Kaisaniemen kasvitieteellinen puutarha

Kuopiossakin on jo sulat asfaltit ja hiekoitushiekkoja puhdistetaan hiljalleen pois. Varsinainen kevät antaa kuitenkin vielä odottaa itseään. Kävin Helsingin matkalla hakemassa kasviterapiaa ja kesätunnelmia Kaisaniemen kasvitieteellisestä puutarhasta.

Palmusali, aavikko, savanni-, sademetsä- ja monet muut teemahuoneet saivat pohtimaan, kuinka ihanaa olisi työskennellä tällaisessa ympäristössä. Kasvien keskellä, jossa olisi aina kesä ja vihreys. Pelkkää mielenrauhaa. Kunnes kävelin pienten taimien ääreen, jossa oli tieto, että kyseisiä kasveja oli yritetty saada itämään useampia vuosia. Kun viisi tainta lopulta saatiin itämään, yhden söi hiiri. Tämä palautti ajatukseni maan pinnalle, että onhan kasvimaailmassakin omat haasteensa: hoito, ylläpito, tuholaishyönteiset jne. Että ehkä olen sittenkin onnellisempi kasvien keskellä ihan vain nautiskelijan ja harrastelijan roolissa.

Väritupsu.

Pensassarvikuono. Valmistanut Eliya Zweygberg, 2019.

Neidonhovikaktus.

Joulutähti, tähtilatva.

Aaloe.

Tapasin Etelä-Afrikka huoneessa naisen, jonka kanssa jäimme puhumaan hetkeksi puutarhasta. Hän kertoi olevansa eläkkeelle jäänyt kasvitutkija ja sanoi, että vierailee Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa tasaisesti. "Pitäähän täällä käydä, kun meillä on siihen mahdollisuus. Että meillä Helsingissä ylipäänsä on tällainen. Se ei ole nykypäivänä itsestään selvää." Se laittoi ajattelemaan. Arvostan naisen näkemystä. Huomaan, että välillä tuntuu luontevammalta lähteä etsimään kulttuurielämyksiä omaa paikkakuntaa kauempaa, vaikka juuri oman paikkakunnan toimintaa tulisi tukea.

Australianwollemia.

Kliivia.

Pelargoni.

Kiiltomikinpensas.

Ametistihyrräpensas.

Kaisaniemen kasvitieteellinen puutarha on matalan kynnyksen paikka, joka tuottaa valtavasti iloa ympäri vuoden. Se on toiminut Helsingissä vuodesta 1829 alkaen. Tänne pääsee myös Museokortilla. Minun kanssani samaan aikaan vierailulla oli jokin kouluryhmä, joka valokuvasi kasveja ja niiden yksityiskohtia. Kasvikokoelmassa on noin 1300 lajia, jotka ovat peräisin pääasiassa samalta pituuspiiriltä kuin Suomi. Nettisivuilta käy ilmi, että "puutarhan kasvit ovat joko luonnonalkuperää tai viljeltyä alkuperää toisista kasvitieteellisistä puutarhoista tai taimimyymälöistä. Joidenkin vanhempien kasvien alkuperä on tuntematon. Kaikki tieto kaikista kokoelman kasvikannoista on tallennettu puutarhan kasvitietokantaan."

Isotalvio.

Punapassio.

Pistia vesisalaatti.

Apilasaniainen.

Vaikka oma vierailuni Kaisaniemessä oli täysin pelkkää katsomista ja kasvien keskellä viihtymistä, arvostan työtä mitä he tekevät. Luin luonnontieteellisen keskusmuseon (Luomus) sivuilta jälkikäteen mielenkiintoista tietoa kasvitieteellisten puutarhojen historiasta. En tiennyt, että kasvitieteelliset puutatarhat syntyivät Italiassa jo 1540-luvulla. Pohjoismaiden ensimmäinen kasvitieteellinen puutarha syntyi Kööpenhaminaan vuonna 1600.

Madeirankurjenpolvi.

Palestiinanjuudaksenpuu.

Kamelia.

Jalopuikkokämmekkä.

Kasvitieteellisten puutarhojen tarkoitus on määritelty näin: ”Kasvitieteelliset puutarhat ovat instituutioita, jotka ylläpitävät dokumentoituja elävien kasvien kokoelmia tieteellistä tutkimusta, lajiensuojelua, esittelyä, valistusta ja opetusta varten.” Tärkeintä on se, että tieteellisissä puutarhoissa kasvit eivät ole vain esteettinen elementti, vaan niihin liittyy aina tietoa. Kasvitieteellisten puutarhojen tehtävä on myös luonnon monimuotoisuuden suojelu.

Kongon kakadu, papukaijakasvi.

Kirjokohtalonköynnös.

Kasvien keskellä kuljeskeluun vierähti helposti 1,5 tuntia ja se sai mielen lepäämään.