista näyttelyä esiteltäessä näyttelytilan takaseinällä oli valtavankokoinen maalaus, jonka nähdessäni kiljahdin välittömästi niin, että vieressäni istunut henkilö meinasi saada lievän sydänkohtauksen. Siinä se on! Siinä se on! -huusin ja juoksin viereiseen huoneeseen. Pysäytä kuva! Pysäytä kuva! -huusin perässäni.

Kuvakaappaus dokumenttisarjasta Sininen laulu: Suomen taiteiden tarina, jakso "Miksi me taistelemme 1939-1944".

Toinen jäi television ääreen tasaamaan säikähdystään ja muistutti varmasti kysymysmerkkiä, kun minä nostin kirjahyllyyn jemmaamani luonnoskansion lattialle ja etsin pinosta oikeaa kohdetta. Tässä se on, ja saavuin pysäytetyn televisiokuvan viereen luonnoskuvan kanssa. Nyt se sydänkohtaukselta täpärästi välttynyt henkilökin alkoi hymyillä ja ymmärsi mistä oli kysymys...

Kuvakaappaus dokumenttisarjasta Sininen laulu: Suomen taiteiden tarina, jakso "Miksi me taistelemme 1939-1944".

Nyt pystyin ensimmäistä kertaa vertaamaan luonnoskuvaa lopulliseen maalaukseen kokonaisuudessaan, vaikka kuvassa ei ollutkaan värejä. Tuijotin maalausta ja sen yksityiskohtia, kelasin dokumentin kohtia edestakaisin. Sydän jyskytti minullakin, eikä se malttanut hidastua, kun alkuinnostuksen jälkeen aloin etsiä kuvasta muitakin yksityiskohtia.

Kuvakaappaus dokumenttisarjasta Sininen laulu: Suomen taiteiden tarina, jakso "Miksi me taistelemme 1939-1944".

Ison maalauksen oikealla puolella, jalustalla seisovan veistoksen takana oli luontokuva, joka näytti tutulta. Kyllä, luonnoskansiossa oli vastine myös tälle toiselle seinällä olevalle maalaukselle. Yläpuolella oleva kalliomaisema, jossa on etualalla kaksi ylöspäin kurkottelevaa havupuuta ja taustalla siintävä järvenselkä, on lähes samanlainen kuin luonnoskansiossa oleva maalaus. Varsinaisen maalauksen muoto on kuitenkin pystysuora, kun kankaalle tehty luonnosmaalaus on enemmän suorakaide, miltei neliö.

Kuvakaappaus dokumenttisarjasta Sininen laulu: Suomen taiteiden tarina, jakso "Miksi me taistelemme 1939-1944".

Tämän havainnon tehtyäni päätin antaa luonnosmaalaukselle arvoisensa arvonnousun ja kävin kehystyttämässä sen pois kansiosta. Minulle on tärkeää, että luonnoskansiokokonaisuus säilyy yhdessä tavalla tai toisella. Tämän vuoksi olen kirjoittanut kehystettyjen teosten taakse yhteyden alkuperäiseen luonnoskansioon ja Herman Grönbärjiin.

Tämä tuntuu kuin salapolisiiromaanien jatkokertomukselta.